Praha suoritettu

Ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta alle neljän tunnin kuitenkin. Juoksijoita oli siis kaiken kaikkiaan noin 9 000 ja lähtöryhmät A-K ohjattiin hyvin joutuisasti matkaan. Alussa oli kovin kapea reitti ja omaan vauhtiin ei oikein päässyt etenemään. Katsojien kannalta reitti mutkitteli mukavasti keskustan tuntumassa, mutta juoksijan kannalta juuri Prahan vanhat mukulakivetykset eivät olleet kivoja. Nyt tein päätöksen, että en enää ota matkaan mukaan geelejä lainkaan: 15 km kohdalla otin ensimmäisen, joka alkoi taas turvottaa vatsaa ja aiheutti Vltavan kovan vatsakivun, 20 km yritin tehdä tyhjennystä, mutta ei onnistanut. Heitin geelit taas kannustajan matkaan ja aloittelin noin 26 km kohdalta loppuverryttelyn maalia kohden. Loppuverkka toimikin tosi hyvin, ei ole nimittäin koivet juurikaan kipeänä ;)

 

Koko lauantai oli sateinen ja sunnuntaina koko juoksun ajan paistoi aurinko hiukan liian kuumasti: käsivarret ja kaulan seutu kärähti ja märkiä sieniä käytin runsaasti viilennykseen. Järjestelyistä (juomat, lähtöryhmät, lähtöalueen kartta, jänikset…) ei tihkunut etukäteen juurikaan tietoa, mutta numeronhausta sai kaiken tarpeellisen informaation. Lauantai-iltana vielä lähtöpaikan opasteet olivat aivan sekaisin, mutta sunnuntaiaamusta kaikki oli ihan kohdillaan. Reitti ei todellakaan ole nopea, sillä mukulakiveä on paljon, samoin juoksentelua ratikkakiskojen välissä. Vltava ylitettiin monta kertaa eli siltanousuja oli ja joitain mäkiäkin. Sportexpo oli ihan sopivan kokoinen ja siellä mahtui liikkumaan väljästi verrattuna 40 000 juoksijan massatapahtumaan. Pastapartyssa oli suorastaan laadukas ja iso pasta-annos, jonka kyytipojaksi sai vettä ja 0,5 dl oluen. Samaa olutta oli tarjolla reitin varrella noin 18 km kohdilla, olisikohan se auttanut vatsan tyhjennykseen? Loppukilometrit tuntuivat todella pitkiltä, mutta löysin juttuseuraksi jo lähtökarsinassa tapaamani turkulaisen, jolla oli vähintäänkin yhtä tuskainen tunnelma.

Taas kokemusta rikkaampana ja melko tyytyväisenä kohti syksyistä Berliiniä!

 

 

 

Valmisteluja

Säryt on nyt taltutettu ja levättykin oikein kunnolla. Juoksufiilistä olen hakenut lähinnä HCR-katsojana ja olihan sitä juoksua mukava ihan vain katsellakin. Jonkin verran olen sentään itsekin liikkunut ja viimeiset lenkit sunnuntaina 6,5 km niin sanotulla maratonvauhdilla, joka tuntui aivan järjettömän raskaalta puskemiselta kovasta vastatuulesta johtuen. Maanantaina tein ihan optimaaliset treenin tartanilla alkuverryttelyineen ja venyttelyineen: juoksua 4 km sisältäen kolme satasen kiihdytystä. Koko kropan oikea puoli tuntuu edelleen paljon kireämmältä.

Maratonkumppanin kohtalo huolettaa, sillä eilen kävi selväksi, että hän ei juokse sunnuntaina Prahassa kovasta kuumeesta johtuen. Nyt kuume on lääkkeistä huolimatta edelleen korkealla ja hän ei ole edes matkustuskuntoinen. Ei hätää, sain kuitenkin järjestettyä uuden matkakumppanin vaikkakin eri lennoille, mutta ei sentään tarvitse olla ihan koko matkaa itsekseen.

Nyt jatketaan tankkausta ihan rauhassa…