Juhannuksen puolikas

Paloheinässä juhannuksen vieton aloitti 50-60 juoksijaa. Itse pääsin puolikkaan aikaan 1:54 ja pahalta tuntui. Jalkavammat ovat kyllä ihanasti ohi, mutta kolmen kuukauden vähäinen juoksentelu on vienyt kehon rasituksensietokyvyn melko mitättömälle tasolle. Puoliväliin vielä jaksoi hyvin, mutta toinen puolikas oli jo pari minuuttia hitaampi ja tuntui ettei jalka yksinkertaisesti jaksa enää nousta. Kroppa ei näemmä enää muista, että pitkät matkat on mukavia =o

Tyly ortopedi soitti tänään sovitusti ja oli tyytyväinen parantumisestani vai oliko se sittenkin siitä että en enää ramppaa hänen riesanaan? No hänen sanoma oli kuitenkin selkeä eli jos on rasituksen tuomaa kipua, niin on tulehdustila ja se on hyvä hoitaa lääkkeillä kuntoon.

Juhannusta odotellessa

Alkuviikon meinigit: maanantaina pisin lenkki sitten maaliskuun maratonin eli 8,47 km 5:34 min/km vauhdilla ja loppuun vielä loikkatömistelyt loivaan ylämäkeen. Verenluovutuksen jälkeinen rautavaje tuntuu jo korjautuneen normaalille tasolle kun noinkin ”kovaa” pääsi puuskuttamatta menemään ja tuntui ihan mukavalta.

Keskiviikkona taas mäessä kolme kertaa juosten ja kolme portaita. Mäkijuoksu ei tunnu enää kovin pahalta, joten pitää ehkä lisätä vauhtia siihenkin. Portaita olen mennyt nyt tyylillä kaksi askelmaa kerrallaan, joka tuntuu paremmin ylätakareidessä. Askelma kerrallaan taas jäytää mukavasti pohkeita. Portaissa oli porukkaa lähes ruuhkaksi asti kun nuoria jääkiekkoilijoita? rääkättiin tyylillä: tasajalkahypyin neljä askelmaa kerralla päätyen syvään kyykkyyn! Lisäksi mäellä oli joukkueellinen salibandy-naisia ja mäkipyöräilijöitä. Muutaman viimekerran aikana huipulla on treenattu myös jotakin itämaista lajia, jota en tunnistanut saatikka että osaisin lajinimen oikein kirjoittaa.

Juhannusaatto starttaa käyntiin Paloheinästä klo 9.  

Hakunila 2012

Tältä näytti Hakunilassa perjantaina ... melko erikoinen paikka teltalle keskellä pääkaupunkiseutua. Osallistuin Jukolan viestiin roudarin ominaisuudessa ja tämän telttaleiriruudun joukkue saavutti reilusti alle 350 sijan! Mahtavaa!!! Joukkueessa oli jopa kolme alle kolmen tunnin maratoonaria. Huikea juoksuvauhti ja kestävyys ei suunnistuksessa välttämättä aina ole sitä parasta valttia, sillä näinkin on kuultu: " Heti kun luulee osaavansa jotain, niin suunnistus kostaa heti." Kaikkea voi maastossa tapahtua kartalta putoamisen lisäksi: piilolinssit tipahtavat oksan räväyksestä ja muuta pientä ja isompaa vammaa, tutuissa lähimaastoissa oli onnistuttu luomaan hienot ja haastavat radat. Kiitos kaikille urheilijoille ja vapaaehtoisille työntekijöille upeasta tapahtumasta! Itse en ainakaan vielä ensi vuonna ole osallistumassa, sillä vaatii useiden vuosien metsäaskellusharjoittelua ettei kompastu heti ensimmäisiin käpyihin. Ikinä ei voi kuitenkaan sanoa EI IKINÄ!

Kisakeskuksen ostosparatiisista tarttui mukaan: 2xjuoksusukat, kompressiosäärystimet ja uusi juoksulippis, jonka toivon jaksavan tuskan hikeä useita vuosia entisen hyvin palvelleen tilalla. Nappasin mukaan myös juoksulasit, sillä viimeiset vaatimattomat lenkit ovat ovat keränneet ärsyttävän paljon kaiken kokoisia hyönteisiä silmämuniin.  Tälle viikolle kertyi tällä erää pisin lenkki eli 6,6 km!!!!! Kuuden minuutin vauhdilla ja polvi tuntui kestävän mukavasti. Menin myös mäkeen kolme kertaa juosten ja kolme portaita pitkin. Olen varsin luottavainen, että jalka kestää juhannuspuolikkaan. Juhannuksen jälkeen maanantaina on ortopedin puhelinaika ja katsotaan jännityksellä mitä kerrottavana on. 

Juoksukunnossa?

Nyt taitaa olo alkaa olla kuntoutettu! Polvi ei kipuile, mutta juoksukunto on toki romahtanut täysin. Pienin askelin tästä vielä noustaan. Torstaina nousinkin sitten Jätärille neljä kertaa hitaasti juosten ja kolme kertaa portaita. Stairway to Hell-juoksukisa oli kerännyt kolmisenkymmentä teräksistä juoksijaa ja muitakin treenaajia oli lähes ruuhkaksi asti ja parkkipaikkakin oli ihan täysi. Lauantaina kummipojan synttärikakun voimin jaksoin 5,5 km lenkin ja mukavalta tuntui. Koetan välttää vielä kovia alustoja, jotta jalka saa mahdollisimman pehmeän uuden alun. Sunnuntaina vielä kotikuntopiiri ja päivän kruunasi sähköposti-ilmoitus Paloheinän juhannusmaratonista! Ilmoittaudun puolikkaalle klo 9 starttiin ja juhannuksestani tulee täydellinen ;)

Onnen pilkahdus

Eilinen yhteislenkki jäi väliin lenkkeilijöiden puuttuessa? eli pääsin omavauhtiselle lenkille. Viimeksi testasin omaa vauhtiani kuutisen viikkoa sitten eli voi vain kuvitella sitä hurmoksen tilaa. Garmin kertoi, että juoksin 6,21 km ja keskivauhti oli 5:24 min/km. Polvessa ihan pientä epänormaalia tuntua, jota ei kivuksi voi sanoa eli paranemaan päin vihdoin, jatketaan hoitoa Mobilatin kera. No vauhtihan oli ihan liioitellun kova, juoksukunto on tässä ajassa takuuvarmasti laskenut ja samoin perjantain verenluovutus tuntui melkoisena hengästymisenä. Mutta pidemmän tauon jälkeen ei pysty pidättelemään itseään vaan sitä laukkaa kuin varsa laitumella. Nyt pitää kuitenkin pitää malttia määrien suhteen eli jatkan voimaharjoituksia ja ehkä uskallan ottaa toisenkin lyhyen lenkin tälle viikolle. Tänään porrastreeni Jättärillä ja samalla voi seurata ei niin vakavamielistä Stairway to Hell-juoksukisaa http://www.perakylanponnistus.com/kilpailut/stairway.php jälki-ilmoittautumisia otetaan ilmeisesti vielä vastaan.

Vko 22

Menneen viikon anti oli liikunnan saralta  2 x 43 min juoksukoululaisten lenkitys, hidas vauhti ei tuntunut polvessa, lisäksi pari kotikuntopiiriä. Perjantaina oli työviikon jälkeen vielä virtaa sen verran, että kävin verenluovutuksessa eli nyt puuskututtaa taas hetken aikaa myös hitaampikin vauhti (Hb 137). Juoksusuunnitelmia tai tässä vaiheessa vielä utopistisia haaveita olisi ensi vuodeksi kaavailtuna syksylle Berliini ja kevääksi vaikka joku huhtikuun tapahtumista. Lähitulevaisuuden haaveena olisi kuitenkin päästä edes juoksemaan normilenkki omaan tahtiin ja jos polvi olisi oireeton, niin puolikas Paloheinässä Juhannusaattoaamuna…

Lauantaina lapset pääsivät vihdoin kesäloman viettoon ja mökin lämmössä seurattiin Tukholman extreme-maratonilla kymmentäkuntaa juoksijaa ja kelihän oli kuulemani ja näkemäni perusteella aivan järkyttävä. Hypotermian oireita oli varmasti usealla tuhannella juoksijalla, mutta hienoja aikoja syntyi silti. Huhtikuun lopussa päättyneen Vantaan Salamien ensimmäisen Maratonkoulun oppilaista on nyt kaksi juossut maratonin läpi ja ajat ovat varsin upeita, ONNITTELUT!

Tänään hierojalle.