Hermosärkyä

Länsiväylän jälkeinen maanantai alkoi iltapäivästä tuntua jo äärimmäisen tuskaiselta, istuminen oli tukalaa. Illalla hieroja sai jyrättyä pahimmat jumit auki ja olo helpottui huomattavasti. Enää särky ei kipitä jalkaa myöden nilkkaan saakka, vaan on jämähtänyt ristiluun säryksi. Keskiviikkona menin hyvin kevyttä hölkkää, joka sekin tuntui jäykältä. Torstaina normaali 7 km lenkki, jossa kokoajan tuntemuksia ristiluussa, oikeassa reidessä ja lisäksi oikea lonkan koukistajakin alkoi vihlomaan. Perjantaina jäsenkorjaaja löysi erikoiset jumikohdat vasemmasta alakyljestä ja alaselän lihaksista. Olin käsittelyn jäljiltä todella kipeänä koko viikonlopun. Erityisesti auton ajoasento on epämiellyttävä, eikä kevyet puutarhatyötkään oloa parantaneet. Eli lepoa, venyttelyä ja tennispallojen päällä makoilua on ohjelmassa alkavalle viikolle.

Länsiväylä

Menneen viikon kaksi ensimmäistä lenkkiä 12,5 km ja 8 km kertoi vienolla jalkateräsäryllä alkavasta oireesta. Torstaina olikin sitten reipasta iskias-tyyppistä särkyä koko jalan pituudelta ja kummatkin jalat, ulkosivut ja pakarat ihan jumissa. Outo vika, joka hyökkäsi päälle todella nopeasti. Löysin todennäköisen oikean kipupisteen eli kyseessä sama selkänikama, joka oli viimeksikin vinksallaan. Aika jäsenkorjaukseen on perjantaina ja siihen asti mennään särkylääkkeillä.

Länsiväyläjuoksuun menin toki säryistä huolimatta ja sehän meni varsin tyydyttävästi. Sää oli mahtava ja sai juosta t-paidassa, vapauttavaa. Reitin varrella oli aika kuraisia kohtia ja yksi purona soliseva ylämäkikin. Keskivauhti oli 4:43 min/km ja siihen sai tehdä kokoajan työtä, mutta rentous säilyi. Juoksun jälkeen olo oli hyvä ja söin hyvin, mutta sitten iski kova vatsaturvotus ja kipu ja oksensin koko vatsan sisällön. Eli taisi juoksu olla melko kova rutistus kropalle. Nyt maanantaiaamusta juoksu tuntuu ihan vähän jaloissa ja enemmän vatsalihaksissa ja se on hyvä, silloin tietää juosseensa hyvin. Tämä oli hyvä testilenkki vauhdin määrittämiseen, joten Prahassa nelisenkymmentä sekuntia hitaampi vauhti pitäisi tuntua ihan hyvältä ainakin ensimmäiseen puolikkaaseen saakka.

Kevättä?

No ainakin meteorologien mukaan terminen kevät on alkanut, mutta melko lumiselta edelleen näyttään. Tämä viikko menikin sitten harjoitteiden puolesta äärimmäisen kevyesti ja lenkit jäivät 6, 7 ja 9 km mittaisiksi, keskityin lähinnä kevätsiivoukseen! Ei lenkit sentään tasapaksuja olleet vaan oli vauhtileikittelyä jne. Mutta selkeästi maratonia lähestyttäessä iskee taas pitkien lenkkien ahdistus, ei millään enää jaksaisi. Tämä kevään etenemättömyys jotenkin vielä lisää malttamattomuutta. Ärsyyntyminen huipentuu lisäksi siihen, että lenkin jälkeen pitää tossujen pohjat huuhtaista koiranp…..ta, sitä kun tuntuu riittävän ja hiekotusten harjaus vielä levittelee ne mukavasti koko tien leveydelle. Milloinkohan koiranomistajat huomaavat, että jätökset ei haihdukaan lumihangessa?!?!?!?

Taempi talvi

Luulin, että takatalvi meni jo, mutta se tulikin uudestaan! Eilen oli vielä hyvin liukkaita pahoja paikkoja lenkin varrella, mutta toivottavasti tämä uusi lumi sulattaisi myös vanhoja jäisiä paikkoja. Viime viikon harjoitteina: tiistaina 9 km peruslenkki, keskiviikkona lyhyt yhteislenkki ja perjantaina 4 krt 4 min vedot ja sunnuntaina mukava 27 km pitkälenkki. Pitkän viimeiset 5 km yritin kiristää vauhtia maratontahtiseksi, mutta ei se ihan onnistunut. Kotivalmentaja pyöräili juomien kanssa seurana ja ehkä juuri siksi juoksu kulki yllättävän kevyesti. Yhden geelin otin matkalla, muuten vedellä ja parinkympin kohdalla alkoi jo nälkä kurnia mahassa. Lähden miltei aina suorastaan ala-arvoisesti valmistautuneena harjoituksiin, ainoastaan kisoihin tsemppaan hyvällä ravinnolla ja venyttelyillä…olisiko jo aika ottaa niskasta kiinni.

Viikonloppuna tein kevätsiivousta myös juoksuvaatehyllylleni ja täytyy sanoa, että juoksusukkia näemmä ainakin riittää, sillä olen hamstrannut niitä oravan lailla kolmisenkymmentä paria. Ehkäpä voisin joistakin verirakkuloiden ja hien värjäämistä, koppuraksi kovettuneista sukkapareista jopa luopua, vaikka se kirpaiseekin.

170. PHM

Pääsiäisviikko alkoi hieronnan merkeissä ja seuraavana päivänä tehty hiukan ripeämpivauhtinen lenkki tuntui melko pahalta. Vauhtia joutui oikein väkisin ylläpitämään ja ei meinannut 6 km matkaa jaksaa. Keskiviikkona normikymppi sujuikin jo ihan tavalliseen tahtiin, mutta vauhti, tai tässä tapauksessa sen puute vähän askarrutti. Pitkäperjantain aloitin klo 10 ”lähtöryhmässä” Paloheinässä ja löytyihän sitä vauhtiakin, sen kun vain juoksee vähän kovempaa. Puolimaraton sujui nastareissa aikaan 1:49 ja olen siihen kovin tyytyväinen, koska olin mielessäni kuitenkin pitkällä lenkillä enkä kisaamassa.

Viikon juoksuaiheisiin kuuluu myös uuden juoksukirjan hankinta: Valastin ja Vuorimaan Lentoa juoksuun, jota en kyllä pääsiäisrentoutumisen lomassa ehtinyt avaamaankaan. Lisäksi tuli ilmoittauduttua mukaan lyhyemmille matkoille Länsiväyläjuoksuun ja Midnight Runiin.