Frankfurt 2014

Keli Frankfurtissa oli sunnuntaina suosiollinen, alussa jopa melkein liian lämmin. Aurinko pysytteli onneksi pilven takana, asteita noin 14 ja lähes tyyntä. Lepo oli palauttanut kroppaan hyvän juoksuvireen ja rullasi mukavasti. 13 km kohdalla tuli ensimmäinen takareisioire ja yritin vähän tiputtaa vauhtia. Hieman puolen matkan jälkeen tuntui jo kuin puukolla olisi tuikkailtu reiteen ja vauhtia oli pakko hidastaa entisestään. Loppumatka meni aikalailla suorin jaloin ja loppureitin mutkissa kääntymiset olivat täyttä tuskaa oli pakko ähistä ihan ääneen. Reittiä oli hieman muutettu parin vuoden takaisesta, mutta loppusuora oli ihan entisellään ja se tuntui nyt todella pitkältä J eli olin äärimmäisen onnellinen maalissa ja aikakin miellytti jalkojen tuntemuksiin nähden. Ei ennätystä, mutta paras kolmesta Frankfurtin juoksustani siinä ja siinä 3:52:33.

Jälleen kerran ennen, jälkeen ja reitillä kaikki järjestelyt toimivat loistavasti tuttuun saksalaiseen täsmälliseen tyyliin.

Voiko jännityksestä sairastua?

Ilmeisesti voi sairastua, vaikka tuntuu ettei jännitäkään. Lämpö pyörii normaalia korkeammalla ei kuitenkaan kuumessa, joka paikkaa särkee, pientä kurkkukipua ja nenätukkoisuutta.

Vikat treenit maanantaina vähän koordinaatioita ja vetoja kentällä, silloin tunti hyvältä. Yläpohkeet meni epätavallisen jumiin, olen vähän rullalla niitä aukonut. Nyt vedän tehokuurina homeopaattista lääkettä vahvistamaan vastustuskykyä ja lisäksi ternimaitokapseleita ja normaalit maitohappobakteerit…katsotaan tehoaako. Ainakin olen nukkunut paljon ja hyvin.

Tankkaus HeavyDexalilla ja makaroonilaatikolla. Tällä kertaa en ole vetänyt ihan ähkyjä, mutta runsaasti kuitenkin. Sää Frankfurtissa näyttää olevan sunnuntaina lähes tuuleton ja lämpötila 11-13 astetta. Eli oikein optimaalinen vaikka olo ei sitä olekaan. Maratonmessuilta toivoisin löytäväni ainakin hyvän juoksutakin ja ehkä uudet CEPin kompressiosukat. 

Keventelyt

Harjoituksellisesti onnistuneen viikon jälkeen taas työkiireet häiritsivät vapaa-aikaa. Kaksipäiväinen suunnittelukokous istumisineen ei ihan tappanut, mutta teki kyllä tuhoa. Iskiashermo jäi ilmeisesti johonkin puristuksiin kun en pystynyt seuraavina päivinä istumaan työpöydän ääressä kuin kymmenisen minuuttia kerrallaan. Minulla ei ole seisomapöytää, mutta säädin korkeutta kuitenkin niin että voin seisoskella välillä.

Rusahtanut polvi ei ole kipeä, mutta se tuntuu hieman lonksuvalta juostessa, joten laitoin kinesioteippiä ja omituiset tunnelmat loppui siihen. Teippaus polven alle hymyksi ja lisäksi lyhyt pätkä sisäsyrjää tukemaan. Mäkeä juostessa ei ollut mitään ongelmia, mutta viimeisen pitkän lenkin aikana (siis viimeinen pitkä ennen maratonia) kiihdyttäessä tuntui pientä vihlomista ja samoin ylämäissä alkoi vasen takareisi jumittamaan niinkin paljon, että piti laittaa kävelyksi. Kinesio ei ollut pitkällä käytössäL

Maratonkeventelyt on aloitettu tällä kerralla todella aikaisin muusta kiireestä johtuen, mutta maratontunnelmissa olen ollut sentään mukana toimitsijan roolissa Vantaalla. Jotenkin kateellisena katselin kisakeskukseen takaisin könkkääviä juoksijoita, joita odotti epäilemättä epämiellyttävät portaat ensin alas tavaransäilytykseen ja sitten vielä takaisin ylöspäin poistuttaessa. Ehkäpä minäkin olen ensi vuonna juoksun jälkeen kankeana tuossa samassa portaikossa? Portaikkoa enemmän houkuttaa kuitenkin itse reitti, jolla seuratoverit kuin monet muutkin tahkosivat aika hurjia uusia ennätyksiään. Kovasti suunnittelen jo ensi vuotta vaikka yksi juoksu on tältäkin vuodelta vielä juoksematta, mutta hyvin suunniteltu on…

Hieronnassa havaittua: etenkin vasemman jalan ulkosyrjän lihaskalvo on ihan järkyttävän kireänä. Luvassa lepoa ja venyttelyä.