Frankfurt 2012 suoritettu!

Maratonaika parani taas parilla minuutilla (jos sekunnit jätetetään huomioimatta) eli olosuhteisiin nähden voi olla tyytyväinen. 27 km saakka meni hyvin ja vauhti pysyi melko tasaisena. Sitten alkoi kylmä vastatuuli pohjoisesta, joka jatkui myös lopussa keskustassa, ei löytynyt leveistä selistä suojaa eikä korkeista tornitaloistakaan. Ennen 34 km alkoi jo hieman huimata, syynä epäilemättä tauti ja lääkkeet. Oli pakko hiljentää vauhtia ja kylmyys tuntui kiristävänä poskissakin. Juomapaikoilla käsineet olivat kastuneet läpimäriksi, joten lopussa oli sormetkin jäässä. 40 km kohdalla kävelin ja join viimeiset energiat ja pystyin puristamaan ns. loppukirin: tunne oli, että käytin käsiä hyväkseni ja olin nostavinani polviakin korkealle. No videopätkät eivät kyllä näytä järin lennokkaalta juoksulta! Annoin kaikkeni ja maaliviivan paremmalla puolella sain hieman talutustukea, näytin ilmeisesti todella voipuneelta. Hotelliin kävellessäni tuli kylmyydestä hirveä tärinähorkka ja kuuman suihkun jälkeen huulet olivat tummansiniset, eli koville otti.

Tankkaus ei ehkä ihan optimaalisesti sujunut ja vatsa ei vetänyt juostessa kuin yhden geelin 10 km kohdalla. Onneksi tunnistin oireet ajoissa, ettei pitänyt vatsan takia pistää kävelyksi ja yhtään vessareissua ei sentään tarvinnut tehdä. Garmin näytti jopa 360 m pidemmän matkan ja kilometriaikoja oli vaikea seurata kun ne eivät täsmänneet kilometritolppien kanssa (merkkiäänet eivät olleet käytössä). Messuhankintoina juoksupipo ja juoksuliivi, joka olikin jo juoksussa päällä ja oli hyvä. Messuilla pisti silmään Berliinin maratonin tyhjä osasto, jossa päivysti pari tympeän näköistä miestä, myytävää kun ei enää ollut. Berliinin 2013 maratonhan myytiin kolmen ja puolen tunnin ennätysvauhdissa loppuun. Ensimmäiset 10 000 ilmoittautumista meni kuulemani mukaan jo kolmessa minuutissa ja hinta hyppäsi seuraavaan kategoriaan.

Juoksun jälkeen vasen polvi melko kipeä, piti linkata jalka suorana, myös vaivasenluun kohdalla särkyä sekä neljä rakkoa. Paluumatka lentokoneessa oli särkylääkkeistä huolimatta suorastaan tuskallinen, mutta nyt jalat ihan ok vaikkakin normaalia rasituskipua on. Ansaittua lepoa ainakin viikko

Vika viikko

Ilmoittautuminen ensi syksyn Berliinin maratonille http://www.bmw-berlin-marathon.com/en/onlineanmeldung-2013.html alkoi tänään klo 13 ja onnistuin iskemään ilmoittautumisen sisään heti ilman palvelun ruuhkautumisia.

Nyt sunnuntain juoksukunto näyttää jo paljon valoisammalta, pieni kurkkukipu ainoastaan jäljellä. Tankkaus tuntuu vaan todella haastavalta kun ei ole ruokahalua nimeksikään. Malttia vain.

DNS?

 

Elämäni ensimmäinen DNS saattaa nyt häämöttää. Maanantain lääkärikäynnin tulos oli kuvan lääkearsenaali. Huomaa pakkausten asettelu V-muotoon, koska harmittaa niin VIETÄVÄSTI. Loppuviikon vain lepäilen ja mikäli tästä virkistyn, niin teen lyhyen testilenkin perjantaina. Kuumetta ei ole, mutta eilinen olotila oli täysin raato ja vetämätön. Tänään parempi olo, mutta pientä kurkkukipua. Frankfurtiin lähden joka tapauksessa vaikka en juoksisikaan ja voinkin sitten keskittyä oikein antaumuksella maratonmessujen kiertelyyn ja tarpeellisten juoksuhankintojen tekemiseen. Ostoslistalla: irtohihat ja juoksuliivi ja jos löytyy sopivia edullisia tossuja niin mikäs ettei.

Juoksukuntoa ei viitsisi nyt heittää hukkaan ja jos en sunnuntaina juokse, niin kolmisen viikon päästä on näillä näkymin ainakin lohtuna Paloheinämaraton http://personal.inet.fi/koti/runsivut/ hyvin pieni ja persoonallinen tapahtuma toisin kuin Frankfurt, jossa nyt maratoonareita ilmoittautunut 16 000. Olen toiveikkaana kuitenkin aloittanut tankkauksen ja katselen myös huolestuneena sääennustuksia, jotka lupaavat sunnuntaiaamuksi jopa 4 astetta pakkasta!

Tokavika viikko

Tokavika viikko menossa ja olen keskittynyt pääsääntöisesti rentoutumaan. Keskiviikkona Vantaan Salamien Maratonkoulun ensimmäinen yhteislenkki, reilu kasi verkkaista tahtia. Lauantaina 8,5 km hieman maratonvauhtia kovempaa ja mukana neljä kiihdytystä, jos vaikka Frankfurtissa loppusuoralla kiri irtoaisi? Vasemmassa jalassa taas lauantain jälkeen epänormaalia tuntumaa, laitoin kinesion, katsotaan miten toimii.

Töissä tykyohjelmassa todella mielenkiintoinen ja täysin erilainen luento ruokavaliosta, jolla saa vireyttä niin työntekoon, kuin muutoinkin parempaa oloa, lisätietoja http://optimalperformance.fi/ Samalla tehtiin BioSignature-mittaus, jossa kehon 12 eri pisteestä mitattiin pihdeillä rasvapitoisuus ja tulosta en julkisesti kerro. Luento herätteli siinä määrin, että viikonloppuna hankin blenderin, protskujauhetta ja pinaattia smoothieta varten. Painoa olen saanut syksyn aikaa pikkuhiljaa pudotettua pari kiloa ja Juoksija-lehden edellisen numeron mukaan sen positiivinen vaikutus maratonin loppuaikaan olisi noin kolme ja puoli minuuttia, no katsotaan. Äänestysvelvoite pitää hoitaa alta pois vielä tänään, kunhan Amsterdamin maratonlähetys Eurosportilta päättyy.

Syyskeliä

Melko vetisenä on keli pysytellyt ja muutoinkin on jo aika siirtää hihattomat juoksuvaatteet taka-alalle ensi kesää odottelemaan. Juoksuhanskat on jo käytössä, mutta juoksupipot ovat mystisesti kadonneet. Taitavat olla samassa hyvässä paikassa tallessa, missä auton lämppärikin, kaikki loogiset paikat on jo etsitty läpi. Keskiviikkona 4x1000 m vetoja, kovavauhtisin meni 4:18 min/km. Ei ihan hyvältä tuntunut. Torstaina palauttava 8,5 km ja lauantaina 13,5 km lenkki jotakuinkin maratonvauhdilla. Oli oikein taistelua saada vauhti pysymään tasaisena.

Sunnuntaina aamulla vasen polvi ihan jäykkänä ja jotain omituista tunnetta koko päivän. Illalla venytellessä takareidet olivat kyllä huomattavan kireinä. Muutoin sunnuntai menikin vauhdikkaasti toimitsijan tehtävissä Vantaan maratonilla. Numeroiden noutopisteestä ehdin käydä katsomassa ainoastaan maratonin lähdön ja muu kisajännitys kohdistuikin sitten hakaneulojen riittävyyteen ja riittihän ne nippanappa. Huh!

Viimeistelyä

Maratonviimeistelyt on taas aloitettu. Levon ja buranakuurin jälkeen perjantaina hidas kasin testilenkki tuntui ihan hyvältä. Sunnuntaina pisin pitkä 28,3 km optimaalisesti kolme viikkoa ennen kisaa. Vauhti ihan hieman maratonvauhtia hitaammin. Hyvä tunne koko matkan, mukava syksykeli vaikkakin melko vastatuulinen. Paikkapaikoin myös puista pudoneet lehdet olivat liukkaita tossun alla. Kotivalmentaja pyöräili taas koko matkan vierellä juomat mukana, mutta nyt ei vatsa vetänyt kuin yhden geelin, pientä ongelmaa on ollut.

Pitkän lenkin kruunasi tien varressa ollut tuulettajan hihna! Tällä viikolla sain päätökseen Miika Nousiaisen kirjan Maaninkavaara. Miika on  juoksukokemusta omaava kirjailija ja se harmaahiuksinen ohjelmassa Hyvät ja huonot uutiset. Kirjassa valmentaja Martti keksii talonmiesfilosofialla aivan mahtavia perusteluja juoksemiselle ja myös katkennut tuulettajan hihna on oivallinen mentaalipuolen harjoite: "Asioita tapahtuu myös kun et ole näkemässä." Mietipä sitä. Sain kirjan ei juoksevalta kaveriltani, jätti lukemisen kesken, ei kolahtanut. Itse nauroin ääneen lukiessani eli voin lämmöllä suositella, vaikka normaali lukemistoni onkin yleensä veristä dekkaria.

Tämän hetken tuntuma: kestävyys on kohdillaan, mutta ennätysvauhdista en ole vielä ihan vakuutunut. Alkuillasta jännitetään vielä tuttavan ennätyksen onnistumista Chicagon maratonilla.