Talvi tulla tupsahti

Pitkään ja hartaasti odotettu talvi pääsi sittenkin yllättämään. Lämpötilaero totutusta on niin suuri, ettei siihen oikein millään meinaa tottua vaikka viikossa kuulemma pitäisi kehon sopeutua. Lenkille meno pakkaseen on tuntunut jopa hiukan vastenmieliseltä, vaikka menneinä talvina on juostu pitkää lenkkiä parinkymmenen asteen pakkasessakin. Vastaantulevien lenkkeilijöiden harvasta määrästä voisin päätellä, etten ole ihan ainoa pakkaslenkkiä kaihtava. Yhdellä lenkillä tuli ainoastaan yksi juoksija vastaan, jonka ilokseni tunnistin seuratoveriksi verkkareiden perusteella. Aikoihin en ole nähnyt shortsijuoksijaakaan, joka vielä joulukuussa viiletti lyhyissä lahkeissaan lenkeillä vastaan tai ehkä en tunnista häntäkään runsaiden vaatekerrosten alta. Havaintona tältä viikolta, että -11 asteessa on hengittäminen vielä helppoa, mutta jo kolmisen astetta kylmemmässä jäätyy kaulus ja huivi melko nopeasti koppuraksi. Koska pakkaslumi on nahkeaa, olen juossut edelleen tavallisilla lenkkareilla paksummalla sukalla. Lennokkuutta? ja vauhtia juoksusta syö taas useamman kerroksen kerrospukeutuminen, mutta näillä se on mentävä.
Viikolle mahtui vain kolme lenkkiä (7-11 km mittaisia) kun piti hieman sukujuhliakin välissä  viettää. Lisäksi kuntopyöräilyä ja ensi kertaa tällä kaudella hieman luisteluakin. Ei ollut ihan priimakuntoinen jää ja kun lunta ei ole ympäristössä tarpeeksi, niin jäälle kulkeutuu hiekkaa…pysyin kuitenkin pystyssä, mutta teroitus on pian tarpeen.

Alku

Vuoden toinen viikko lähti liikkeelle Loppiaisen puolimaratonilla Paloheinässä. Piti mennä hiljaa, mutta taisi olla liian hyvät musiikit kun vauhti vain kiihtyi. Varmaan viisi vuotta on menty samoilla biiseillä ja nyt alkoi jopa hieman kyllästyttämään…vanhaa musaa koneeseen jäi ainoastaan legendaariset The Loneliness of the Long Distance Runner ja Paranoid =) muut oli sitten sekalaista ja vähän tuoreempaa musaa. Kolme melko rivakkavauhtista puolimaratonia (1:44-1:51) kymmenessä päivässä kyllä sitten jo maanantai-iltapäivästä tuntui melkoisesti. Tuntui ettei mikään ruoka riitä nälkää taltuttamaan eli söin juoksun jälkeen kolme lämmintä ruokaa, myös väsymys oli valtava.

Töiden alettua tiistaina alkoi muutkin kiireet eli en sitten joutanut juoksemaan kuin torstaina ja sunnuntaina taas puolikkaan Paloheinässä. Sunnuntaina juoksin oikeasti hitaasti kaverin kanssa kokoajan höpisten. Olipas vaikea pukeutua vihdoin alkaneeseen talveen oikein, kun lenkkien välinen lämpötilaero oli 12 astetta.

Kotijumppaan olen lisännyt taas punnerrukset tauon jälkeen. Tällä kertaa aloitan maltilla eli naisten punnerruksilla, sillä miesten punnerruksilla saan lähes poikkeuksetta yläselän pahasti jumiin. Eli jaksan kyllä, mutta tekniikka ei taida olla puhdas kun jumittaa?

2013 kooste

Menneelle vuodelle mahtui juoksukilometrejä maltillisesti 1 353 km ja sairastelupäiviä jopa 41 kpl. Sairasteluista kaikki oli räkätauteja, joiden kierteestä olen nyt toivottavasti vihdoin päässyt. Kisoja juoksin tusinan verran, joista kolme maratonia ja kuusi puolikasta. Terveenä ollesani olen juossut pääsääntöisesti neljä lenkkiä viikossa. 

Vuoden viimeisenä päivänä oli vielä Paloheinässä puolimaraton. Paloheinän reittihän on hyvin tasainen, mutta yhdessä ns. mäessä tuntui Messujuoksu vielä pienenä kankeutena lonkankoukistajissa. Pelkäsin kovempia jalkatuntemuksia, sillä tässä on jo pitkään juostu hyvin joustavalla kostealla hiekalla ja Messukeskus oli pääsääntöisesti kovaa betonia. Jalassa oli silloinkin Cepit, jotka varmasti jalkoja auttoivatkin.

 

Vuoden opettavaisin juoksukokemus oli ehdottomasti Berliini, jossa valtavasta tungoksesta pakotettuna piti juosta alku normaalia huomattavasti hitaammin ja sehän toikin tulosta. Itselleni maraton on sen verran pitkä matka juostavaksi ettei viitsisi lähteä huvikseen testailemaan erilaisia taktiikoita eli aikaisemmin en vain ole uskaltanut juosta tarpeeksi maltilla alkua. Opittua on myös se, että hyvällä tankkauksella pärjään kyllä maratonin verran ilman energiageelejä, pelkillä järjestäjän juomilla. Geelejä käytän edelleen, mutta vain pitkillä lenkeillä, joille en mitenkään muutoin valmistaudu.

Tämän vuoden haasteena on vauhtikestävyysharjoittelun lisääminen, kun kuulemma pitäisi kympin aikaa parantaa. Testasin tätä aluksi lauantaina, parin kilometrin alkuverkan jälkeen kaksi kovaa kilometriä ja loput kuusi hölkkää. Loppupäätelmä: 2 km liian kovaa. Jos ainakin 10 sek kilometriltä hölläisi, niin jaksaa helposti ainakin kolme km ja siitä on hyvä vauhtijuoksua pidentää. Havaintona myös, ettei lenkkejä kasvissosekeiton voimalla jaksa juosta. Bataattikeitto oli hyvää, vaikka itse sen teinkin, mutta siitä saatu energia ei vain riitä. Eli vuoden toisena haasteena on yrittää syödä paremmin.

Nämä kaksi siis haasteita, ei uudenvuodenlupauksia ;) (kantapään kautta opittua tämäkin)!