Tässä taas yritellään päästä normaaliin maratontreeniin
kiinni. Viime viikolla vielä vauhdin lisäämisestä aiheutuva puuskuttaminen
tuntui keuhkoputkessa, mutta eilisen erikoislääkärin mukaan olen ainakin juuri
nyt terve ja nenäkin on suora niin sisältä kuin päälllisin puolin. Sovimme, että seuraavan
poskiontelontulehduksen tullessa menen punkteeraukseen ja bakteeriviljelyyn, ei
kiva! Muistikuvissa on tallessa edellinen punkteerausyritys, jolloin olin niin
huonossa kunnossa että homma lopetettiin kesken kun meinasi taju lähteä.
Viime viikon juoksukohokohta nro 1 oli rivakka yli 8 km
lenkki 5:05 min/km vauhdilla. Tuntui hyvältä ja kevyeltä. Lenkin vauhdikkuus ei
kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta jäin suustani kiinni ja huomasin,
että en enää ehdikään normilenkkiä suorittamaan…
Kohokohta nro 2 oli pitkälenkki pitkästä aikaa eli hiukan
yli 22 km töistä kotiin mutkien kautta juostuna. Juomareppu tosin hankasi ikävän
jäljen niskaan eli ei sovi hihattoman paidan kanssa käytettäväksi.
Kolmas
kohokohta oli tietty HCM:n seuranta, joka nyt suoritettiin perinteisestä
pyöräseurannasta poiketen autolla. Keli oli jotain täysin muuta kuin muutamana
viime vuotena ja Lauttasaaressa tuli seisoskellessa ihan kylmä gore texeista
huolimatta. Jotkut juoksijoistakin olivat jo pistäneet pitkälahkeista jalkaan
ja tuulitakkia niskaan, no ehkä kuitenkin maratonia varten liian lämmin
varautuminen kun lämpötila oli kuitenkin noin +16. Ensi vuonna on
suunnitelmissa sitten itsekin juosta tämä kotikaupungin maraton juhlallisesti
kymmenentenä maratoninani. Tuosta välistähän puuttuu siis kolme juoksentelua eli työtä riittää.