Kevätkirmaukset

Lisää vauhtia on yritetty hakea viime viikkojen aikana ja viimeiset rypistykset eivät oikeastaan niin hirveän pahalta tuntuneetkaan. Voiko oikeasti vauhtikestävyys parantua vain kolmen harjoituksen perusteella vai juoksenko peruslenkit pääsääntöisesti mukavan tuntuisella vauhdilla? Joka tapauksessa Länsiväyläjuoksun 6 km sujui varsin mallikkaasti ilman pahaa tuntemusta. Keli oli täydellinen, sateen jäljiltä todella kostea ja raikas. Ampaisin matkaan välittömästi Stubbin perään, mutta kyllä se joitain minuutteja ennen minua maalissa oli J Kroppa oli nyt ainakin täysin varmasti hyvin levännyt ennen juoksua kun ei muiden menojen takia ehtinyt käydä lenkillä, perusteelliset keventelyt siis! Jossakin kohtaa on alettava lenkin pituutta kasvattamaan ettei tässäkin jämähdä mukavuusalueelle.

 Vko 17:

Ma: hieronta
Ti: 7 km juoksu
Ke: 30 min kevyt juoksutekniikkaharjoitus
To: lepo
Pe: lepo
La: lepo
Su: Länsiväyläjuoksu 6 km 27:35 min

Vko 16:

Ma: lepo
Ti: lepo
Ke: 7 km juoksu
To: 8 km juoksu
Pe: 8 km juoksu 2 x 1 km veto
La: lepo
Su: 3 tuntia sunnuntaikävelyä kahdessa erässä ja 10 km juoksu, josta 4 km kiihtyvästi 4:47-4:24 min/km

Vko 15:

Ma: 22 km pyöräily
Ti: 8 km juoksu
Ke: 8 km juoksu
To: 8 km juoksu
Pe: Tunnin jumppa
La: 7 km juoksu 2 x 1 km veto
Su: sunnuntaikävely

Viikko 14

Ensimmäinen lähes normiviikko eli vihdoin neljällä lenkillä mennään. Maanantain takatalvilenkki oli hieman raskaampaa, tossuja piti nostella reilusti runsaassa loskassa. Torstain lenkillä tuntui taas jäykistymistä koko lonkan seudulla eli samantyyppistä menoa kuin syksyllä Frankfurtin maratonilla. Ei toki suorin polvin sentään tarvinnut vaaputella.

Pitkäperjantain piina oli kohdallani varsin käsin kosketeltavaa, sillä olin lähes kolmen tunnin ajan ”rentoutumassa” hierojalla. Kyseessä oli kuumakivihieronta, jossa ei voimia juuri säästelty tai säädeltykään. Kuumakivillä hierottiin lihas lämpimäksi ja joustavammaksi ja sitten vasta alkoi varsinainen mankelointi (ns. normaali kuumakivihieronta on hyvin lempeää ja aidosti rentouttavaa). Lihaskalvojen avaamisessa käytettiin apuna gua sha-kampaa ja tämä siis oli hieronnan miellyttävin osa. Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua, että tulee huono olo, sillä pelkästään tuskan hikeä valui varmasti litra. Hieronnan jälkeen kävely sujui yhtä tönkösti kuin maratonin jälkeen ja seuraavana päivänä joka paikkaan sattui. Elpymishoitona kävelyä.

Sunnuntaina kävin kokeilemassa juoksua ja sehän kulki: ensimmäiset kilometrit sattuivat tärähtelynä hierontakipukohtiin, mutta juoksuasento pysyi vaivatta kovin ryhdikkäänä ja vauhtia löytyi kun mikään paikka ei kiristänyt. Lenkin loppupuolella tuntui pientä jäykkyyttä lonkkaluun yläpuolella eli melkein kyljessä eli jotain toivottavasti parempaa on tapahtunut. Kovempaakin olisi voinut mennä, mutta hengitys ei ihan vielä ole kovemmassa vauhdissa vaivatonta.  Ehkä jo ensi viikolla kokeilen keuhkojen treenaamista ylämäkijuoksulla. Tähän saakka jyrkemmät ylämäet on tuonut vain lisäkipua lonkan seutuun.

Vko 14:

Ma: 10 km hölkkä
Ti: lepo
Ke: 8 km juoksu
To: vesijuoksu, pyöräily, 8 km juoksu
Pe: kävely ja lähes kolmetuntinen hieronta
La: kävely
Su: kävely, 9 km juoksu

Viikko 13

Toinen kolmen lenkin viikko takana ja pisimmän lenkin pituuskin on jo huimat 10 km! Hyvältä tuntuu vaikka jokaisella lenkillä edelleenkin sattuu jonkin verran. Maanantain reilu 8 km lenkki oli pelkällä asfaltilla ja se kyllä tuntui lonkassa edelleen huomattavasti pehmeää hiekkatietä enemmän. Olen omatoimisesti lisännyt lonkan seudun aktivointia vielä entisestään ja erilaisista jalan pyörittelyistä on ehkä tullut hyötyä juoksussa tuntuvan kivun määrään ja juoksun jälkeiseen kivuttomuuteen? Aikaisemmin tylsähköstä vesijuoksusta on muotoutunut ihan mukava kehonhuollollinen liikuntalisä viikkoon ja juoksun jälkeen kokeilin uintiakin. Luulin, että lonkka ärsyyntyy sammakkopotkuista, mutta niin ei käynytkään. Perjantain kohokohta oli pikajuoksutreenit: tuli hiki ja päkiäjuoksusta pohkeet kipeiksi ja oli tosi kivaa!

Vko 13:

Ma: 8 km hölkkä
Ti: lepo
Ke: lepo
To: 8 km juoksu
Pe: vesijuoksu, pyöräily, yleisurheilu
La: 10 km juoksu
Su: tunnin reipas kävelylenkki

Elämä normalisoituu

Ehkä pääsen sittenkin takaisin normaaliin juoksuun, siis itselleni normaaliin. Viime viikolla lisäsin niin juoksulenkin pituutta kuin lukumäärääkin. Prosentuaalisesti aivan liian suuri kertalisäys, mutta sallin itselleni henkilökohtaiset ihmiskokeet. Tällä erää pisimmän lenkin 7,5 km juoksin asfaltilla ja täräykset tuntui kieltämättä pahemmalta kuin hiekkatiellä. Eri lenkkialusta ja ympäristö tarjosi muutakin eli bongasin kymmenen rusakkoa yhden lenkin aikana! Kaksi ekaa ja kaksi vikaa saattoivat olla samat yksilöt en ihan havainnut kaikkia tuntomerkkejä illan hämärtäessä, mutta siis kevättä on todella ilmassa.

Viikon kolmas lenkki sujuikin vauhdin puolelta normaalisti, vaikkakin hieman enemmän piti edelleen puuskuttaa. Vaikka alussa tuntui, että lähtee ihan nollasta tai jopa miinuksen puolelta liikkeelle, niin yllättävän nopeasti on päässyt perustasolle takaisin. Kolmessa viikossa alun vaivalloinen vauhti on kiihtynyt noin 40 s/km vauhdikkaammaksi. Jännityksellä odotan mitkä on lonkan tuntemukset kun aloittaa pitkät lenkit.

Muut liikunnat viikolla pientä pyöräilyä, päivittäiset kuntoutusliikkeet ja venyttelyt. Vesijuoksukin oli mukavaa lähes viikon tauon jälkeen.  Huippuinnostuneena otin vastaan Länsiväyläjuoksun kutsun! Nyt vain pitää päättää matka 6 km vai 17,3 km? Kutonen kuulostaa vähän lyhyeltä ja pidempi vähän pitkältä, mutta onhan tässä vielä kuukausi aikaa kehittyä.

Testit jatkuu

Sunnuntaisen testilenkin jälkeen hieroja veivasi minut taas täysin oireettomaksi. Käsittelyn jälkeisenä päivänä pystyin venyttelemään kunnolla, aikaisemmin en ole saanut venyttelyä tuntumaan kunnolla lähinnä on vain ollut jäykkä olotila. Kestojumit alkavat ehkä kuitenkin rentoutumaan?

Keskiviikkona juoksun testailut jatkuivat ja pidensin taas matkaa hiukan. Juoksun jälkeen pitkät venytykset ja tennispallojen päällä makailua. Juostessa kipua tuntuu kokoajan vähemmän, mutta siis edelleen tuntuu ja kun lenkin saa päätökseen niin kipu loppuu lähes heti.

Ehkä pitkistä venyttelyistä johtuen lonkkaluun seutu tuntui taas hieman aralta, mutta fysioterapeutti sai olotilan lyhyen kidutuksen jälkeen taas akuneuloilla oireettomaksi.  Viiden viikon fysioterapian tulokset tulevat kovin hitaasti ja pienesti esiin, mutta ainakin terapeutti oli positiivisella mielellä. Ohjeeksi sain jatkaa samoin ja maltillisesti kuin tähänkin asti. Tässä alkaa jo pikkuhiljaa olla maltti koetuksella…

 

Sunnuntaina maltilla taas pidensin lenkkiä hieman ja nyt on mittaa jo 7 km! Vauhti kiihtyi lähes huomaamatta ja jalat olivat todella tuoreen tuntuiset. Hengitys ei tosin meinannut pysyä ihan mukana. Kivaa oli kuitenkin J Muut viikon liikunnat oli sitä malttiliikuntaa eli vesijuoksua, kävelyä, jumppaa ja puussa kiipeilyä (luumupuun leikkaus).

Testijuoksut

Kymmenes kerta vesijuoksua ja olen alkanut jopa hieman tykkäämään tuosta lajista. Tiistain iloinen yllätys oli kun Vantaan Energia tarjosi vesijuoksut ja uinnit ilmaiseksi Kaukon eli kaukolämmön päivän kunniaksi. Aika onnistunut sponsorointi! Akunpunktion vaikutukset tuntuivat edelleen, joten ajattelin rohkaistua testilenkille. Perjantaijumppien yhteydessähän olen jo hyvin kevyesti hölkötellyt alku- ja loppuverryttelyt ja alusta on jalkapallohallissa pehmeää. Alkulämmittelyksi keskiviikkona kilsa kävelyä, sitten 5 km hiekkatietä hölkötellen ja loppu kävellen. Vauhti oli hidas ja ei hengästyttänyt. Kipu ja kiristys alkoi noin kilometrin jälkeen. Loppukävelyn aikana laskin housun kaulusta reilusti alaspäin (oli pitkä takki) ja isompi kipu hellitti heti. Seuraavana päivänä tuntui jonkin verran kipua kävelyssä, mutta fysioterapia ja taas akuneulat veivät tuntemukset kokonaan pois. Fysioterapeutti antoi myöntymyksen, että voin tehdä lyhyitä lenkkejä ja lisäksi sain taas uusia nytkytysliikkeitä kotiläksyksi. Sunnuntaille oli ennustettu auringon paistetta ja olinkin suunnitellut leppoisaa lepopäivää ja kirjan lukua kevätauringossa, mutta jälleen kerran ennuste jäi toteutumatta. Kun muutakaan järkevää puuhaa ei ilmaantunut, lähdin rohkeasti viikon toiselle testilenkille. Kipu alkoi noin 1,5 km kohdalla ja se oli siedettävää, mutta pidempää lenkkiä en viitsisi tällä tuntemuksella tehdä.

Jotenkin tämä koko kuntoutuspuuhaa mietityttää: onko mitään limapussin tulehdusta koskaan ollutkaan, voiko kaikki johtua ylikireästä piriformiksesta? Miksi oikea puoli on ja pysyy täsmälleen yhtä kireänä jokapäiväisestä venyttelystä huolimatta? Alkavalla viikolla tämän hoitojakson viimeinen fysioterapia, jonka jälkeen ilmeisesti palaan lääkärin luokse. Tänään taas normaalihieronta ja jos sen vaikutuksesta oireet lähtevät taas toviksi, niin pyydän ilmeisesti lääkäriltä jonkun norsuannostuksellisen relaksanttia piriformiksen avaamiseksi?   

 

Kuntoutus jatkuu

Kuntouttelu jatkuu: kävelyä, vesijuoksua, jumppaa, venyttelyä, hierontaa, fysioterapiaa. Lonkan seudun kipuilu on siirtynyt itsestään hieman lantioluusta taaksepäin ja  kun housunkaulus osuu sopivaan kohtaan niin ihon pinnassa tuntuu erikoista polttelua? Onko nämä paranemisoireita? Pikkuhiljaa alkaa mietityttää onko tämä kaikki pelkkää kuvitelmaa…
Viikon fysioterapiakerran päätteeksi sain akuneuloja jalkapöydästä alaselkään saakka ja sen jälkeen olo oli oireeton. Lauantaina vielä kertaalleen hiihtoa ja se sai jäädä tämän lyhyen ja lämpimän talven viimeiseksi. Latupohjaa oli paikkailtu paksummaksi ja paikka paikoin tuntui kuin olisi joustinpatjalla hiihdellyt! Lyhyen kauden lyhyet saavutukset yhteensä kokonaiset 118 km latua. Samaisena päivänä sain äherretyksi minimaalisen määrän ilmaa renkaisiin ja siirsin pyöräni huoltoon. En ole kyllä koskaan aikaisemmin pyöräillyt helmikuussa!

Hiihtoloma

Hiihtoloman hiihtelyt jäi aika vähiin kelien takia, mutta sain sentään yhden lenkin tehtyä loman viimeisenä päivänä hirveässä räntäsateessa ja tuulessa. Sauvoja sai puristaa kunnolla, kun nekin meinasi leijailla tuulen mukana. Taisi kyllä olla vika hiihto tälle ”talvelle”, varpaatkin kastui kun mono hörppäsi ladulla vettä sisään.

Lomalla kävelyä tuli paljon ja vesijuoksua kolme kertaa. Kun nyt ei hirveästi muutakaan voi urheilla, niin vesijuoksun positiivisia puolia on se, ettei tule lainkaan mistään kohtaa kipeäksi tai kireäksi ja tuohan on ihan mahtavaa treeniä juoksukäsillekin. Vauhdin olemattomuus ja välillä altaan ruuhkaisuus ovat sitten taas ei niin miellyttäviä piirteitä, mutta kaikkeen tottuu. Ja hitaalla vauhdilla ehdin seurata myös uintikoululaisten kuivatreenit altaan päädyssä ja nepä ei ihan kevyiltä näyttäkään! Kuten olen nyt havainnut, niin lonkan parantuminen on aivan törkeä hidasta ja olenkin jo siihen malliin tottunut vesijuoksuun, että tätähän voisi jopa jatkaa palauttavana treeninä sittenkin kun joskus juoksemaan oikeastikin pääsisi.

Viikon paras ja pahin treeni oli kuitenkin kuntopallotreeni, joka tuntui niin reisissä kuin takaosioissa hyvinkin pitkään!

 

Kuntoutuksen huippuviikko

Vihdoin jotain pientä edistystä ehkä tapahtuu. Maanantaina hieroja, joka totesi että piriformis on totaalitukossa. Se on pienehkö lihas takaliston puolella ja sitä auottiin kyynärpäätaktiikalla… Käsittelyn jälkeen olo oli turta, jyrän alle jäänyt, mutta kävelin autoon ILMAN lonkkakipua!!!!

Tiistaina hieronnasta palautteleva vesijuoksu ja keskiviikkona fysioterapia: väänsi lähes solmuun ja hieroi sairaan kovalla näppituntumalla. Samana iltana myöskin askelia ilman lonkkakipua. Torstaina taas vesijuoksu, altaasta noustuani huomaisin ettei tarvitsekaan enää kävellä lonkka tönkkönä linkaten. Perjantaina hiihto vesisateessa, lauantaina hyvä kotijumppa ja sunnuntaina pakkashiihto (luisti loistavasti ja ihan joka suuntaan J)

Parantuminen?

Viisi viikkoa lepäiltyäni lähdin tosi varovaisesti lenkille: uudet Sarvat toimivat loistavasti, mutta jo pitkään jäykkänä ja kireänä oireillut lonkka/kylki seutu äityi tosi pahaksi. Kävely oli seuraavana aamuna klenkkaamista ja sattui, no sain taas lääkettä. Kova kipu lähti parissa päivässä, mutta jäljelle jäi joka askeleella tuntuva kipu lonkan seudulla. Lääkäri totesi kuitenkin nivelen normaaliksi eli tekonivel saa sentään odottaa. Eli viiden viikon lepo oli täysin vääränlainen ärsyke tällaiseen rasitusvammaan? Sain lisää lääkettä ja kipugeeliä, no lopetin kesken kun eivät auttaneet yhtään.
Jäsenkorjaaja sai aikaan hetkellisesti lisää kipua, mutta liikkuvuus parani. Seuraavaksi fysioterapeutti jyrnytti melko voimallisesti reiden ulkosyrjän kalvoa. Hänen ohjeiden mukaisesti olen nyt hiihtänyt, vesijuossut, jumpannut, venytellyt, sauvakävellyt, zumbannut, antanut lämpötyynyhoitoa ja nyt vielä kuuma/kylmägeeliä.
Pari kuukautta on tässä vierähtänyt juoksematta ja sairastellessa eli onneksi en ilmoittautunut kevätmaratonille, sillä pelihän olisi jo menetetty. HCM 2015 on ainoa kisa, johon olen ilmoittautunut ja olen vielä tässä vaiheessa luottavainen, että pääsen tapahtuman uudelle reitille kirmaamaan. Parhailta hoitokeinoilta nyt tuntuu hiihto ja vesijuoksu sekä Perskindol-geeli eli näillä jatketaan.

 

2014 mahalasku

Lääkityshän oli kaikkea muuta kuin kunnossa eli asiat eivät taaskaan menneet ihan suunnitelmien mukaan: loppuvuoden viimeiset viikot ja alkuvuosi meni sairastellessa L yht. 5 viikkoa riitti räkää ja keuhkorahinaa. Tauti alkoi tasan viikon päästä influenssarokotuksesta…oliko se syy? Löytyi myös ei tehokkaita lääkkeitä ja lääke, joka ei todellakaan sovi minulle => kahdesta pilleristä meni silmän valkuaiset aivan tulipunaisiksi? En tiedä, mitä verenpainemittari olisi näyttänyt, mutta pää meinasi räjähtää ja olo oli karmea. Silmälääkärini totesi myöhemmin tuosta lääkkeestä: ”Sehän tappaa kaikki oravaa pienemmät!”

Jos nyt positiivisesti ajattelee, niin mennyt vuosihan oli muutoin varsin menestyksekäs. Oman juoksun saralla puolikkaan aika parani ja samoin maratonaika parani. Juoksukilometrejä kertyi hiukan alle 1 500 km.