Lähes tauditon

Räkä alkoi sittenkin pikkuhiljaa loppumaan ja pääsin maanantaina vihdoin hölkälle kahden viikon levon jälkeen. Alussa sattui penikoihin, sattui jalkapohjaan ja sattui jalkateriinkin. Sitten tunteeseen taas turtui miellyttävän vesisateen piestessä kasvoja ja aloin jo melkein suunnittelemaan viikonlopun Aktia Cupiin osallistumista, kunnes taas loppumetreillä alkoi takareisi kirraamaan. Lenkin päälle vedetyt rennot kiihdytykset eivät myöskään tuntuneet hyvältä jalassa, mutta irrotti hyvin viimeisiä ylimääräisiä limoja nenästä. Viikon mittaan kävin toisenkin noin 11 km peruslenkin ja kävin katsastamassa kuinka mäessä näkee. No näkinhän siellä oikein hyvin juosta suunnistuslamppu otsassa, nousin Jätärille kolme kertaa juosten ja kolme kertaa portaita pitkin ylös. Kävin myös pitkästä aikaa rauhallisella kävelylenkillä sekä tein kovempivauhtisen lenkin, jolloin huomasin olevani todella virkeä. Johtuuko virkeys sitten parin toimettoman viikon jälkeen liikunnan parissa runsaammin vietetystä ajasta ja raittiista ilmasta? Ainakaan sunnuntaina ei marraskuu masentanut.

 

Palautuminen

Juoksun jälkeen illalla ja seuraavana päivänä tuli käveltyä aika reilusti ja sehän kyllä auttoi palautumiseen. Ei missään nimessä hirvittäviä kipuja, ei hiertymiä ja ainoastaan yksi mitättömän pieni rakkula varpaan syrjässä. Pystyin jopa syömään illalla aika normaalisti. Tuliaisina kotiin itselleni löysin kuin löysinkin lähes saman hyväksi todetun juoksutakin kuin kolme vuotta sitten maratonmessuilta hankin ja hintakin oli sopiva  vain 25 ,-. Ostin myös samanlaiset CEPin kompressiosukat kuin edellisetkin vaikka niiden hinta ei ihan miellyttänytkään. Mutta mitäpäs sitä hyväksi todettua vaihtamaan.

Kotiin kun pääsin, alkoi kurkkukipu, joka vain paheni siihen asti että piti ottaa kipuun särkylääkettä. Odotettu hierontakin oli pakko jättää väliin. Lääkäri määräsi aika järeän 10 pv kuurin, jolla kurkkukipu lähti kyllä miltei heti, mutta pitää syödä kuuri loppuun kuitenkin.

Kaksi vuotta ja kuusi maratonia ei ole todellakaan paljon, mutta jalkaoireisiin ja juoksun jälkeisiin sairastumisiin nähden ilmeisesti minun ruumille vähän liikaa. Kuulin juuri, että maratonin jälkeen lihasten hermotuksen palautuminen voi kestää jopa 6 kk!!! No ennen tuotakin tietoa ajattelin pientä taukoa. Eli ehkä yritystä parantaa puolikkaan ja kympin aikoja. Postiluukusta kopsahtanut HCM-lehti hiukan innoitti uudella reitillään ja samoin harkinnassa Frankfurt myös ensi vuonna, mutta kevätmaratonin jätän väliin (ainakin hyvin todennäköisesti.)