Joulukuu 2013

Joulukuu on mennyt melko kiireessä ja sateessa sekä vähin juoksuin. Räkää irtoaa edelleen, mutta räkimällä se kai joskus loppuu.
Jouluaaton aattona juoksin kaatosateessa ja lauantaina sitten lämpimässä lyhyissä lahkeissa Messukeskuksessa. Kuvissa runsaasti mutkittelevaa rataa, joka puolikkaana kierteli varmaan jokaisen kolkan hallista. Reittiin lukeutui kahdet portaat ylös, kaksi muutaman askelman porrasta alas ja "pääportaat" alas. Alastulossa piti keskittyä kunnolla ja pidin varmuudeksi kaiteesta kiinni. Rata kierrettiin neljä kertaa ja toiseksi viimeiset portaat ylös kyllä hapotti jaloissa, runsaat mutkatkit verottivat voimia. Alku meni alustaan tutustuessa, ei ollut liukas vaikka siltä näyttikin, alustana oli myös pehmeää kokolattiamattoa. Jalassa oli Adidas Adiokset pitävällä Continental-pohjalla. Mutkista johtuen piti tarkkaan seurata edessä ja takana olevan kulkua, kun oli vaikea hahmottaa vauhtia. Lopputoloksena olen aikaan 1:46 oikein tyytyväinen ja sijoitushan oli hyvä naisten kolmosena, tosin osallistujia oli tällä matkalla kaikenkaikkiaan vain 73.
Kova alusta ja vauhti tuntui sunnuntaihölköttelyssä takareisien kireytenä.  Nyt olen kiertänyt verryttelymielin kaksi puolen päivän rupeamaa alennusmyynneissä ja melko runsaan vaatekasan lisäksi en voinut olla ostamatta halpoja lenkkareita! Ikinä en ole New Balanceilla juossut, mutta sain ne kovin sopuisaan hintaan ja tuntuivat ainakin kaupassa oikein hyviltä: pehmeä, tukeva ja kevyetkin vielä.
Huomenna starttaan kuitenkin Paloheinässä puolikkaalle tutuilla vanhoilla Karhuilla ja eiköhän se ole sitten tämä vuosi juostu loppuun! Ilmoittautumiset on tehty 2014 HCM:ään ja uuteen tapahtumaan kesäkuussa eli Helsinki Half Marathoniin, todennäköisesti myös Vantaan maraton kutsuu.  

Vaihteeksi vähän sairastelua

Räkis iski päälle kuitenkin, mutta torppasin sitä homeopaattisella nenäsuihkeella ja ehkäpä se tepsikin, sillä räkä ei nyt jämähtänyt poskionteloihin. Juoksutaukoa tuli puolitoista viikkoa ja samalla sai levätä tuo hiukan ärtynyt pohjekin. Viime viikolla yhteislenkkiä, normilenkkiä, rivakkaa ja mäkeäkin 6-12 km mittaisia. Luontohavainto perjantai-illan pimennossa: jänö/rusakko juoksi kävelytiellä vastaan henkensä kaupalla ja perässä tuli kettu. Kettu hidasti vauhtia kohdallani noin 150 cm päässä ja tuijotti ihmeissään hihassani olevaa punaista huomiovaloa eli uskoisin jänön selvinneen hengissä.

Lauantaina olin ravitsemusoppia hakemassa ja kaikenlaista hienoa ja kokeilemisen arvoista opinkin. Ensimmäiseksi otan käyttöön merisuolaveden juomisen eli veteen sekoitetaan puhdistamatonta merisuolaa aluksi ¼ tl litraan. Hanaveteen verrattuna saan kaupanpäälle 90 mineraalia ja keho puhdistuu, katsotaan huomaanko mitään.

 

Sunnuntain mäkitreenistä oli ilo kaukana, sillä tavallisilla tossuilla pitoa ei ollut kuin niissä röpelöisimmissä kohdissa eli melko rankkaa oli, myös portaat oli tosi liukkaat. Ehkä kohta voikin jo siirtyä nastareihin. Myrskytuulettomissa ja sateettomissa olosuhteissa voi muuten juosta Messukeskuksessa http://www.messukeskus.com/Sites3/Messujuoksu/Sivut/default.aspx Messujuoksun merkeissä. Suunnitelmissa siis puolikas ja samalla juoluherkkujen sulattelu 28.12.2013.

Pehmeämmät palauttelut

Juoksualustalla näyttää ja ennen kaikkea tuntuu olevan hirveän suuri vaikutus palautumiseenkin. Asfaltia pehmeämmästä alustasta johtuen iskutus jää huomattavan miedoksi ja näin jalkoihin jääkin ainoastaan pitkän fyysisen ponnistelun aiheuttama kipu/jäykkyys. Asfaltimaratonin jälkeen jalat on yleensä olleet sen verran kipeät, että en ole voinut ajatellakaan venyttelyä. Nyt hiekkatiemaratonin jälkeen pystyi hyvin illalla venyttelemään toki hyvin kevyesti. Maratonin jälkeen maanantaina töissä välttelin istumista, ettei jäykkyys iskisi. Jo kolmantena päivänä maratonin jälkeen vedin reilun kahdeksan kilometrin yhteislenkin ja vain oikean jalan pohje oli kireän oloinen. Kuusi viikkoa aikaisemmin asfaltimaratonin jäljiltä viidentenä päivänä väkisin juostu kuuden kilsan lenkki taas oli ihan hirveän tuntuista ja jäykkää. Tossuina oli kummassakin maratonissa Adios 2.

Oikea alapohje hiukan arvelluttaa, joten yritän hieman lepuutella, ainakaan nyt ei kinesiosta ole ollut apua, jos se nyt on ihan oikeaoppisesti sinne vetäistykään? Kylmäpussia olen aina muistaessani iltaisin kyllä käyttänyt. Viikonloppuna olin Stadikan suojissa myrskyltä ja sain kahden päivän rautaisannoksen ”liikuntaoppia” ja opin hirveän määrän uusia  liikkeitä ja venytyksiä. Olo on innostunut vaikkakin viikonlopun lepo jäi nyt tyystin väliin.

3:46:52 194. Paloheinämaraton

Ihmiskoe onnistui eli hyvin tehdyllä pohjatyöllä voi juosta maratonin ilman varsinaista maratonharjoittelua!? Isäinpäivänä juoksin Paloheinässä uuden oman ennätykseni. Juoksijoita oli tällä kerralla yhteensä 33 eri mittaisilla matkoilla eli nyt riitti loistavasti tilaa juosta omaa juoksua. Sain henkilökohtaisen jäniksen ekalle puolikkaalle, josta jäi kuvan pallo muistoksi. Pallossa merkittynä neljä tuntia, koska ajatuksissa oli oikeasti suurin piirtein 3:55 aika. Toisella puolikkaalla seurana uusi tuore jänis tällä kertaa pyörän selässä. Kelihän oli ihan sitä parasta marraskuuta eli raikkaita ja runsaita saderyöpsäyksiä ja hirveitä tuulenpuuskia. Tuuli oli välillä niin kova, että pelotti juosta isojen puiden keskellä. Risuja ja kuusenkäpyjä mätkähteli maahan tuon tuosta ja vähän jännitti, että lähteekö taju, jos sellainen kopsahtaa keskelle päätä. Ehkä suurin vaara oli kuitenkin, että tällä ”lennokkaalla” askelluksella olisi voinut oikeasti kompastua käpyyn J Yksi puu kuitenkin rysähti kunnon rytinällä katki kymmenisen metrin päässä. Kova hiekkatie oli armelias jaloille, vaikkakin juoksun jälkeen ei meinannut millään jalat kantaa autolle asti. Onneksi sain kuskin kotiin, sillä en ihan tuntenut olevani ajokuntoinen. Isäinpäivän kunniaksi oma isäkin tuli katsomaan näyttävän loppukirini eli oli siellä yleisöäkin. Tämä oli kolmas ja ehdottomasti viimeinen maraton tälle vuodelle.

Rennommat valmistelut

Viime viikko oli melko täynnä pakollisia menoja, kuten kolmet synttärit, vanhempainiltaa, kouludiskoa  jne. sain kuitenkin survottua neljä lenkkiä sinne väliin, joskin tuli selkeästi huomattua palautumisen riittämättömyys. Perjantai-iltana juoksin Berliinin jälkeen ensimmäisen hiukan pidemmän lenkin eli säälittävät 16,5 km. Siitäkin riitti rasittavuutta, sillä lauantaina mäessä yritin juosten saavuttaa maksimisykkeen, mutta jaloista loppui veto ja taisin päästä 174 saakka. Muutoin vedin normaalisetin mäkeä eli kolme kertaa juosten ylös ja kolme portaita.

 

Ilokseni sain alkuviikosta ilmoituksen, että sunnuntaina olisi Paloheinämaraton, joten aloitin hieman rennommat maratonvalmistelut. Ma juoksin intervallia ja ke aloitin tankkauksen nyt maltodeksteriinilla, viimeiset kolme on menty Heavy Dexalilla. Toiveena on saada oma ”jänis” ekalle puolikkaalle ja jotain seuraa ehkä toisellekin puolikkaalle, sillä nyt ei matkan varrella ole bändejä, tanssijoita tai katsojiakaan. Kanssajuoksijoitakin on yleensä niin harvakseltaan, ettei heistäkään voimia saa. Juomahuolto kuitenkin toimii aina takuuvarmasti! Tämä on minulle ensimmäinen täysimaraton Paloheinässä, puolikkaita olen siellä juoksennellut parisenkymmentä. Tää on nyt vähän tällainen ihmiskoe mäkitreenipainoitteisella "maratonharjoittelulla" eikä yhtään oikeaa pitkää lenkkiä takana, katsotaan kuinka käy.

Syysharjoitteet

Menneen viikon harjoitteet: hieronta, kuntopyöräilyä, mäkijuoksua ja lenkkiä. Olen lisännyt kotijumpan ja venyttelyn määrää viimeisten parin kuukauden aikana ja kas niin ”tyhmältä” kuin se tuntuukin, niin sehän toimii: hieroja huomautti, että olet hyvässä kunnossa eikä löytänyt yhtään kipeää jumikohtaa. Voiko olla niin, että ongelmanikama alaselässäkin on pysynyt melko hyvänä ja kurissa vain kinesiolla ja jumpalla? Teippiä lyhyt pätkä keskinkertaisella venytyksellä ihan alarankaan rangan suuntaisesti ja toinen pätkä edellisen päälle kevyellä venytyksellä ristiluun? (se vähän leveämpi kohta) kohdille vaakatasoon.

 

Mäkitreenissä huomattua: on kyllä tehokas treeni ja kehittää nopeasti. Nyt neljättä kertaa peräkkäisinä viikkoina toteutettuna lisäsin yhden juoksukerran eli neljä kertaa Jätäri juosten ylös ja kolme portaita. Porrasjuoksussa jaksoin nyt juosta toiselle tasanteelle saakka eli 274 askelmaa, seuraavat kaksi kertaa juoksin vain totuttuun ensimmäiseen tasenteeseen (=116 askelmaa), koska pohkeita hapotti niin vietävästi. Jo edellisellä kerralla otin mittarin lisäksi sykevyön mukaan, mutta patteri oli tietysti hyytynyt, ehkä seuraavalla kerralla pääsen kokeilemaan tämän hetken maksimia.

 

Muut lenkit ihan normeja, erityistä nautintoa tuotti lauantaina vesisateessa kiireessä juostu lenkki. Nautintoa tuotti juuri tuo huono keli ja kiireinen aikataulu, mutta menin kuitenkin. Muut lauantain liikkujat olivat kolme kpl koiranulkoiluttajia eli pakkoliikkujia. Sunnuntaina palauttelut? luumupuussa kiipeillen ja sitä siistimmäksi leikellen.

Hankintoja

Menneen viikon harjoitteet: kuntopyöräilyä, mäkijuoksua, haravointia ja pari normilenkkiä, joista toinen aika kovaa, koska oli niin jäätävän kylmä keli. Talviset kelit yllättivät taas: kaikki lämpimämmät vaatteet on kateissa ja yllättäen huomasin, että tavallisia juoksutrikoitakin on jopa ihan kahdet, joista toiset jo pikkupakkasella ihan liian ohuet. Nyt käytössä olevat on jo melko käytetyn näköiset ja tuntuisetkin. Onneksi päivät alkaa hämärtämään jo varhain eli näillä kehtaa mennä ihan hyvin. Tämän viikon juoksuhankintoihin kuului kuitenkin pakkasesta huolimatta ihan lyhyet trikoot (olivat hyvässä alennuksessa) ja ihan helmilöytönä Adiokset vain 50 €! Tämä siis vanha malli ei boost, mutta tällä samaisella tossulla pääsin Berliinissä uuteen ennätykseen, joten miksipä en olisi toistakin paria ostanut. Nyt kyllä tuntuu, että tossuja on ihan riittävästi, mutta talveksi pitää kyllä uudet nastarit tai ainakin Goretexit hankkia. Asicseja olen harkinnut, kun uudessa mallissa näyttää kuvien perusteella olevan huomattavasti paremmat nastat eli ei lainkaan niin pitkät kuin aikaisemmin. Eivät ole  vielä vaan kaupan hyllyille ehtineet.

 

Lauantaina lenkillä (sillä hitaammalla) mieltä lämmitti kovasti, kun loppumatkassa loivaa alamäkeä rennosti jolkotellessani vierellä pyöräillyt vanhempi herra tokaisi, että aika kovaa sä vedät, kun pyörän mittari näyttää 15 km/tunnissa. Olikohan mittari nyt ihan kunnolla kalibroitu? Mutta kyllä nyt on oikeastikin vauhtia löytynyt, mutta kyllä se varmaan siitä hiljenee kun alkaa taas pitkien lenkkien tahkoamisen.

Kevään 2014 maraton on nyt juoksua vaille valmis eli ilmoittautuminen, lennot ja majoitus kunnossa. Alkuperäinen suunnitelma Madridista vaihtui hankalien lentoaikataulujen takia Düsseldorfiksi. Pienehkö tapahtuma, mutta eiköhän sekin hoideta täsmällisen laadukkaasti saksalaiseen tyyliin. Viime vuonna vain 4 000 maratoonaria ja 10 000 viestijuoksijaa.

Palauttelut

Eka viikko maratonin jälkeen ma ja ti kankeahkoa kävelyä, mutta keskiviikosta eteenpäin jo ihan normaalia. Harjoittelut: pe kuntopyörällä kevyesti ja 6,5 km hyvin hidas hölkkä, lonkankoukistajat täysin tukossa. Sunnuntaina siirryin jo hetkeksi talvikauteen eli mäkitreenit sauvojen kanssa Jätärillä. Neljä kertaa juoksuhölkkää ylös ja kerran portaat. Oli siellä ihan oikean hiihtäjän näköisiäkin treenaamassa sauvoineen J Varsin nopea ja ei-tuskainen palautuminen, tyytyväinen olotila.

 

Viime viikko olikin jo aika normaalia juoksua sisältäen yhden mäkikeikan kolme kertaa juosten ylös ja kolme kertaa portaita juosten aina ensimmäiseen tasanteeseen saakka eli 116 askelmaa ja loput 310 askelmaa kävellen. Lisänä on ollut rentoa kuntopyörällä polkemista. Jotenkin alitajuisesti jännitin Berliinin juoksua ilmeisesti melko paljon, kun nyt tuntuu että on taakka pudonnut hartioilta ja oikein innosta puhkuen odottaa seuraavaa lenkkiäkin?!

 

Viime viikon kohokohta oli tietenkin Vantaan Maraton, jossa vierähti normaalia toimistopäivää leppoisammin päivä kisatoimistopuuhissa. Niin hyviä aikoja ja ennätyksiä tuntui tuolla matkalla syntyvän, että ehkä olenkin ensi vuonna tiskin toisella puolella juoksijoiden joukossa?

Maratonkommentit Berliinistä

Numerolappujen nouto sujui melko lyhyellä jonotuksella vaikka messut olivat täyteen ahdettu,  ehdittiin kuitenkin sopivasti la ap ennen ruuhkahuippua. Paras ostos messuilta oli AIDOT ja OIKEAT kompressiosukat eli CEP-merkkiset. Maksoi melko paljon 45 €, mutta sunnuntaina juoksun jälkeen jaloissa oli vain yksi todella pieni rakkula enkä laittanut jalkoihin edes Compeedin rakonestopuikkoa. Samalla huomasi myös ”kompressiosukan” ja oikean kompression eron eli CEPit pitää ihan pukea päälle eikä vain vetäistä jalkaan. Ehdottomasti hintansa väärtit!

Numeronnoudossa mokasin sen verran, että en huomannut enkä ottanut hakaneuloja mukaan. Niitä ei ollutkaan materiaalipussissa enkä huomannut niitä lappujenjako-tiskilläkään. Onneksi muilla oli ylimääräisiä matkassa. Tajusin vasta jälkikäteen, että vedin lauantai-illan ruokailun melkoisella riskillä eli valintani oli sea food-pasta ja äyriäisethän on tunnetusti oikein hyviä vatsataudin aiheuttajia. Nyt oli kuitenkin onnea matkassa.

Sunnuntaina lähdimme lähtöpaikalle hyvissä ajoin ja tiiviissä tunnelmissa junalla. Löydettyäni oikean tavaranluovutuspisteen jäin suoraan wc-jonoon ja siinä menikin seuraavat kolme varttia leppoisasti jutustellen useiden eri kansallisuuksien kanssa. Samalla tuli selvitettyä mitä kautta pitää siirtyä oikeaan lähtökarsinaan. Vessasta selvittyäni ensimmäinen lähtöryhmä oli jo matkassa ja huomasin, että alueella on reilusti pusikkoa eli hätätapauksessa pitkän vessajonon olisi voinut jättää väliin. Ihmismassaa seuraten jouduin matkaan ja ylitin vihdoin lähtöviivan parikymmentä minuuttia startin jälkeen. Omassa G-ryhmässäni oli kovin ruuhkaista ja kympin kohdalla jo tuskailin, että olipas kiva maksaa ja tulla tänne saakka yhteislenkille! Omaa vauhtia ei vain mahtunut juoksemaan. Nyt jälkeenpäin kun on katsonut videokuvaa, niin kyllä  vielä 25 km kohdallakin oli aivan järjetön ruuhka, mutta kolmestakympistä eteenpäin oli hiukan väljempää ja laitoin loppukirivaihteen päälle hyvissä ajoin.  

Otin varmuuden vuoksi kaksi geelipussia matkaan, mutta energiat pysyi hyvällä tasolla ilman niitäkin hyvin onnistuneen tankkauksen ja matkan varrella tarjottujen urheilujuomien avulla, en ottanut mitään tyrkyllä olleita hedelmiäkään. Sää oli viileähkö ja paikoin tuulinen, mutta pitkään juoksuun ihan passeli. Keskityin juoksuun massan mukana niin totaalisesti, että havainnot itse juoksusta tai reitistä jäi varsin suppeiksi: ei yhtään ylämäkeä, nähtävyyksistä näin Brandenburgin portin, juoksin yhden samanlaisen juoksupaidan ohi (Midnight Run Helsinki 2013) ja tervehdin matkan varrella jossain esiintynyttä intiaanipäällikköä. Melkolailla laput silmillä sujui sunnuntaiaamupäivä J

Lopputulema: juoksun jälkeen olin oikeastaan oikein hyvässä kunnossa, pystyin syömään ja juomaan heti eikä jalatkaan olleet ihan tönkkönä. Kinesio alaselkänikamassa oli toimiva, ei oireile vieläkään enkä ole enää varma diagnoosistakaan... Seuraavan maratonin aloitan siis hitaammalla temmolla, mutta en kuitenkaan ihan näin hitaalla vauhdilla. En ehkä näin suureen tapahtumaan enää ilmoittaudu (41 000 juoksijaa) vaikkakin kaikki järjestelyt toimivat aivan järjettömän hienosti.

 

Kaiken kaikkiaan hieno matka ja löysin täsmälleen samankaltaista seuraakin, jonka kanssa vertailtiin kännyköistä tohjoksi juostujen varpaankynsien ja rakkuloiden kuvia!?! Seuraavat suunnitelmat: talvella Paloheinämaraton ja keväällä Madrid.

 

 

Berliini 3:50:27

 

Berliini on nyt suoritettu ja uusi henkilökohtainen maratonennätys tehty. Kuvassa rauhallinen näköala hotellihuoneen ikkunasta vilkkaanpuoleiselle junaradalle! Lisää matkakertomusta tulossa.

Viimehetken tilanteet

Viimeistelyt on menty pakon sanelemana vähän liiankin rennosti eli viime viikolla vain kaksi lyhyttä lenkkiä. Niistäkin ns. maratonvauhtinen oli kankeaa ja hengästyttävääkin. Torstaina venytellessäni huomasin taas vanhan vaivan palanneen eli yksi alaselän nikamista on jälleen vinossa ja siitä johtuen toinen puoli ihan jumissa. Nyt olen  venytellyt  runsaasti ja makoilen tennispallojen päällä. Maanantaina hieroja sai aika hyvää tulosta ja laittoi lisäksi kinesiot kipunikamaan. Ei ihan katastrofaalinen tilanne, mutta ei optimaalinenkaan. Jumitus ja kipu vain keskireiteen saakka.

Tankkaus ei ole sujunut tällä kertaa ihan ongelmitta, sillä olen ollut kaksi päivää työn puolesta koulutuksessa ja hotellilounaat ovat nykyiseltään kovin vähähiilihydraattisia. Jonkin verran on kuitenkin kropan hiilarivarastot kasvaneet, huomaan sen silmäpussien koosta!

Että näillä mennään ja tehdään taas oma juoksu! J

Syysmaastot

Viime viikolla vielä melko normaali harjoitteluviikko ja oli vielä vikat kisatkin ennen maratonia. Maanantaina peruslenkki, keskiviikkona reilu ysi sisältäen 4 kertaa 100 m rennot kiihdyttelyt radalla Kunniakierros-tapahtuman merkeissä. Torstaina oli viimeinen pitkähkö lenkki reilu 16 km. Pitkällä lenkillä tällä kertaa juomarepun sijasta juomavyö ja lopputulemana oli ristiselkä täysin ruvella... 

Pe ja la lepoa ja sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa ulkoiluttamaan uuttaa Vantaan Salamien kisa-asua ja ihan tyydyttävästi kulkikin syysmaasto-kisassa. En pystynyt puolustamaan viime vuoden kultaa, mutta jos maastojuoksussa matalan askeleen maratoonari häviää suunnistajalle, niin ei harmita. Nyt otetaan pari viimeistä viikkoa ihan rennosti.   

Berliiniä odotellessa

Viime viikon ma ja ti oli pakko ihan vain hölkötellä 7 ja 9 km lenkit, sillä sunnuntain kiipeily kangisti yläkroppaa tehokkaasti edelleen. Keskiviikkona tein kerrankin oikein hyvän alkuverryttelyn jälkeen neljä 4 min vetoa ja välissä 2:30 min hölkkäpalautusta. Vedot ei tuntuneet lähellekään niin pahalta kuin joskus aikaisemmin, ehkä lihasmuistissa oli sopivasti lauantai-illan rivakka juoksu. Ja tuli sinne loppuunkin ihan ok kevyt loppuverryttely.  Torstai lepoa ja perjantaina juosten mökille 26,5 km. Jalat olivat melko jäykän oloiset perillä kun tuollaisen matkan juoksentelee työpäivän päätteeksi. Lauantaina aamukävely ja puutarhatyöt vetristivät kummasti eikä pitkä lenkki tuntunut enää missään. Tässä oli tällä kertaa pisin viimeistelylenkki Berliiniä varten ja ihan hyvillä mielin juoksua odotellaan.

Midnight Run 46:44

Kolme viikkoa on menty vain kolmen lenkin viikkotahdilla eli rauhallinen aloitus pakkotauon jälkeen. Maltillisuudesta tulikin kiitosta hierojalta, joka totesi että koivet on nyt oikein hyvässä kunnossa.

Viime viikko otettiinkin sitten jo vähän tehokkaammin: lisänä oli mäkitreeni sekin maltilla eli vain kaksi kertaa juosten ja kaksi portaita pitkin Malminkartanon jätemäkeä ylös. Toinen kiva lisä normaaliin oli kisat eli 10 km:n Midnight Run Helsingin keskustan tuntumassa iltahämärässä. Aikaan olen tyytyväinen ja etenkin sijoitukseeni eli 8. ikäisissäni, tämä taisi olla ensimmäinen ns. hyöty uuteen ikäsarjaan siirtymisestä J

Mukava tapahtuma, lämmin syysilta ja tällä kerralla oli oikein sujuvat järjestelytkin, kiitos! Kymppi on ihan kiva lyhyt matka juostavaksi, eikä paikat tulleet kipeäksi. Kun ei juoksemalla saa lihaskivistyksiä, niin hain niitä kiipeämisestä. Sunnuntaina boulderointia reilu tunti ja lopputulemana on koko yläkropan tuntuvat kivistykset. Tänään on pakko palautella hölkän lisäksi kevyesti käsipainoilla, muuten ei huomenna saa takkiakaan vedettyä päälle.

Varsin kiireinen, mutta mukava viikko!

Yritystä

Tässä taas yritellään päästä normaaliin maratontreeniin kiinni. Viime viikolla vielä vauhdin lisäämisestä aiheutuva puuskuttaminen tuntui keuhkoputkessa, mutta eilisen erikoislääkärin mukaan olen ainakin juuri nyt terve ja nenäkin on suora niin sisältä kuin päälllisin puolin. Sovimme, että seuraavan poskiontelontulehduksen tullessa menen punkteeraukseen ja bakteeriviljelyyn, ei kiva! Muistikuvissa on tallessa edellinen punkteerausyritys, jolloin olin niin huonossa kunnossa että homma lopetettiin kesken kun meinasi taju lähteä.

Viime viikon juoksukohokohta nro 1 oli rivakka yli 8 km lenkki 5:05 min/km vauhdilla. Tuntui hyvältä ja kevyeltä. Lenkin vauhdikkuus ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta jäin suustani kiinni ja huomasin, että en enää ehdikään normilenkkiä suorittamaan…

Kohokohta nro 2 oli pitkälenkki pitkästä aikaa eli hiukan yli 22 km töistä kotiin mutkien kautta juostuna. Juomareppu tosin hankasi ikävän jäljen niskaan eli ei sovi hihattoman paidan kanssa käytettäväksi.

Kolmas kohokohta oli tietty HCM:n seuranta, joka nyt suoritettiin perinteisestä pyöräseurannasta poiketen autolla. Keli oli jotain täysin muuta kuin muutamana viime vuotena ja Lauttasaaressa tuli seisoskellessa ihan kylmä gore texeista huolimatta. Jotkut juoksijoistakin olivat jo pistäneet pitkälahkeista jalkaan ja tuulitakkia niskaan, no ehkä kuitenkin maratonia varten liian lämmin varautuminen kun lämpötila oli kuitenkin noin +16.  Ensi vuonna on suunnitelmissa sitten itsekin juosta tämä kotikaupungin maraton juhlallisesti kymmenentenä maratoninani. Tuosta välistähän puuttuu siis kolme juoksentelua eli työtä riittää.  

Kesäloma

Ehdinpä tuossa sairastelujen jälkeen seitsemän lenkkiä juoksennella, kun tauti hyökkäsi uudelleen päälle ja tottakai kesäloman aikaan. Olimme tuolloin Kreikassa oikein hyvässä treenihotellissa: oma 1,6 km puruton pururata, joogasali, hyvä punttis jne. no jäipä nekin hyödyntämättä. Koska tiesin taudin kuvan, hain vain paikallisesta apteekista antibioottikuurin. Lääke tepsi heti ja jopa alkoi taas räkä virtaamaan. Kotimaassa räkiminen, yskiminen ja särky jatkui edelleen ja piti oikein käydä lääkärissäkin. Poskiontelontulehdus oli edelleen päällä ja sain uuden kymmenen päivän kuurin.

Juoksutaukoa kertyi lähes kolme viikkoa ja liikkuminen jäi kävelylenkkeihin. Tällä viikolla olen kokeillut juoksentelua uudelleen kahdeksan ja kymmenen kilometrin lenkeillä, eikä ilma edelleenkään ihan vaivattomasti tunnu kehoon virtaavan. Noin pitkä tauko tuntuu jo myös lenkin jälkeisenä lievänä lihaskipuna. Ehkäpä tästä jotenkin vielä kuntoutuu, mutta kuun lopun Midnightrunissa ei varmasti huippuaikaa ole luvassa.

11 pv

”Pikaista paranemista!”, toivotti lääkäri ennen juhannusta. No 11 pv tuli räittyä ja yskittyä ja eilen uskaltauduin hyvin rauhalliselle ja lyhyelle hölkälle. Ainoastaan sääolosuhteiden vuoksi tuli hiki, mutta ei juoksun takia. Berliinistä tuli sähköpostia muistutuksena, että maratontreeni kannattaa aloittaa viimeistään heinäkuun alusta oli tavoiteaika sitten mikä tahansa. No olen siis aikataulussa, mutta tämäkin tauko oli turha. Toki tauon aikana on ehtinyt hiukan alennusmyynneissä juoksemaan (saldo vaatimaton: lyhyet trikoot ja hihaton juoksupaita) ja olihan pm-viestejäkin ihan mukava seurata rauhassa katsomosta.

179. PHM

Viime viikolla pääsin jo normaaliin mukavaan neljän lenkin tahtiin. Keskiviikkona juoksin ilman suurempia suunnitelmia Paloheinässä puolikkaan. Aikaan 1:44:33 olen todella tyytyväinen, se on toiseksi paras aikani koskaan tuolta matkalta. Omat aikaodotukset olivat kolmisen minuuttia hitaammat, mutta sainkin viimeiselle puolelletoista kierrokselle kirittäjäksi ystävällisen virolaismiehen;) Kiitos vaan vielä.

 Sunnuntaina iskikin sitten taas samanlainen kurkkukipu kuin tasan kuukausi sitten ja poskiontelot on limaa pullollaan. Lääkäri määräsi nyt hoidoksi pelkän kortisonisuihkeen…en ole lainkaan vakuuttunut sen tehokkuudesta, mutta odotellaan tuloksia ja nenäkannu otetaan toki taas käyttöön. Väliin jää siis perinteinen juhannusjuoksu Paloheinässä sekä alkuviikon pm-viestit, joissa onneksi olen vain varasijalla. Tämä on nyt yhdeksän kuukauden sisällä viides poskiontelontulehdus eli mielestäni todellakin liikaa! Juhannus menee siis rauhallisesti aurinkoa ottaen (toivottavasti ) ja ihan hiukan puutarhatöitä tehden.

 

Huh hellettä

Maratonista palautuminen sujui varsin nopeasti, mutta muuta kiirettä on piisannut niin ettei normaaliin juoksurytmiin meinaa päästä kiinni. Puutarhatyöt on pitkälti korvanneet pitkäkestoista harjoittelua. Tomaatit ja kurkut kasvavat jo hyvää vauhtia, mutta kunto kenties ei. Nyt toista viikkoa kolmen lenkin viikkomäärässä. 

Mukava uusi juoksukokemus oli Yritysviestimaraton, johon osallistuin työtoverien kera ensimmäistä kertaa eli matka täysi maraton mutta viestinä 19 kertaa Töölönlahden ympäri. Lisää juoksumukavuutta olen hakenut myös uusista tossuista eli vaihtelun vuoksi hankin Adidaksen adios 2-tossut, viime vuoden malli ja hyvässä tarjouksessa. Tuntuu sopivan oikein mukavasti jalkaan vaikkakin ollut juoksussa vasta muutamia kertoja. Juoksutunnelmissa oltiin myös tiistaina ja pitkän kaavaan kautta eli Vantaan Salamien Sinettikisoissa toimitsijana, kilpailijoita oli reilusti yli 200! 

Näillä helteillä juoksentelu vaatii ehdottomasti juomaa mukaan ja normaalia reilumpaa ennen ja jälkeen nesteytystä. Kateellisena katselen ilman paitaa juoksevia miehiä, itsellä kun tuntuu nihkeässä kelissä hihattoman paidan ”hihatkin” tuovan hankaumia.

Praha suoritettu

Ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta alle neljän tunnin kuitenkin. Juoksijoita oli siis kaiken kaikkiaan noin 9 000 ja lähtöryhmät A-K ohjattiin hyvin joutuisasti matkaan. Alussa oli kovin kapea reitti ja omaan vauhtiin ei oikein päässyt etenemään. Katsojien kannalta reitti mutkitteli mukavasti keskustan tuntumassa, mutta juoksijan kannalta juuri Prahan vanhat mukulakivetykset eivät olleet kivoja. Nyt tein päätöksen, että en enää ota matkaan mukaan geelejä lainkaan: 15 km kohdalla otin ensimmäisen, joka alkoi taas turvottaa vatsaa ja aiheutti Vltavan kovan vatsakivun, 20 km yritin tehdä tyhjennystä, mutta ei onnistanut. Heitin geelit taas kannustajan matkaan ja aloittelin noin 26 km kohdalta loppuverryttelyn maalia kohden. Loppuverkka toimikin tosi hyvin, ei ole nimittäin koivet juurikaan kipeänä ;)

 

Koko lauantai oli sateinen ja sunnuntaina koko juoksun ajan paistoi aurinko hiukan liian kuumasti: käsivarret ja kaulan seutu kärähti ja märkiä sieniä käytin runsaasti viilennykseen. Järjestelyistä (juomat, lähtöryhmät, lähtöalueen kartta, jänikset…) ei tihkunut etukäteen juurikaan tietoa, mutta numeronhausta sai kaiken tarpeellisen informaation. Lauantai-iltana vielä lähtöpaikan opasteet olivat aivan sekaisin, mutta sunnuntaiaamusta kaikki oli ihan kohdillaan. Reitti ei todellakaan ole nopea, sillä mukulakiveä on paljon, samoin juoksentelua ratikkakiskojen välissä. Vltava ylitettiin monta kertaa eli siltanousuja oli ja joitain mäkiäkin. Sportexpo oli ihan sopivan kokoinen ja siellä mahtui liikkumaan väljästi verrattuna 40 000 juoksijan massatapahtumaan. Pastapartyssa oli suorastaan laadukas ja iso pasta-annos, jonka kyytipojaksi sai vettä ja 0,5 dl oluen. Samaa olutta oli tarjolla reitin varrella noin 18 km kohdilla, olisikohan se auttanut vatsan tyhjennykseen? Loppukilometrit tuntuivat todella pitkiltä, mutta löysin juttuseuraksi jo lähtökarsinassa tapaamani turkulaisen, jolla oli vähintäänkin yhtä tuskainen tunnelma.

Taas kokemusta rikkaampana ja melko tyytyväisenä kohti syksyistä Berliiniä!

 

 

 

Valmisteluja

Säryt on nyt taltutettu ja levättykin oikein kunnolla. Juoksufiilistä olen hakenut lähinnä HCR-katsojana ja olihan sitä juoksua mukava ihan vain katsellakin. Jonkin verran olen sentään itsekin liikkunut ja viimeiset lenkit sunnuntaina 6,5 km niin sanotulla maratonvauhdilla, joka tuntui aivan järjettömän raskaalta puskemiselta kovasta vastatuulesta johtuen. Maanantaina tein ihan optimaaliset treenin tartanilla alkuverryttelyineen ja venyttelyineen: juoksua 4 km sisältäen kolme satasen kiihdytystä. Koko kropan oikea puoli tuntuu edelleen paljon kireämmältä.

Maratonkumppanin kohtalo huolettaa, sillä eilen kävi selväksi, että hän ei juokse sunnuntaina Prahassa kovasta kuumeesta johtuen. Nyt kuume on lääkkeistä huolimatta edelleen korkealla ja hän ei ole edes matkustuskuntoinen. Ei hätää, sain kuitenkin järjestettyä uuden matkakumppanin vaikkakin eri lennoille, mutta ei sentään tarvitse olla ihan koko matkaa itsekseen.

Nyt jatketaan tankkausta ihan rauhassa…

Hermosärkyä

Länsiväylän jälkeinen maanantai alkoi iltapäivästä tuntua jo äärimmäisen tuskaiselta, istuminen oli tukalaa. Illalla hieroja sai jyrättyä pahimmat jumit auki ja olo helpottui huomattavasti. Enää särky ei kipitä jalkaa myöden nilkkaan saakka, vaan on jämähtänyt ristiluun säryksi. Keskiviikkona menin hyvin kevyttä hölkkää, joka sekin tuntui jäykältä. Torstaina normaali 7 km lenkki, jossa kokoajan tuntemuksia ristiluussa, oikeassa reidessä ja lisäksi oikea lonkan koukistajakin alkoi vihlomaan. Perjantaina jäsenkorjaaja löysi erikoiset jumikohdat vasemmasta alakyljestä ja alaselän lihaksista. Olin käsittelyn jäljiltä todella kipeänä koko viikonlopun. Erityisesti auton ajoasento on epämiellyttävä, eikä kevyet puutarhatyötkään oloa parantaneet. Eli lepoa, venyttelyä ja tennispallojen päällä makoilua on ohjelmassa alkavalle viikolle.

Länsiväylä

Menneen viikon kaksi ensimmäistä lenkkiä 12,5 km ja 8 km kertoi vienolla jalkateräsäryllä alkavasta oireesta. Torstaina olikin sitten reipasta iskias-tyyppistä särkyä koko jalan pituudelta ja kummatkin jalat, ulkosivut ja pakarat ihan jumissa. Outo vika, joka hyökkäsi päälle todella nopeasti. Löysin todennäköisen oikean kipupisteen eli kyseessä sama selkänikama, joka oli viimeksikin vinksallaan. Aika jäsenkorjaukseen on perjantaina ja siihen asti mennään särkylääkkeillä.

Länsiväyläjuoksuun menin toki säryistä huolimatta ja sehän meni varsin tyydyttävästi. Sää oli mahtava ja sai juosta t-paidassa, vapauttavaa. Reitin varrella oli aika kuraisia kohtia ja yksi purona soliseva ylämäkikin. Keskivauhti oli 4:43 min/km ja siihen sai tehdä kokoajan työtä, mutta rentous säilyi. Juoksun jälkeen olo oli hyvä ja söin hyvin, mutta sitten iski kova vatsaturvotus ja kipu ja oksensin koko vatsan sisällön. Eli taisi juoksu olla melko kova rutistus kropalle. Nyt maanantaiaamusta juoksu tuntuu ihan vähän jaloissa ja enemmän vatsalihaksissa ja se on hyvä, silloin tietää juosseensa hyvin. Tämä oli hyvä testilenkki vauhdin määrittämiseen, joten Prahassa nelisenkymmentä sekuntia hitaampi vauhti pitäisi tuntua ihan hyvältä ainakin ensimmäiseen puolikkaaseen saakka.

Kevättä?

No ainakin meteorologien mukaan terminen kevät on alkanut, mutta melko lumiselta edelleen näyttään. Tämä viikko menikin sitten harjoitteiden puolesta äärimmäisen kevyesti ja lenkit jäivät 6, 7 ja 9 km mittaisiksi, keskityin lähinnä kevätsiivoukseen! Ei lenkit sentään tasapaksuja olleet vaan oli vauhtileikittelyä jne. Mutta selkeästi maratonia lähestyttäessä iskee taas pitkien lenkkien ahdistus, ei millään enää jaksaisi. Tämä kevään etenemättömyys jotenkin vielä lisää malttamattomuutta. Ärsyyntyminen huipentuu lisäksi siihen, että lenkin jälkeen pitää tossujen pohjat huuhtaista koiranp…..ta, sitä kun tuntuu riittävän ja hiekotusten harjaus vielä levittelee ne mukavasti koko tien leveydelle. Milloinkohan koiranomistajat huomaavat, että jätökset ei haihdukaan lumihangessa?!?!?!?

Taempi talvi

Luulin, että takatalvi meni jo, mutta se tulikin uudestaan! Eilen oli vielä hyvin liukkaita pahoja paikkoja lenkin varrella, mutta toivottavasti tämä uusi lumi sulattaisi myös vanhoja jäisiä paikkoja. Viime viikon harjoitteina: tiistaina 9 km peruslenkki, keskiviikkona lyhyt yhteislenkki ja perjantaina 4 krt 4 min vedot ja sunnuntaina mukava 27 km pitkälenkki. Pitkän viimeiset 5 km yritin kiristää vauhtia maratontahtiseksi, mutta ei se ihan onnistunut. Kotivalmentaja pyöräili juomien kanssa seurana ja ehkä juuri siksi juoksu kulki yllättävän kevyesti. Yhden geelin otin matkalla, muuten vedellä ja parinkympin kohdalla alkoi jo nälkä kurnia mahassa. Lähden miltei aina suorastaan ala-arvoisesti valmistautuneena harjoituksiin, ainoastaan kisoihin tsemppaan hyvällä ravinnolla ja venyttelyillä…olisiko jo aika ottaa niskasta kiinni.

Viikonloppuna tein kevätsiivousta myös juoksuvaatehyllylleni ja täytyy sanoa, että juoksusukkia näemmä ainakin riittää, sillä olen hamstrannut niitä oravan lailla kolmisenkymmentä paria. Ehkäpä voisin joistakin verirakkuloiden ja hien värjäämistä, koppuraksi kovettuneista sukkapareista jopa luopua, vaikka se kirpaiseekin.

170. PHM

Pääsiäisviikko alkoi hieronnan merkeissä ja seuraavana päivänä tehty hiukan ripeämpivauhtinen lenkki tuntui melko pahalta. Vauhtia joutui oikein väkisin ylläpitämään ja ei meinannut 6 km matkaa jaksaa. Keskiviikkona normikymppi sujuikin jo ihan tavalliseen tahtiin, mutta vauhti, tai tässä tapauksessa sen puute vähän askarrutti. Pitkäperjantain aloitin klo 10 ”lähtöryhmässä” Paloheinässä ja löytyihän sitä vauhtiakin, sen kun vain juoksee vähän kovempaa. Puolimaraton sujui nastareissa aikaan 1:49 ja olen siihen kovin tyytyväinen, koska olin mielessäni kuitenkin pitkällä lenkillä enkä kisaamassa.

Viikon juoksuaiheisiin kuuluu myös uuden juoksukirjan hankinta: Valastin ja Vuorimaan Lentoa juoksuun, jota en kyllä pääsiäisrentoutumisen lomassa ehtinyt avaamaankaan. Lisäksi tuli ilmoittauduttua mukaan lyhyemmille matkoille Länsiväyläjuoksuun ja Midnight Runiin.

Vihdoin kevättä

Tällä viikolla olen juoksennellut vanhoilla nastattomiksi kuluneille nastareilla ja kaksi kertaa on ollut jo kesäkumitkin alla. Kesätossut ja kevyempi vaatetus tuntuu helpottavan juoksua kummasti. Viikkoon osui muutama kympin normilenkki ja tälle keväälle ensimmäiset vetoharkat. Vedettiin viisi 4 minuutin vetoa 3 min palautuksilla ja nyt oli malttia mukana, eikä vauhti karannut  niin että olisi veren maku suussa. Perjantaina vielä hyvä punttis ja sunnuntaina ihanassa kevätkelissä pitkälenkki 23 km. Vielä ei leskenlehtiä näkynyt, mutta muita bongauksia oli huippumäärä muita juoksijoita 23 kpl, hiihtäjien lukumäärässä en edes pysynyt mukana ja ihania pikkuvirpojiakin näkyi 15kpl. Varjoisat paikat on edelleen kovin jäisiä ja kesätossuilla varovainen sipsuttelu jäykisti menoa loppua kohden melko paljon.

Prahan maratonin kartta on vihdoin julkaistu ja siinähän näköjään viipotetaan puolin ja toisin Vltavaa, toivottavasti ei kovin tuule http://www.praguemarathon.com/images/stories/articles/files/12fm/1204_map_fm.pdf

169. PHM

Viime viikolla oli henkistä ylikuormaa sen verran, että jätin fyysiset rasitteet hieman pienemmälle. Viikkoon mahtui kuitenkin pari lenkkiä ja punttis.

Lepo tuntui heti tämän viikon treeneissä positiivisissa mielin. Viikkoon osui pari peruslenkkiä, punttis, mäki ja puolimaraton. Jätärillä menin neljä kertaa juosten ylös ja kolme kertaa portaat. Alusta oli torstaina aivan mahtava, kova ja tasainen lumipolku,  mutta ilman nastoja ei olisi ainakaan eturinteessä pystyssä pysynyt. Toiseen nousuun jaksoi hyvin mennä kiihtyvällä tahdilla ja syke näytti huipulla 173 ja laski hyvin nopeasti hetken huilatessa. Mäkitreenistä jäi ihan huippuhyvä fiilis. Lauantaina Paloheinässä nautinnollinen puolimaraton rennosti pitkänä lenkkinä ihanassa aurinkoisessa kevätsäässä. Nyt on selkeästi tunne, että kunto on nousussa.

Takatalvi

Hiihtoloman jälkeinen viikko alkoi hieronnalla, josta jälleen tuli hiukan huono olo. Keskiviikkona reilu kympin yhteislenkki ja huomasin, että nastarit voisi jo siirtää talvisäilöön. Paljasta asfaltia oli niin paljon näkyvissä, että pohkeet ja sääret kipeytyivät kovissa nastareissa. Torstaina jätärillä ei olisi kyllä kesätossuilla pärjännyt, lumi petti alta mäessä jokaisella askeleella ja portaita ei voinut portaiksi kutsua. Ja nythän tämän uuden lumen myötä mennään nastareilla taas monet seuraavat lenkit. Kevättä odotellessani istutin kuitenkin toiveikkaana jo tomaatin siemenet.

Perjantain punttis tuntui jaloissa pitkään ja pitkäkestoista tuntumaa lisäsi lauantain hiihto. Nyt ei pitopohjasuksi pitänyt lainkaan vaan luisti ihan joka suuntaan ja reilusta 12 km lenkistä piti valtaosa mennä tasatyöntöä. Oli rankkaa ja lisäksi sain monoista kunnon hiertymät nilkkoihin!

Hiihtoloma

Hiihtolomaa edeltänyt viikko oli melko työkiireinen, joten muutaman lenkin lisäksi lajikohtainen harjoittelu huipentui uusien lenkkareiden ostoon. Pitkän harkinnan jälkeen ostin täsmälleen samat tossut kuin viimeksi eli Karhun fulcrum Fast3-tossukkaiset. Mitäpä sitä vaihtamaan, jos on kerran hyväksi todennut.

Hiihtolomalla uutena lajikokeiluna boulderointi eli ”seinä”kiipeilyä ilman valjaita ja oli muuten kivaa. Tämä laji jos mikä tuntuu koko kehossa, lisätietoja tästä osoitteesta http://www.boulderkeskus.com/fi/

 

Toki hiihtolomalla myös hiihdettiin ja juostiinkin. Kuvassa nihkeän kelin latumaisemaa länsi-Helsingistä.

 

168. PHM

Alkuviikosta viikonlopun runsaat hiihtoharjoitteet tuntuivat eniten käsivarsissa, mutta hiukan jäykkä olo oli muutenkin. Tiistaina ja torstaina 8 km lenkit aikamoisessa pöpperössä. Perjantaina salilla keskityin enemmän yläkroppaan, sillä lauantaiaamuna odotteli puolimaraton.

 

Paloheinässä oli parkkipaikka kutakuinkin täynnä, mutta ei meitä juoksijoita sentään ollut kuin kolmisenkymmentä. Ulkoilutiet oli aurattu, mutta keli oli silti rankka. Juoksun jälkeen ruokaa ja lepoa ja sitten iltapäiväharjoituksiin mm. 2x4xratakierros pikajuoksutyyliin. Onneksi Otahallin rata on kuulemma vain 158 m pitkä. Olihan rankkaa ja ei ehkä taaskaan ihan optimaalinen harjoituspäivä, mutta kaikenlaista on kiva kokeilla. Sen ainakin huomasin, että aluksi ihan hidas ja  kevyt verryttelyhölkkä tuntuuioikein hyvältä pitkän kangistavan juoksun jälkeen. Eli jos on aikaa, niin voisi toteuttaa toistekin, mutta pikajuoksutestailut voi hyvin jättää ihan omaksi harjoitukseksi.  

 

Viime viikon loppu

Menneen viikon loppuharjoitteet olivat punttis torstaina, paljon kyykkyjä. Lauantaina hiihtoa 22 km ja sunnuntaina vielä hiukan enemmän. Mäkinen maasto tuntui maanantaina etenkin käsivarsissa. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että tälle vuodelle hiihtokilometrejä on kertynyt jo enemmän kuin juostuja. Tätä en olisi itsestäni ikinä uskonut, eikä varmaan moni muukaan ;)

Hyvä olo

Maanantaina oli hieronta ja edellisestä kerrasta oli aikaa viitisen viikkoa. Ruumiin havaintoja: Toimistotyöntekijän niska-hartiaseutu on pysynyt todella hyvässä kunnossa ihan pienellä vaivalla eli kaksi-kolme kertaa viikossa käsipainojen heiluttelua lenkin päälle ja eipä ole ollut jumeja eikä päänsärkyjä. Tiukkanäppisen hierojan käsittelyssä ei enää tuo seutu rusahtele lainkaan. Havaitsin myös, että joulukuun alussa tehty jäsenkorjaus auttoi ja sitä ehkä avitti myös sairasteluista johtuva pakkolepo, mutta enää ei ole omituisia kipuja eikä jäykkyystiloja polvensyrjässäkään. Kuona-aineet sen sijaa ryöpsähtivät hieronnan jälkeen voimallisesti liikkeelle ja illalla oli todella pahoinvoiva olo runsaasta veden latkimisesta huolimatta.  

Tiistaina olikin sitten oikein kevyt ja pirteä olo juoksennella reilu kymppi, mutta keskiviikkona sitten… sanotaan näin, että kovin monesti olen hyvin paljon paremmassa kelissä juoksennellut. Lumi oli sen verran märkää, että siitä sai melko hyvän pidon, mutta sitten oli pätkiä, joita ei oltu aurattu edellisen pyrynkään jälkeen niin olihan se normaalia rankempaa. Suojalasit toimivat hyvin ehkä kilometrin verran, mutta sitten pyry vain jumittui linssin pintaan eli näkyvyys oli heikko, mutta havaitsin sentään kaksi lenkkeilijää lisäkseni. Näistä toinen oli puolipakotettuna puolet matkasta lenkkiseurana. Reilu kympin lenkki oli fyysisesti vähän raskaampi ja ehkä sitten henkisesti normaaliakin antoisampi. Eihän tätä tuossakaan kelissä tekisi, jos siitä ei tykkäisi eli onnistumisen iloa =)

 

Sitä sun tätä

Tälle viikolle osui kaikenlaista ekstraohjelmaa häiritsemään perustreeniä, mutta loppujen lopuksi viikosta tulikin ihan monipuolinen liikunnan kannalta. Tiistaina asioiden hoitoa kävellen viitisen kilsaa. Torstaina juoksu, joka karkasi vauhdiltaan liiankin kovaksi. Tuo nyt oli odotettavissakin, kun edellisestä juoksusta oli viikko. Perjantaina tunnin luistelu ja lauantaina reilut 14 km hiihto. Sunnuntaina mäkitreenit Jätärillä kolme kertaa juosten ja kolme kertaa portaita ylös. Vihdintien puoleinen tie oli haasteelista ja uuvuttavaa irtolunta, mutta eturinne hyvää kovaa alustaa.

Olin keskiviikkona kuuntelemassa Timo Vuorimaan luentoa kuntoilijan valmentamisesta ja tämä viikko ei sitten mennyt lainkaan Timon oppien mukaan. Viikosta ei tullut treenien suhteen kaksihuippuinen ja myöskin ”pyhä kolminaisuus”: treenaa-syö-lepää romuttui täysin. Totuus on niin toisenlaista, työ haittaa vapaa-aikaa jne. Tällaista on tavallisen kuntoilijan arki.

Normiviikko

Tiistaina ja torstaina normilenkit ja nyt alkaa sykekin olemaan normaalilla tasolla ja vauhtiakin löytyy tarvittaessa. Kyllä näillä keleillä ja vaatemäärillä tarkkailee mieluummin sykettä kuin vauhtia. Vaikka talvijuoksentelu onkin kivaa, niin ei tässä sellaiseen vauhdin hurmaan pääse kuin kesällä shortseissa ja hihattomassa paidassa. Keskiviikkona mukava 11 km yhteislenkki.

Perjantaina salilla lisäsin hiukan painoja ja jätin ”turhat”? reiden lähentäjä- ja loitontajaliikkeet pois. Lopputulos oli juuri niin kuin odottaa saattaa eli sairaan kipeät lihakset lauantaina. Menin kuitenkin pakkasen laannuttua hiihtelemään reilut 18 km.

Talvinen viikko

Loppuviikon urheilut oli perjantaina kympin lenkki. Lauantaina viikon pitkälenkki hiihtäen tunti ja kolme varttia. Sen verran oli pakkasta, että suksen pohjaan laitettiin jäätymisen estoa ja eipä pohja jäätynyt, mutta ei järin luistanutkaan. Ehkä kuuden kilometrin jälkeen luisto hiukan parani. Ylämäissä oli oikein hyvä pito. Illalla vielä kolme varttia luistelua ja sunnuntaina kympin lenkki. Yritän näemmä kiriä sairastelujaksoa treenimäärässä umpeen ja viikolle osui vain yksi lepopäivä. Tämä viikko mennään hiukan rauhallisemmin.

Salia

 

Eilen menin taas salille pitkästä aikaa ja kuten kuvasta näkyy niin työpaikan sali ei ole tänä kuntoiluhuipun aikanakaan järin ruuhkainen. Eilen oli yhteensä NELJÄ kävijää!!! Ankea ja vanhanaikainenhan tuo on, mutta kyllä se minulle riittää. Tein: soutua lämppäriksi, sitten reiden lähentäjät ja loitontajat, jalkaprässi, jalkakyykky, penkki, vatsat, ylätalja ja kahvakuulalla vartalokiertoja. Kaikkia liikkeitä 15-20 krt ja kaksi sarjaa. En tiedä kahvakuulaliikkeen oikeaoppisuudesta, mutta kyselen lisää työtoverilta, joka on ko. lajin harrastaja. Penkki  ei toki ole mikään lenkkeilijälle välttämätön liike, mutta satun vain pitämään siitä.

Alkuviikosta uskaltauduin vihdoin varovasti ja hyvin hitaasti lenkille sykemittarin kera. Noin hitaaseen vauhtiin nähden sykkeet on edelleen melko korkealla eli pidän tiukkaa tarkkailua yllä. Maanantain reilu kasi ja tiistaina kymppi. Lisäksi olen aloittanut kehon vitamiinivarastojen täydentämisen.

Jee sukset!

Vuoden alusta meni vielä neljä päivää niistäen nessu kerrallaan läpimäräksi. Sitten tein jotain mullistavaa: ostin sukset. Yläaste- tai lukioaikoina ostettu edellinen suksipari on lentänyt kierrätykseen jo lähes parikymmentä vuotta sitten ja kouluaikaisen pakkohiihtämisen myötä lähes kaikki mielenkiinto hiihtoon oli kadonnut. Mutta hei, hiihtohan onkin kivaa kun on hyvin luistavat sukset (Karhun Optigripit). Ostopäivänä testailin maltillisesti lasten vauhdilla 8 km ja seuraavana päivänä vähän rivakammin 15 km.

Samalla reissulla testasin vihdoin joululahjaksi saatua Garmin-sykemittaria. Varmasti tautikin vielä vaikutti sykkeeseen, mutta kyllä heikko hiihtotyyli nosti sykettä reilusti enemmän kuin vuosien myötä kehittynyt taloudellinen juoksu.