Huikee viikko

Oikein hyvä viikko on juostu. Maanantaina kympin lenkki, josta 4 km vauhdikkaasti. Onneksi oli kaveri mukana, sillä edellisen päivän lenkki painoi jonkin verran jaloissa ja yksin en olisi noin vauhdilla tai ihan noin pitkää mennyt. Keskiviikkona lyhyesti juoksutekniikan hiomista. Torstaina vedätin toista kaveriani, joka lähtee Düsseldorfiin mukaan juoksemaan toista maratoniaan. Juostiin siis kympin lenkki, jossa neljä kilometrin vetoa 3 min palautuksilla. Tuli suuri onnistumisen ilo kaverin puolesta, että hän jaksoi niin hyvin kun on kovin epäileväinen oman juoksukuntonsa suhteen. Niin kai se on, että toinen maraton pelottaa, kun tietää mitä on tulossa. Ensimmäiselle taas lähtee vähän rotsi auki –fiiliksellä. Perjantaina oli järjetön väsymys, melkein nukahdin junaan kotimatkalla ja oikein viivyttelin lenkille lähtöä. Väkinäisesti lähdin, mutta reilun kympin juoksin kuitenkin ja loppua kohden alkoi olokin reipastumaan. Lauantai olikin ns. aktiivista palauttelua ja melkein koko päivän sain kulumaan siivoiluun ja järjestelyyn sekä ykkösinhokkiaskareeseeni, joka on lakanoiden vaihto. En tiedä mikä siinä niin ärsyttää, koska aina on toki mukava mennä puhtaisiin lakanoihin nukkumaan.

Sunnuntaina juoksin hyvin palautuneena yhden ehkä parhaimmista lenkeistäni, vaikka reittisuunnittelu menikin vähän heikosti. Kokonaismatka oli vähän yli 25 km, josta kahdeksan viimeistä kilsaa kovaa. Kymmenen viimeistä kilometriä satoi välillä melko runsaastikin, lenkkarit tuntuivat pesusieniltä ja sadevesi tirskui varpaiden välissä. Loppu oli niin täynnä napakoita ylämäkiä, että kolmen kilomerin keskivauhti nousi väkisinkin vitosen päälle. Huomasin, että pitkänkin loivan ylämäen sietää hyvin, mutta jyrkät hapottavat kahdenkympin jälkeen ihan vietävästi. Alkumatkan olisin voinut juosta vielä vähän hitaammin. Jälkikäteen kun analysoi, niin ei se niin täydellinen juoksu kai sitten ollutkaan, mutta hirveän hyvä olo oli jälkeenpäin. Ravintopuolesta huolehtiva kotikokkini valmisti ennen lenkkiä veteen sekoitetun hiilaridrinkin ja heti lenkin jälkeen "herkullisen" mansikkaproteiini-hiilarijuoman. Maku on sivuasia mulle, kiva että joku huolehtii polttoaineen saannistani eli lähes poikkeuksetta syön kyllä kaiken mitä eteen laitetaan.  Lenkkijuomana vesi ja 13 km kohdalla geeli.   

Kovettuman käsittelyosastolla olen ottanut järeät aseet käyttöön: istuin telkkarin ääressä lauantaina sitruunanpuolikas sukassa hautoen yli tunnin! Sitten taas hohkakiveä raivokkaasti ja meni melkein vereslihan puolelle. Öiksi olen laittanut rasvan lisäksi ko. kohtaan kaapista löytynyttä voidepitoista haavanhoitoon käytettävää verkkoa, johonkin vammaan olen tuollaistakin joskus hankkinut. Verkon rasva on kai vaseliinia, jonka ei kuvittelisi hirveän hyvin imeytyvän, mutta mielestäni hoito on tepsinyt. Konstit on monet!   

Mukavuusalueella

Nyt taas tuntuisi kulkevan hiukan paremmin! Alkuviikkoon otin muutaman päivän täysin palautumisen kannalta sisältäen venyttelyä ja rauhallista kävelyä. Ke oli pidempi kevytvauhtinen yhteislenkki ja torstaina mäessä juosten ja portaita juosten/kävellen/harppoen. Portaat tuntuivat polttelevan nyt erityisen kovaa alapohkeissa. Auringonpaisteisessa kevätmäessä riitti monensorttista kuntoilijaa ja nousipas sinne yksi poikaporukka autollakin!  Polttivat tupakat, pissattivat koiran ja poistuivat!? No eihän ylös ole tosiaan pakko juosta, mutta autoilu lienee kuitenkin ulkoilureitillä kiellettyä.

Koko viikon kyttäilin sään kehittymistä ja päätin jättää runsaan räntäsateen vuoksi lauantain Aktia Cupin väliin. Yleensä mottoni on: sää ei oo syy! Mutta Düsselin maraton on niin lähellä, että turhat liukastumis tai vilustumisriskit on vältettävä.  Sunnuntaina juoksin yli 15 km kovassa vastatuulessa ja kolmisen kilsaa oli todella huonokuntoista ja liukasta. Epätasaisen alustan lopputulos oli rakkula. Rakkula taas oli lopputulema kovettumasta ja kovettuma ns. vaivasenluun kohdilla johtunee paksumpien sukkien käytöstä ja siitä etten ole ajoissa hoitanut jalkojani tms. Yksi jalkakylpy on otettu, hohkakiveä ja rasvausta runsaasti. Kunhan rakkulakohta on ummessa kokeilen sitruunan pehmentävää voimaa. Olisikos vielä muita keinoja?

Ylämäkeä ja alamäkeä

 

Ennen ”hiihtolomaa” räkätauti yritti iskeä päälle, mutta sain sen osittain torpattua kunnon levolla, omista vadelmista tehdyllä mehulla ja homeopaattisella nenäsuihkeella. Hiihtokilometrejä kertyi siis lomalla ja koko kaudella pyöreät nolla! Hiukan harmittaa, mutta toisaalta kelit on olleet niin mainiot juoksenteluun, että ei huono talvi sittenkään.

 

Viimeisin hieronta otti ihan poikkeuksellisen koville, nyt jalkapöydän lihakset? olivat täysin tukossa ja olin hieronnan jälkeen aivan puhki eli se kävi ihan urheilusuoritteesta vaikka olikin pelkkää makoilua. Kovan hieronnan jälkeen olisi pitänyt ymmärtää pitää lepopäivä, mutta se ei taas mahtunut muihin suunnitelmiin ja lopputuloksena oli taas toispuoleinen kipuilu ja jumi. Vähän reippaammin juostun räntäsateisen Paloheinän puolimaratonin jälkeen palautuminen jatkui äärihitaasti. Paloheinässä juoksi jälleen sama mies vastaan shortseissa ja t-paidassa vaikka räntää pyryttikin eli kesä on jo ovella.  Itse taidan pukeutua enemmänkin kalenterin kuin lämpötilan mukaan.

 

Keleistä ja kivuista huolimatta pitkiä lenkkejä olen kuitenkin juossut säännöllisesti kerran viikossa 21-25 km. Lisäksi aina kolme muuta erimittaista ja erivauhtista lenkkiä viikossa. Kuten kuvasta näkyy lempitreenipaikkani on sulana ja ylämäki odottaa kutsuvana.