Lääkitys kunnossa

Viimeiset kaksi viikkoa vain kolmen lenkin taktiikalla…ei ole ehtinyt sen enempää, mutta kivaa on ollut. Lenkit kympin molemmin puolin ja pääsääntöisesti rentoa vauhtia. Kelit on ihan jees, vaikka onkin pimeää, niin onpahan melko kuivaa. Taisin ihan pari viikkoa olla ilman mitään lääkkeitä ja nyt  on taas lääkekuuri päällä ja tällä kertaa syynä on silmä, no tuntuu että tämä kuuri vei mukanaan myös edellisen kuurin jäljiltä poskionteloihin jääneet ylimääräiset tuotteet eli ihan ok tämä myös.

Talvisia kelejä odotellessa ostin vihdoin uudet nastarit, Sarvat. Malli on hiukat muuttunut, mutta väritys lähes entisellään ja muuten tuntuma samankaltainen kuin aikaisemmin eli varsin hyväksi todetut. Hierojalta tuli kehuja, että selkä on hyvässä kunnossa vaikkakin hartiat oli ihan jumissa. Reiden sivutkaan eivät olleet enää yltiökireänä ja olen pystynyt irvistelemättä olemaan rullan päällä ulkosyrjiä avaten. Suunniteltu verenluovutus jäi nyt harmillisesti lääkekuurin takia väliin, joten käytän luovutuksen karenssiajan hyväkseni ja kävin hakemassa influenssapiikin eli jos nyt muuten ei mihinkään satu, niin pistokohta on kyllä melko kipeä.

Lähes tauditon

Räkä alkoi sittenkin pikkuhiljaa loppumaan ja pääsin maanantaina vihdoin hölkälle kahden viikon levon jälkeen. Alussa sattui penikoihin, sattui jalkapohjaan ja sattui jalkateriinkin. Sitten tunteeseen taas turtui miellyttävän vesisateen piestessä kasvoja ja aloin jo melkein suunnittelemaan viikonlopun Aktia Cupiin osallistumista, kunnes taas loppumetreillä alkoi takareisi kirraamaan. Lenkin päälle vedetyt rennot kiihdytykset eivät myöskään tuntuneet hyvältä jalassa, mutta irrotti hyvin viimeisiä ylimääräisiä limoja nenästä. Viikon mittaan kävin toisenkin noin 11 km peruslenkin ja kävin katsastamassa kuinka mäessä näkee. No näkinhän siellä oikein hyvin juosta suunnistuslamppu otsassa, nousin Jätärille kolme kertaa juosten ja kolme kertaa portaita pitkin ylös. Kävin myös pitkästä aikaa rauhallisella kävelylenkillä sekä tein kovempivauhtisen lenkin, jolloin huomasin olevani todella virkeä. Johtuuko virkeys sitten parin toimettoman viikon jälkeen liikunnan parissa runsaammin vietetystä ajasta ja raittiista ilmasta? Ainakaan sunnuntaina ei marraskuu masentanut.

 

Palautuminen

Juoksun jälkeen illalla ja seuraavana päivänä tuli käveltyä aika reilusti ja sehän kyllä auttoi palautumiseen. Ei missään nimessä hirvittäviä kipuja, ei hiertymiä ja ainoastaan yksi mitättömän pieni rakkula varpaan syrjässä. Pystyin jopa syömään illalla aika normaalisti. Tuliaisina kotiin itselleni löysin kuin löysinkin lähes saman hyväksi todetun juoksutakin kuin kolme vuotta sitten maratonmessuilta hankin ja hintakin oli sopiva  vain 25 ,-. Ostin myös samanlaiset CEPin kompressiosukat kuin edellisetkin vaikka niiden hinta ei ihan miellyttänytkään. Mutta mitäpäs sitä hyväksi todettua vaihtamaan.

Kotiin kun pääsin, alkoi kurkkukipu, joka vain paheni siihen asti että piti ottaa kipuun särkylääkettä. Odotettu hierontakin oli pakko jättää väliin. Lääkäri määräsi aika järeän 10 pv kuurin, jolla kurkkukipu lähti kyllä miltei heti, mutta pitää syödä kuuri loppuun kuitenkin.

Kaksi vuotta ja kuusi maratonia ei ole todellakaan paljon, mutta jalkaoireisiin ja juoksun jälkeisiin sairastumisiin nähden ilmeisesti minun ruumille vähän liikaa. Kuulin juuri, että maratonin jälkeen lihasten hermotuksen palautuminen voi kestää jopa 6 kk!!! No ennen tuotakin tietoa ajattelin pientä taukoa. Eli ehkä yritystä parantaa puolikkaan ja kympin aikoja. Postiluukusta kopsahtanut HCM-lehti hiukan innoitti uudella reitillään ja samoin harkinnassa Frankfurt myös ensi vuonna, mutta kevätmaratonin jätän väliin (ainakin hyvin todennäköisesti.)

Frankfurt 2014

Keli Frankfurtissa oli sunnuntaina suosiollinen, alussa jopa melkein liian lämmin. Aurinko pysytteli onneksi pilven takana, asteita noin 14 ja lähes tyyntä. Lepo oli palauttanut kroppaan hyvän juoksuvireen ja rullasi mukavasti. 13 km kohdalla tuli ensimmäinen takareisioire ja yritin vähän tiputtaa vauhtia. Hieman puolen matkan jälkeen tuntui jo kuin puukolla olisi tuikkailtu reiteen ja vauhtia oli pakko hidastaa entisestään. Loppumatka meni aikalailla suorin jaloin ja loppureitin mutkissa kääntymiset olivat täyttä tuskaa oli pakko ähistä ihan ääneen. Reittiä oli hieman muutettu parin vuoden takaisesta, mutta loppusuora oli ihan entisellään ja se tuntui nyt todella pitkältä J eli olin äärimmäisen onnellinen maalissa ja aikakin miellytti jalkojen tuntemuksiin nähden. Ei ennätystä, mutta paras kolmesta Frankfurtin juoksustani siinä ja siinä 3:52:33.

Jälleen kerran ennen, jälkeen ja reitillä kaikki järjestelyt toimivat loistavasti tuttuun saksalaiseen täsmälliseen tyyliin.

Voiko jännityksestä sairastua?

Ilmeisesti voi sairastua, vaikka tuntuu ettei jännitäkään. Lämpö pyörii normaalia korkeammalla ei kuitenkaan kuumessa, joka paikkaa särkee, pientä kurkkukipua ja nenätukkoisuutta.

Vikat treenit maanantaina vähän koordinaatioita ja vetoja kentällä, silloin tunti hyvältä. Yläpohkeet meni epätavallisen jumiin, olen vähän rullalla niitä aukonut. Nyt vedän tehokuurina homeopaattista lääkettä vahvistamaan vastustuskykyä ja lisäksi ternimaitokapseleita ja normaalit maitohappobakteerit…katsotaan tehoaako. Ainakin olen nukkunut paljon ja hyvin.

Tankkaus HeavyDexalilla ja makaroonilaatikolla. Tällä kertaa en ole vetänyt ihan ähkyjä, mutta runsaasti kuitenkin. Sää Frankfurtissa näyttää olevan sunnuntaina lähes tuuleton ja lämpötila 11-13 astetta. Eli oikein optimaalinen vaikka olo ei sitä olekaan. Maratonmessuilta toivoisin löytäväni ainakin hyvän juoksutakin ja ehkä uudet CEPin kompressiosukat. 

Keventelyt

Harjoituksellisesti onnistuneen viikon jälkeen taas työkiireet häiritsivät vapaa-aikaa. Kaksipäiväinen suunnittelukokous istumisineen ei ihan tappanut, mutta teki kyllä tuhoa. Iskiashermo jäi ilmeisesti johonkin puristuksiin kun en pystynyt seuraavina päivinä istumaan työpöydän ääressä kuin kymmenisen minuuttia kerrallaan. Minulla ei ole seisomapöytää, mutta säädin korkeutta kuitenkin niin että voin seisoskella välillä.

Rusahtanut polvi ei ole kipeä, mutta se tuntuu hieman lonksuvalta juostessa, joten laitoin kinesioteippiä ja omituiset tunnelmat loppui siihen. Teippaus polven alle hymyksi ja lisäksi lyhyt pätkä sisäsyrjää tukemaan. Mäkeä juostessa ei ollut mitään ongelmia, mutta viimeisen pitkän lenkin aikana (siis viimeinen pitkä ennen maratonia) kiihdyttäessä tuntui pientä vihlomista ja samoin ylämäissä alkoi vasen takareisi jumittamaan niinkin paljon, että piti laittaa kävelyksi. Kinesio ei ollut pitkällä käytössäL

Maratonkeventelyt on aloitettu tällä kerralla todella aikaisin muusta kiireestä johtuen, mutta maratontunnelmissa olen ollut sentään mukana toimitsijan roolissa Vantaalla. Jotenkin kateellisena katselin kisakeskukseen takaisin könkkääviä juoksijoita, joita odotti epäilemättä epämiellyttävät portaat ensin alas tavaransäilytykseen ja sitten vielä takaisin ylöspäin poistuttaessa. Ehkäpä minäkin olen ensi vuonna juoksun jälkeen kankeana tuossa samassa portaikossa? Portaikkoa enemmän houkuttaa kuitenkin itse reitti, jolla seuratoverit kuin monet muutkin tahkosivat aika hurjia uusia ennätyksiään. Kovasti suunnittelen jo ensi vuotta vaikka yksi juoksu on tältäkin vuodelta vielä juoksematta, mutta hyvin suunniteltu on…

Hieronnassa havaittua: etenkin vasemman jalan ulkosyrjän lihaskalvo on ihan järkyttävän kireänä. Luvassa lepoa ja venyttelyä.

 

Syystuulahduksia

Viime viikolla sain kuin sainkin puserrettua neljä lenkkiä kasaan. Pitkälenkki osui järkyttävän tuuliselle perjantaille ja hieman jouduin tuulelle taipumaan eli lyhensin lopusta parisen kilsaa pois ja matka jäi reiluun 23 km. Tuulenpuuskista johtuen lenkki alkoi menemään ihan hoiperteluksi ja käsiäkin alkoi kylmäämään. Pitää jälleen penkoa kaapista lämpimämpää roipetta käyttöön ja survaista lyhytlahkeiset takariviin.

Viikon kohokohta taisi olla käynti Itäkeskuksen XXL:ssä, ei kuitenkaan avajaispäivänä vaan lauantaina ja silloin ei ollut lainkaan häiritsevästi ruuhkaa. Ostin Asics Cumulukset alle puoleen hintaan ja kaikenlaista muuta tarpeellista heijastinliivit, palautusjuomia, protskujauhetta jne. Täytyy ihan kehua, että oli riittävästi henkilökuntaa ja oikein asiantuntevia, miellyttäviä ja myyviä myyjiä. Kassajonokin eteni kokoajan ihan rivakkaan tahtiin eli tämä kokemus voitti edellisen kesäkuisen reissun Tammiston XXL:ään, jossa jono velloi melkein peräseinään saakka. Vaikka nyt suunniteltua enemmän kauppakoriin tavaroita tipahtikin, niin silti sain halavalla!!! Olen edelleen jatkanut kaappien kätköjen karsimista ja viime viikolla viskasin käytön jälkeen pari juoksupaitaa, sukat ja liivit menemään. Nuo Cumulukset ostin NewBalancien tilalle, sillä vaikka kuinka niillä harjoittelin juoksua, niin jalkaterän ulkosyrjää alkoi aina jossakin vaiheessa lenkkiä särkemään. Olisiko lesti ollut sittenkin liian kapea? Lahjoitin tossut 65-vuotiaalle täti-ihmiselle, joka on kovasti intoutunut intervalliharjoittelusta jossakin päin Turkua J

Sunnuntain hitaalla syysnautintolenkillä vasemmassa polvessa rusahti jokin. Polvesta kuului ihan oikeasti ääni, mutta ei se ollut kipeä vaan tuntui ihan siltä, kuin se olisi jäänyt hiukan jumiin. Polvitaipeen puolelta tunnen, että lievää turvotusta taitaa olla, mutta ei siis kipua. Tarkkailen tilannetta…

 

Maratontreeni käyntiin?

Kun kisakuvioista päästiin, niin alkoi treenaus Frankfurtin maratonia varten. Syyskuun ekalla viikolla tuli heti innostuksissaan juostua kaksi pitkää lenkkiä, sillä hieronta-aika oli jo kalenterissa. Ja kylläpä tulin todella kipeäksi siis hieronnasta. Hieronnan vaikutukset kivusta huolimatta huomasin heti seuraavana päivänä: hengitys soljui rennossa ylävartalossa ja koko juoksu kulki ryhdikkäästi. Aloitin myös magnesiumtankkauksen. Sen puute/vajaus saattoi olla poikkeuksellisen pitkäkestoisten jalkalihaskipujen yhtenä syynä. Liekkö magnesium-varannot huuhtoutuneet olemattomiin kesän runsaan hikoilun myötä?

Seuraavalla viikolla pistäydyin pitkästä aikaa salilla ja seuraavan päivän pitkälenkki oli kyllä takkuista ja suorastaan piinallista. Sanoohan sen jo järkikin että jalkakyykky+jalkaprässi ja seuraavana päivänä pitkälenkki =>ei hyvä, mutta muitakaan vaihtoehtoja  ei ollut. Onneksi pitkälenkki oli kuitenkin siirtymämatka kotoa mökille eli siinä oli sentään jonkin verran ideaakin. Kesäloman jälkeen elokuu oli melko hiljaista niin työ-, koti- kuin vapaa-ajan kuvioissakin, mutta syyskuussa tupsahtikin sitten kalenteri täyteen ihan joka sorttia. Hieno treenisuunnitelmani meni heti ensimmäisellä viikolla myttyyn ja kilometrit on juostava kokoon vain kolmella lenkillä viikossa.

Yhteisharjoituksissa intouduin askelkyykyistä hieman överisti ja tämä taas tuntui ja jopa näkyi erikoisena kävelytyylinä pari seuraavaa päivää. Pitkälle lenkille lähdin viime viikolla hyvin väkinäisesti, mutta tulipa tehtyä ja matka menikin melko huomaamattomasti, mutta nyt täytyy kyllä uusia pitkänlenkin musat.

Midnightrun

Tulehduskipulääkekuurin jälkeen oli aikomukseni aloittaa hölkkäilyllä ja hyvin kevyesti maanantaina. No tuli muuta menoa ja satoi. Meninpä sitten hölkälle tiistaina ja silloin vasta satoikin: lähdin hyvän sään aikaan, mutta selän takaa vyöryi kaatosadepilvi, jota yritin juosta karkuun. En ollut pilveä nopeampi (melkein häkellyin itsekin), juoksin siis aivan liian kovaa sadevesisuihkusta litimärkänä ja reidet taas kipeinä. Ke 4 min vedot ja taas satoi hyvin, no vedoista vasta tulikin koivet kipeäksi. Jalkoja särki vielä perjantainakin, joten ajattelin että Midnightrun menee ihan oikeasti hölkötellen, sillä vetovauhti tuntui tosi ikävän kovalta. Taas jäin ihmettelemään, että miten se lääke osasi viedä juuri niskakivun pois, mutta jalkasärky jäi...

Lauantaina olin koko päivän urheilukentällä ohjailemassa nuoria urheilijoita omille kilpailupaikoilleen ja siinä tuli käveltyä melkoisesti n. 6 km, mutta eipä sentään satanut. Jalat vertyivät hyvin ja illan juoksukin kulki hyvin ja juuri sitä samaa epämukavaa vetovauhtia. Kymppi on oikeastaan aika kiva matka juosta kovaa eli minulle sopivan lyhyt. Aikani oli 29 sek hitaampi viime vuoteen verrattuna ja nythän oli alla kahden viikon takainen maraton eli ihan tyytyväinen olo. Midnightrunin järjestelyt olivat mielestäni parantuneet aikaisemmasta toki tällä kertaa minulta jäi vessajono- ja tavarasäilytysjonokokemukset väliin. Juoksuväylää oli saatu vähän leveämmäksi, juomapisteet toimivat ja hienoja valojuttuja reitin varrella eikä yhtään liian pimeää kohtaa. Tällä kertaa olikin ihan yksityishuoltaja matkassa, joka kantoi vaihtovaatteet ja luksusjärjestelyä oli myös Helsingin keskustassa lämmin sauna heti juoksun jälkeen.

HCM-raportti (vähän myöhässä...)

Kymmenes maraton on takana päin ja olen oikein tyytyväinen alle neljän tunnin aikaankin, sillä varsinaista maratontreeniä oli alla kovin vähän ja aikomus olikin vain fiilistellä ja nauttia kesäisestä Helsingistä pitkän lenkin muodossa.

Ennen lähtöä tuli räväkkä sadekuuro ja hiukan myöhemmin vielä kevyttä tihkua, joten keli tuntui kostealta ja liian lämpimältä. Vaikka tankkaus onnistui mielestäni hyvin, niin jostain syystä suu tuntui kokoajan rutikuivalta ja en heittänytkään vesipulloani lähdössä pois. Sain vielä uudet pullot 17 km ja 30 km kohdilla. Tuossa vauhdissa 0,5 l pullon kantaminen oli ihan vaivatonta. Espan jälkeen alkoi tulla miellyttävämpää vienoa tuulahdusta. Ensimmäisen vesijuomapisteen ohitin, mutta jokaisessa seuraavassa urheilujuomapisteessä join rauhassa mukillisen ja lisäksi vesihörpyt päälle. Suolakurkut, banaanit ja etenkin geelit jätin suosiolla väliin. Jossakin vaiheessa loppupäässä alkoi tuntua jopa vatsa täydeltä urheilujuomasta ja epäilin jatkaa samaan malliin, mutta jatkoin kuitenkin ja lisäsin vielä veden juomisen määrä. Energiat riitti loistavasti loppuun saakka, vaikka ennen lähtöä tunsin nälän hieman kurnahtelevan vatsassa.  

Juoksunaikainen huolto oli hienosti järjestetty, juomapisteitä oli jossakin kohtaa melkein liian tiuhasti, mutta juoman sai hyvin ilman ruuhkaa. Parissa kohtaa otin sienen, mutta loppumatkassa kippasin juomisen jälkeen loput vedet kauluksesta sisään viilentämään oloa. Lähtö- ja maalijärjestelyt olivat hyvin toimivat ja tilavat ja kerrankin vessoja oli riittävästi ja jonotus kesti vain muutaman hassun minuutin. Reitti oli tietenkin kiva, koska vuosia sivusta tapahtumaa seuranneena tiesin täsmälleen missä menen, mutta mäkien määrä ja jyrkkyys kyllä sittenkin yllättivät. Ajattelin ennakolta, että Mannerheimintielle nousu ennen 40 km ottaisi koville, mutta se olikin niin kevyttä muihin mäkiin verrattuna. Tuttuja katsojia oli reitin varrella jopa kahdessatoista kohtaa ja suurimmat tsempit sain heiltä ehkä juuri lopussa Mannerheimintiellä, josta pystyin kiihtymään reilun kahden kilometrin loppukiriinkin! Kiitos!!!

Join maalin jälkeen reilusti yli 2 l, mutta ensimmäinen vessareissu piti suorittaa vasta yli kolmen tunnin päästä maaliintulosta ja edellinen keikka oli puolisen tuntia ennen lähtöä eli kuiviin veti runsaasta juomisesta huolimatta.

Jos tässä juoksussa oli paljon hyvää, niin oli sitten tosi huonoakin: Pahin hetki oli noin 35 km kohdalla ylämäessä, johon oli tuupertunut arviolta minua nuorempi mies. Tilanne oli todella vakava ja häntä oli jo auttamassa kolme juoksijaa, joista yksi antoi ohjeita ja kaksi suoritti elvytystä. Onneksi samassa kohdassa oli järjestäjiä, jotka soittivat välittömästi apua ja sattumalta myös heti mäen alapuolella oli SPR:n auto, josta osaavaa henkilökunta tarvittavan hoitovälineistön kanssa juoksivat paikalle. Toivon todella, että mies selvisi!

Palautuminen rennosta juoksusta tuntui kuitenkin ottavan tiukille. Vatsalihakset kramppaisvat, kun kiskoin kompressiosukkia pois! Saldona jaloissa yksi iso verirakkula ja kolme muuta tuskin mainitsemisenarvoista pikkurakkulaa. Minulle on tullut aina rakkuloita jalkoihin eri sukista ja tossuista riippumatta, mutta rakkulamäärä on pienentynyt dramaattisesti Compeedin rakkulanestopuikon ja kompressiosukkien käytön jälkeen. Nyt sain tiedokseni, että talkki estää täysin rakkuloiden syntymisen, no sitäpä kokeillaan sitten seuraavalla kerralla. Sunnuntaina kävely oli kankeaa, muutoin olo virkeä. Maanantaina töissä istuminen kangisti oloa entisestään ja iltapäivästä  todellinen väsymys vyöryi niskaan. Illalla ja seuraavana päivänä oli pientä lämpöä ja aivan kaamea kolotus. Torstaina olin jo ihan perusvireessä, kunnes niska napsahti jumiin. Ehkäpä tulehduslääkekuuri ja lihasrelaksantti tässä kohtaa on ihan sopivaa.

Kisajännitystä

Jo toukokuun puolella alkanut vasemman jalan takareisikireys nosti jälleen päätään maanantain hieronnan jälkeen. Niin nyt kuin edelliselläkin kerralla kireän jalan jalkapöytä tuntui todella aralta. Nyt hieronta oli toki kevyt, eikä itse takareidessä tuntunut mitään outoa kuin vasta sitten tiistaina oli tuntumaa ihan istuessakin. Keskiviikkona aloitin tankkauksen ja söin ähky-tilaan saakka. Täydellä vatsalla oli kuitenkin kevyesti juostava 5x200 m kiihdytyksiä. Torstaina venyttelyjä ja tukevaa tankkausta. Nyt tuntuu vain tönköltä. Eilen särki päätä ja mittasin jopa lämmön, mutta ei sitä ollut sittenkään. Myös tänään särkee pää, hartiaseudussa vähän jumittaa eli kisajännitystä tämä vain on.

Ei kun numeronhakuun Kisahallille! Huomenna sitten nautiskellen kymmenes maratonJ Yritän olla virkeämpänä maalissa kun miesten 50 km kävelijät…onnittelut Zürichiin Kinnunen ja Partanen hienot tulokset!

Loman loppuja

Loman lopun häämöttäessä en ole vieläkään päässyt kiinni normaaleihin pitkiin lenkkeihin. Pisimmät ovat olleet alta 18 km ja niitä on vähän. Jotenkin en ole kuitenkaan lainkaan huolestunut, sillä en ota HCM:ää järin vakavamielisesti. Isompi harjoittelupanostus sitten Frankfurtiin.

Pienessä 10 km kesäjuoksukisassa järjettömässä helteessä vauhtiakin löytyi, vaikka loppuaika jäikin 49 minuuttiin. Ainoa pohdinnan paikka on tankkauksen aloituksen ajankohta kun juoksu lähtee vasta myöhään iltapäivällä. Lämpötila voisi myös hieman laskea… eli olen tyypillinen suomalainen, jolle kelistä kun kelistä löytyy valittamista: liian kuuma, liian kylmä, liikaa tuulta, sataa, liian liukasta jne. Muutoin loma-ajan liikkumiset on olleet hyötyliikuntapainoitteista eli fillarilla tai kävellen kaikki kauppareissut yms, jonka lisäksi lapiohommia puutarhassa.

Kesäalennuksesta ostin jo kolmannet perinteiset Adidaksen Adios 2-tossut. Boost-malli tästä tossusta ei sittenkään istunut jalkaan muovimaisesta päällysmateriaalista johtuen. Otin parin numero kaksi laatikosta koulutukseen ja niillä aion HCM:n juosta.

Ekat lomaviikot

 

Säiden vihdoin lämmettyä juoksu alkoi maistua hieman mukavammalta. Mutta kun työkiireet loppuivat, alkoivat lomakiireet… ensimmäiset pari viikkoa meni edelleen siivotessa ja kahden-kolmen lenkin taktiikalla ja väliin pyöräilyä. Kun päästiin kunnolla lämpimään eli matkalle Kreikkaan, niin intouduin hotellin omalla ”pururadalla” hölkkäilemään viisi lenkkiä viikossa, joiden päälle todella hyvin lämmiteltynä kevyehkö punttistreeni. Hyvältä tuntui.

Kuvassa taideotos matkalta eli kauniinmuotoinen suolalammikko merenrannan matalikolla.

Sadetta pidellessä

Olen ilmeisesti vajonnut säämasennukseen? Kylmät ja rankkasateiset kelit eivät mitenkään houkutelleet kesäkuussa lenkkipoluille. On kai ihan hyväkin välillä ottaa kevyemmin, mutta HCM kuitenkin odottelee jo nurkalla. En kuitenkaan ihan löhöillen ole sadetta pidellyt vaan kotia olen saanut järjestykseen ja toimittanut kuutiotolkulla tarpeetonta tavaraa kierrätykseen. Tavaroista luopumisesta tulee oikeastaan hyvä ja ”puhdistunut” olo.
Loppukuu meni siis kevennetysti kahden lenkin viikkomäärällä ja pisin noista oli mökkimatka juosten 17,5 km. Matkajuoksu tuntui vaihteeksi jotenkin lenkkiä motivoivammalta. Toivotaan, että pitkään odotettu kesäloma ja lenkkeilyn arkiympäristön muutos vaikuttavat positiivisesti myös juoksuhalukkuuteen. Ainakin vähän lämpimämpää ja ei niin runsassateista lomasäätä on ennustettu, vai onko meteorologit alkaneet satuilla positiivisempia ”ennusteita” ihan vain ihmisten hyvinvoinnin tähden?

HHM 2014

Ensimmäinen HHM on juostu ja samalla tuli minuutin parannus kolmen vuoden takaiseen puolikkaan tulokseen. Keli tuntui lauantai-aamupäivästä todella hikiseltä ja reittikin oli melkoisen mäkinen. Tykkäsin kuitenkin reitistä, sillä noilla nurkilla en ole koskaan juossutkaan. Katsojia oli kertynyt oikein mukavasti reitin varteen ja jotkut pystyivät seuraamaan juoksua jopa omilta parvekkeiltaan kuten Pasilassa. Mukavasti toimivat järjestelyt, joskin vessoja oli liian vähän, kuten juoksutapahtumissa tuppaa aina olemaan. Juomapisteet olivat täsmällisesti merkityillä kohdillaan ja riittävän tilavat, vaikkakin itse en oikein pitänyt tarjolla olleesta urheilujuomasta. Maku oli jotenkin liian laimea ja tuntui, ettei neste imeytynyt hyvin.

Loppuyhteenveto omasta juoksusta: kestävyyttä on, mutta vauhtikapasiteetti on aika kapea. Tämä juoksu 4:50 vauhdilla ja koko maraton 5:08 vauhdilla, joka tuntui paljon mukavammalta matkavauhdilta. Kevään maratonin jälkeen juoksua on ollut kieltämättä muutoinkin aika vähän, vain kolme lenkkiä viikossa ja tässä on vedetty melko paljon mäkitreeniä ja vain yksi vetotreeni. Puutarhatyötä on ollut ihan liiaksi, selkä ja takareidet siitä todella kipeinä. Tästä on hyvä jatkaa ja palata taas takaisin ”normaaliin” eli pitkä kerran viikossa ja iloisin mielin kohti HCM:ää.

Kesä kävi

Kesä kävi kuumana ja varsin nopeasti. Eli nyt voi taas ottaa pipon esiin. Toissa viikon lenkit olivat taas jokseenkin vaikean tuntuisia. Eniten tökki hengitys, mutta sen voinee laittaa vielä allergian piikkiin. Liikuntasaldo: Normilenkki, mäki, tekniikkatreenit ja kuntosali sekä takareidet tehokkaasti jumittava pitkäkestoinen (loputon) puutarhatyö. Puutarhassa luumun runsas kukinta enteilee oman ja koko suvun tarpeen ylittävää ylituotantoa, myös voikukat kukkivat jälleen kerran terhakkaasti.

Viime viikolla oli töissä ihan mahdotonta juoksutohinaa koko viikko, kun osallistumme  toista kertaa Töölönlahdella juostavaan Yritysmaratonviestiin. Juoksuosuuksia muuteltiin ihan viimeiseen saakka sairastumisien ja muiden vammautumisien myötä. Yhdeksän terveintä lähti viestiä viemään ja 2,2 km osuuksia oli kullakin silloin yhdestä kolmeen kappaletta. Kesken kisan tuli vielä juoksuvauriota, joten oma osuuteni oli kokonaisuudessaan 8,8 km. Olisiko sitten kuuma keli vaivannut, mutta ei ollut ihan parasta juoksua silloinkaan. Maanantaina Jätärillä taas oli jotenkin ”tossu syönnillään”, kuten sanonta kuuluu. Oli yllättävän kevyttä hölkötellä viisi kertaa ylös vaikka lämmin keli oli silloinkin.

 

Toukokuu on ollut niin täynnä toimintaa, että juokseminen on ollut varsin epäsäännöllistä ja pitkät lenkit on ollut pakko jättää väliin. Odottelenkin jo innolla alkukesäkuun Helsinki Half Maratonia.

Uusi alku

 

Viikon tauon jälkeen ensimmäinen lenkki tuntui todella pahalta. Juuri ja juuri jaksoin 10 km ja vaikka vauhti oli maratonia hitaampi, niin en olisi jaksanut tuolla tuntemuksella edes puolimaratonia. Hengästytti kovin ja jalat tuntuivat painavilta. Mäkijuoksu sujui kuitenkin yllättävän hyvin tiistaina, mutta jalat menivät ehkä normaalia enemmän tukkoon. Keskiviikkona kirmailin urheilukentällä uuden innokkaan juoksukouluryhmän kera.

Perjantaina ostin kylmissäni uuden juoksupipon kun pitkään odotettu t-paitakeli ei tunnu vieläkään alkavan. Lauantaina koko päivän siivoamisen jälkeen kävin kannustamassa tuttuja HCR-reitin varrella. Olipas muuten tämän vuoden paita varsin pirteän sävyinen! Sunnuntain herkuttelujen jälkeen menin vielä 8 km lenkille, josta nelisen kilometriä reippaasti. Hengitys oli jotenkin vaikeakulkuista, mutta vauhti muutoin mukavaa. Täytyy näemmä jatkaa allergialääkkeiden syöntiä. Lisäksi yritän taas lisätä kotijumpan määrää...

Düsseldorf 27.4.2014

Sateinen jylhä kirkkonäkymä hotellihuoneesta maratonaamuna

Terveiset Düsseldorfista uudella ennätysajalla 3:38:01. Runsaaseen ja raikkaaseen vesisateeseen lähti sunnuntaiaamusta alle 3 000 juoksijaa. Tuntia myöhemmin lähti viestijuoksijat, joita lienee yhteensä kymmenisentuhatta neljällä eri osuudella. Vartti ennen maratonlähtöä lähti matkaan vielä makuupyöräilijät ja yksipyöräisellä ”sirkuspyörällä” pyöräilevät? Enpä ollut sellaisia koskaan ennen nähnyt. Tapahtuma oli siis varsin pieni, mutta oli hyvin tilaa juosta ja sateesta johtuen oli myös helppo hengittää. Infossa luki, että urheilujuomaa on joka 5 km välein kuten tapana on, mutta ensinnäkin juomapisteet eivät olleet lähellekään viiden km välein ja kahdella ensimmäisellä ei ollut tarjolla muuta kuin vettä. Jossain 35 km kohdilla otin hätäpäissäni cokista ja seuraavaksi olikin ihan nurkan takana urheilujuomapiste. Juomapisteistä huolimatta positiivista oli kuitenkin, että kilometrimerkit olivat ainakin alkupäässä aivan samassa synkronissa Garminin kanssa, loppupäässä oli hiukan eroa. Reitti oli myös melko tasainen ja varmasti katsojaystävällinen neliapilaa muistuttavan muotonsa ansiosta. Alussa yksi noin kilometrin pätkä melko tasaista mukulakiveä.

Ensimmäiset kaksi kilometriä menin sekunnilleen suunnitellulla vauhdilla ja pahalta tuntui, mutta sitten alkoi olo vetristyä. Vessareissu oli tehtävä heti vitosen kohdalla. Tankkaus tuli tehtyä siis ehkä hieman liioitellusti. Hieman ennen puoltaväliä kiristin vauhtia, että pysyisin tavoitteessa. Mitään epätoivon hetkeä ei matkan varrella tullut, paitsi silloin kun vedin vedet henkitorveen oli oksennus lähellä. Kolmestakympistä eteenpäin oli todella helppoa, vaikka reisiin sattuikin, oli kuitenkin selvä henkinen yliote juoksuun. Enkä lähtenyt saksalaismiehen matkaan, joka ehdotteli neljässäkympissä vauhdin kiristämistä, sillä juoksin jo silloin ”täysillä”.  Valokuvasarja ennen maalia ei kyllä puhu helppouden puolesta, hymyä ei ole havaittavissa vaikka sadekin lakkasi jo siinä 36 km kohdilla :)Toinen puolikas oli kaksi sekuntia ensimmäistä nopeampi, mutta kilometrivauhdit olivat todella epätasaisia. Ainakin ns. mäessä eli Rheinin ylittävällä sillalla huomasin lisääväni vauhtia siis ylämäkeen. Minulla on joku ylämäki-intohimo, sillä saman havainnon olen tehnyt aikaisemminkin.

 

Juoksun jälkeen illalla hidasta palauttavaa kävelyä runsaasti ja samoin seuraavana päivänä. Kroppa kävi ylikierroksilla vielä keskiviikkonakin, mutta pidin kiinni suunnitelmastani ja olin juoksematta kokonaisen viikon. Yhtäkään rakkulaa ei tullut ja palautuminen oli kaikin puolin nopeaa. Ainoat vauriot tuli sateen kastelemista trikoista, jotka hinkkasivat alaselän ruvelle. Olen sangen tyytyväinen juoksuuni ja jos tuon vessareissun voisi jättää pois ja vielä vähän kiristäisi, niin pientä aikaparannusta on mahdollista vielä ehkä saavuttaa.  

 

Valmistelut

Tiistai-iltana nousi lämpö eli matkakuumetta ilmeisesti. Korvasärky tuntui sen verran pahalta, että menin ke lääkärille. Kaikki oli kunnossa, mutta korva kovin pinkeänä ja syy johtui ehkä sittenkin hampaan aiheuttamasta paineesta. To menin hammaslääkärille, joka ahkeroi tasan tunnin tiukasti töitä kunnes oli tyytyväinen. Hammaslääkärin mukaan taas korvakipu ei ainakaan enää mitenkään voisi johtua hampaasta. Loppu torstaista kului sitten särkylääkettä syöden ja aloitin kuitenkin uuden antibiottikuurin, joka varmasti vie kaikki taudit pois.

Korva tuntui täysin terveeltä sunnuntaina ja maanantaina kävin kahden viikon tauon jälkeen hieman kirmaamassa. Alle vitosen vauhti tuntui aika raskaalta, lisäksi pitkät trikoot tuntuivat tämän vuoden pääsiäishelteessä ahdistavan kuumilta. Jalan kovettuma on täysin kunnossa ja ehkäpä olen itsekin kunnossa, luulosairauksia kroppa täynnä. Juoksukeli Düsseldorfissa näyttää ennusteessa tällä hetkellä ihan hyvältä, pilvistä 11-15 c ja sekä aivan olematonta tuulta.  

Tänään hierojalla käynti kevyesti ja keskiviikkona ihan pientä hissuttelua tai kiihdytyksiä tms. sekä tankkauksen aloitus.

Viikot 13 ja 14 ja saikkuviikko

Joo huikeeta seuraa taas aina vähemmän huikee jakso. Seuraava viikko olikin enemmän lihashuoltopainoitteinen eli hierontaa ja paljon venyttelyä. Juoksupuolella kuitenkin mäkitreeni,  kympin kovavauhtinen ja 27 km pitkä lenkki.  Pitkän päätteeksi viskasin hyvin palvelleet ja suorastaan jo eltaantuneen näköiset trikoot roskikseen. Seuraavalla viikolla vielä vähän kovavauhtisempi kymppi, joka kulki mukavasti uusissa trikoissa ja pari muuta normilenkkia. Vikaksi pitkäksi ennen Düsseldorfia kaavailtu sunnuntailenkki oli tosi tahmeaa. Vauhti hyytyi hyytymistään ja hädin tuskin jaksoin 23 km vetää. Lonkankoukistajat oli ihan tukossa ja ihan vetämätön olo. Kaiken kruunasi lenkin jälkeinen sauna, jossa alkoi s.......linen korva/poski/pää särky. Viikolla oli kyllä ollut päänsärkyä epätavallisen usein.

 

Maanantaina lääkäri määräsi antibiottikuurin poskiontelontulehdukseen. Allergialääkkeet oli lieventäneet oireita aika hyvin, vaikka kokoajan on limaa nieluun valunutkin. Keskiviikkona oli poski/korvasärkyä taas niin paljon, että piti ottaa särkylääkettä ja torstaina alkoi niin kova särky, että mikään lääke ei vie sitä pois. Siispä hammaslääkärille, joka ei löytänyt mitään vikaa edes röntgenkuvan avulla! Sain itse tehdä hoitopäätöksen ja valitsin kahdesta hampaasta onneksi oikean. Paikan alta löytyi pahasti tulehtunut juuri eli aloitettiin juurihoito. Kipu loppui heti, mutta kokoajan pelottaa, että se alkaa uudestaan. Torstain ja perjantain olin superväsynyt. Korvassa tuntuu pientä särkyä edelleen ja olo ei ole lähelläkään normaalia. Maratonkeventely on nyt aloitettu pakotetusti todella aikaisin ja hampaan takia lenkille lähtö pelottaa. Torstaina on taas uusi hampaanhoitoaika eli toivotaan, että menee parempaan suuntaan.

 

Saikkuviikon positiivinen kohokohta oli varmaan, että tammikuussa tilatut juoksuvermeet vihdoin saapuivat. Kaikki muut olivat mukavia ja sopivan kokoisia, mutta trikoot ihan liian isot. Täytyy diilata eteenpäin. Mukavaa oli myös seurata Lontoon maratonia telkkarista, joskin virpojat häiritsivät katselua aika ajoin ;)

Huikee viikko

Oikein hyvä viikko on juostu. Maanantaina kympin lenkki, josta 4 km vauhdikkaasti. Onneksi oli kaveri mukana, sillä edellisen päivän lenkki painoi jonkin verran jaloissa ja yksin en olisi noin vauhdilla tai ihan noin pitkää mennyt. Keskiviikkona lyhyesti juoksutekniikan hiomista. Torstaina vedätin toista kaveriani, joka lähtee Düsseldorfiin mukaan juoksemaan toista maratoniaan. Juostiin siis kympin lenkki, jossa neljä kilometrin vetoa 3 min palautuksilla. Tuli suuri onnistumisen ilo kaverin puolesta, että hän jaksoi niin hyvin kun on kovin epäileväinen oman juoksukuntonsa suhteen. Niin kai se on, että toinen maraton pelottaa, kun tietää mitä on tulossa. Ensimmäiselle taas lähtee vähän rotsi auki –fiiliksellä. Perjantaina oli järjetön väsymys, melkein nukahdin junaan kotimatkalla ja oikein viivyttelin lenkille lähtöä. Väkinäisesti lähdin, mutta reilun kympin juoksin kuitenkin ja loppua kohden alkoi olokin reipastumaan. Lauantai olikin ns. aktiivista palauttelua ja melkein koko päivän sain kulumaan siivoiluun ja järjestelyyn sekä ykkösinhokkiaskareeseeni, joka on lakanoiden vaihto. En tiedä mikä siinä niin ärsyttää, koska aina on toki mukava mennä puhtaisiin lakanoihin nukkumaan.

Sunnuntaina juoksin hyvin palautuneena yhden ehkä parhaimmista lenkeistäni, vaikka reittisuunnittelu menikin vähän heikosti. Kokonaismatka oli vähän yli 25 km, josta kahdeksan viimeistä kilsaa kovaa. Kymmenen viimeistä kilometriä satoi välillä melko runsaastikin, lenkkarit tuntuivat pesusieniltä ja sadevesi tirskui varpaiden välissä. Loppu oli niin täynnä napakoita ylämäkiä, että kolmen kilomerin keskivauhti nousi väkisinkin vitosen päälle. Huomasin, että pitkänkin loivan ylämäen sietää hyvin, mutta jyrkät hapottavat kahdenkympin jälkeen ihan vietävästi. Alkumatkan olisin voinut juosta vielä vähän hitaammin. Jälkikäteen kun analysoi, niin ei se niin täydellinen juoksu kai sitten ollutkaan, mutta hirveän hyvä olo oli jälkeenpäin. Ravintopuolesta huolehtiva kotikokkini valmisti ennen lenkkiä veteen sekoitetun hiilaridrinkin ja heti lenkin jälkeen "herkullisen" mansikkaproteiini-hiilarijuoman. Maku on sivuasia mulle, kiva että joku huolehtii polttoaineen saannistani eli lähes poikkeuksetta syön kyllä kaiken mitä eteen laitetaan.  Lenkkijuomana vesi ja 13 km kohdalla geeli.   

Kovettuman käsittelyosastolla olen ottanut järeät aseet käyttöön: istuin telkkarin ääressä lauantaina sitruunanpuolikas sukassa hautoen yli tunnin! Sitten taas hohkakiveä raivokkaasti ja meni melkein vereslihan puolelle. Öiksi olen laittanut rasvan lisäksi ko. kohtaan kaapista löytynyttä voidepitoista haavanhoitoon käytettävää verkkoa, johonkin vammaan olen tuollaistakin joskus hankkinut. Verkon rasva on kai vaseliinia, jonka ei kuvittelisi hirveän hyvin imeytyvän, mutta mielestäni hoito on tepsinyt. Konstit on monet!   

Mukavuusalueella

Nyt taas tuntuisi kulkevan hiukan paremmin! Alkuviikkoon otin muutaman päivän täysin palautumisen kannalta sisältäen venyttelyä ja rauhallista kävelyä. Ke oli pidempi kevytvauhtinen yhteislenkki ja torstaina mäessä juosten ja portaita juosten/kävellen/harppoen. Portaat tuntuivat polttelevan nyt erityisen kovaa alapohkeissa. Auringonpaisteisessa kevätmäessä riitti monensorttista kuntoilijaa ja nousipas sinne yksi poikaporukka autollakin!  Polttivat tupakat, pissattivat koiran ja poistuivat!? No eihän ylös ole tosiaan pakko juosta, mutta autoilu lienee kuitenkin ulkoilureitillä kiellettyä.

Koko viikon kyttäilin sään kehittymistä ja päätin jättää runsaan räntäsateen vuoksi lauantain Aktia Cupin väliin. Yleensä mottoni on: sää ei oo syy! Mutta Düsselin maraton on niin lähellä, että turhat liukastumis tai vilustumisriskit on vältettävä.  Sunnuntaina juoksin yli 15 km kovassa vastatuulessa ja kolmisen kilsaa oli todella huonokuntoista ja liukasta. Epätasaisen alustan lopputulos oli rakkula. Rakkula taas oli lopputulema kovettumasta ja kovettuma ns. vaivasenluun kohdilla johtunee paksumpien sukkien käytöstä ja siitä etten ole ajoissa hoitanut jalkojani tms. Yksi jalkakylpy on otettu, hohkakiveä ja rasvausta runsaasti. Kunhan rakkulakohta on ummessa kokeilen sitruunan pehmentävää voimaa. Olisikos vielä muita keinoja?

Ylämäkeä ja alamäkeä

 

Ennen ”hiihtolomaa” räkätauti yritti iskeä päälle, mutta sain sen osittain torpattua kunnon levolla, omista vadelmista tehdyllä mehulla ja homeopaattisella nenäsuihkeella. Hiihtokilometrejä kertyi siis lomalla ja koko kaudella pyöreät nolla! Hiukan harmittaa, mutta toisaalta kelit on olleet niin mainiot juoksenteluun, että ei huono talvi sittenkään.

 

Viimeisin hieronta otti ihan poikkeuksellisen koville, nyt jalkapöydän lihakset? olivat täysin tukossa ja olin hieronnan jälkeen aivan puhki eli se kävi ihan urheilusuoritteesta vaikka olikin pelkkää makoilua. Kovan hieronnan jälkeen olisi pitänyt ymmärtää pitää lepopäivä, mutta se ei taas mahtunut muihin suunnitelmiin ja lopputuloksena oli taas toispuoleinen kipuilu ja jumi. Vähän reippaammin juostun räntäsateisen Paloheinän puolimaratonin jälkeen palautuminen jatkui äärihitaasti. Paloheinässä juoksi jälleen sama mies vastaan shortseissa ja t-paidassa vaikka räntää pyryttikin eli kesä on jo ovella.  Itse taidan pukeutua enemmänkin kalenterin kuin lämpötilan mukaan.

 

Keleistä ja kivuista huolimatta pitkiä lenkkejä olen kuitenkin juossut säännöllisesti kerran viikossa 21-25 km. Lisäksi aina kolme muuta erimittaista ja erivauhtista lenkkiä viikossa. Kuten kuvasta näkyy lempitreenipaikkani on sulana ja ylämäki odottaa kutsuvana.

Talvi meni?

Talvi olikin tällä kertaa paketoitu todella tiiviiksi. Taas voi kaivaa kumisaappaat esiin. Olisi toki ollut kiva päästä hiihtelemäänkin, mutta en oikein jaksa uskoa, että näille leveyksille saataisiin enää riittävästi uutta lunta.

Menneellä viikolla kaksi normilenkkiä, kuntopyöräilyä ja jumppaa. Perjantaina oikea jalka tuntui jäykältä menin kuitenkin mäkeen, jonka jälkeen jäykkyys lisääntyi polvitaipeen puolella. Mäessä oli sakeasta sumusta huolimatta paljon porukkaa ja yösuunnistusharjoituksetkin. Lauantaina koko oikea puoli kropasta oli kireänä ja venyttelin vähän väliä. Sunnuntaina lähdin kuitenkin pitkälle lenkille (puolimaraton), eikä jalassa tuntunut oireiluja.

Paloheinässä riittikin  tällä kertaa bongattavaa: kapinen ja kesyhkön oloinen kettu, vähäpukeinen juoksija = kovin lyhyet shortsit ja t-paita? oli kyllä myös pipo ja hanskat, mutta melkoisen villi näky helmikuussa. Eikä siinä vielä kaikki, sillä lisäksi paikalla oli  Kympin Uutiset. Toimittajien pitää näemmä nykyään laittaa itsensä täysillä peliin kun kuvaukset ja haastattelut suomeksi ja venäjäksi tehtiin pimeässä sunnuntaiaamuna juosten.

Juoksun jälkeen edelleen venyttelin niin usein kuin vain mahdollista. Nyt ei missään nimessä saisi jumitella, kun pitäisi lisätä lenkeille mittaa.

Luntakin tuli

Ihanaa, että kireimmät pakkaset hellittivät vihdoin ja sitä uskaltaa jo hiukan kovempaakin vauhtia juoksennella. Huomattavan hyviksi todetut  pakkasvarusteet on olleet merinovillasukat ja villainen ohut tuubihuivi, jonka läpi on helppo hengittää. Nyt käytössä oleva talvijuoksutakki sen sijaan on huonohko, tuuli ei kyllä mene läpi, mutta eipä se hengitäkään eli -17 asteessa muodostui jäätä takin sisäpuolelle?
 

Kahden viikon suoritteina: viisi peruslenkkiä sekä sauvamäkeä kävellen ylös ja juosten alas neljä kertaa Jätärillä. Sauvojen käyttö tuntui hyvin seuraavana päivänä käsissä. Lisäksi mäkijuoksua ilman sauvoja seitsemän kertaa ylös. Ensimmäistä kertaa jaksoin mennä portaat juosten kokonaan ylös eli 426 askelmaa. Tästä huomasi, että kunto on kehittynyt hyvään suuntaan.

Sunnuntaina oli ensimmäinen pitkä lenkki kohti Düsseldorfia. Vauhti ei siinä rupatellessa kuitenkaan ihan hitaana pysynyt, mutta ihan sopivana kuitenkin. Alusta oli aurattu, mutta silti hiukan sössöinen joka ehkä aiheutti alaselän väsymisen. Tai sitten ei ole jalat vielä tottuneet nastareihin. Lisäliikuntana vielä kuntopyöräilyä ja luistelua ja kotijumppaa useammalle päivälle pilkottuna.

 

Lumen tulon myötä hiihtely kyllä kiinnostaisi ja lyhyitä latupätkiä kyllä lähiseuduilla olisi, mutta antaa nyt innokkaampien siellä hiihdellä. En viitsi mennä tulpaksi. Syksyn juoksusuunnitelmiin tuli sen verran muutosta, että Vantaan maraton taitaa jäädä juoksematta, sillä varasimme matkan Frankfurtin maratonille 26.10. , nyt jo kolmatta kertaa. 

Talvi tulla tupsahti

Pitkään ja hartaasti odotettu talvi pääsi sittenkin yllättämään. Lämpötilaero totutusta on niin suuri, ettei siihen oikein millään meinaa tottua vaikka viikossa kuulemma pitäisi kehon sopeutua. Lenkille meno pakkaseen on tuntunut jopa hiukan vastenmieliseltä, vaikka menneinä talvina on juostu pitkää lenkkiä parinkymmenen asteen pakkasessakin. Vastaantulevien lenkkeilijöiden harvasta määrästä voisin päätellä, etten ole ihan ainoa pakkaslenkkiä kaihtava. Yhdellä lenkillä tuli ainoastaan yksi juoksija vastaan, jonka ilokseni tunnistin seuratoveriksi verkkareiden perusteella. Aikoihin en ole nähnyt shortsijuoksijaakaan, joka vielä joulukuussa viiletti lyhyissä lahkeissaan lenkeillä vastaan tai ehkä en tunnista häntäkään runsaiden vaatekerrosten alta. Havaintona tältä viikolta, että -11 asteessa on hengittäminen vielä helppoa, mutta jo kolmisen astetta kylmemmässä jäätyy kaulus ja huivi melko nopeasti koppuraksi. Koska pakkaslumi on nahkeaa, olen juossut edelleen tavallisilla lenkkareilla paksummalla sukalla. Lennokkuutta? ja vauhtia juoksusta syö taas useamman kerroksen kerrospukeutuminen, mutta näillä se on mentävä.
Viikolle mahtui vain kolme lenkkiä (7-11 km mittaisia) kun piti hieman sukujuhliakin välissä  viettää. Lisäksi kuntopyöräilyä ja ensi kertaa tällä kaudella hieman luisteluakin. Ei ollut ihan priimakuntoinen jää ja kun lunta ei ole ympäristössä tarpeeksi, niin jäälle kulkeutuu hiekkaa…pysyin kuitenkin pystyssä, mutta teroitus on pian tarpeen.

Alku

Vuoden toinen viikko lähti liikkeelle Loppiaisen puolimaratonilla Paloheinässä. Piti mennä hiljaa, mutta taisi olla liian hyvät musiikit kun vauhti vain kiihtyi. Varmaan viisi vuotta on menty samoilla biiseillä ja nyt alkoi jopa hieman kyllästyttämään…vanhaa musaa koneeseen jäi ainoastaan legendaariset The Loneliness of the Long Distance Runner ja Paranoid =) muut oli sitten sekalaista ja vähän tuoreempaa musaa. Kolme melko rivakkavauhtista puolimaratonia (1:44-1:51) kymmenessä päivässä kyllä sitten jo maanantai-iltapäivästä tuntui melkoisesti. Tuntui ettei mikään ruoka riitä nälkää taltuttamaan eli söin juoksun jälkeen kolme lämmintä ruokaa, myös väsymys oli valtava.

Töiden alettua tiistaina alkoi muutkin kiireet eli en sitten joutanut juoksemaan kuin torstaina ja sunnuntaina taas puolikkaan Paloheinässä. Sunnuntaina juoksin oikeasti hitaasti kaverin kanssa kokoajan höpisten. Olipas vaikea pukeutua vihdoin alkaneeseen talveen oikein, kun lenkkien välinen lämpötilaero oli 12 astetta.

Kotijumppaan olen lisännyt taas punnerrukset tauon jälkeen. Tällä kertaa aloitan maltilla eli naisten punnerruksilla, sillä miesten punnerruksilla saan lähes poikkeuksetta yläselän pahasti jumiin. Eli jaksan kyllä, mutta tekniikka ei taida olla puhdas kun jumittaa?

2013 kooste

Menneelle vuodelle mahtui juoksukilometrejä maltillisesti 1 353 km ja sairastelupäiviä jopa 41 kpl. Sairasteluista kaikki oli räkätauteja, joiden kierteestä olen nyt toivottavasti vihdoin päässyt. Kisoja juoksin tusinan verran, joista kolme maratonia ja kuusi puolikasta. Terveenä ollesani olen juossut pääsääntöisesti neljä lenkkiä viikossa. 

Vuoden viimeisenä päivänä oli vielä Paloheinässä puolimaraton. Paloheinän reittihän on hyvin tasainen, mutta yhdessä ns. mäessä tuntui Messujuoksu vielä pienenä kankeutena lonkankoukistajissa. Pelkäsin kovempia jalkatuntemuksia, sillä tässä on jo pitkään juostu hyvin joustavalla kostealla hiekalla ja Messukeskus oli pääsääntöisesti kovaa betonia. Jalassa oli silloinkin Cepit, jotka varmasti jalkoja auttoivatkin.

 

Vuoden opettavaisin juoksukokemus oli ehdottomasti Berliini, jossa valtavasta tungoksesta pakotettuna piti juosta alku normaalia huomattavasti hitaammin ja sehän toikin tulosta. Itselleni maraton on sen verran pitkä matka juostavaksi ettei viitsisi lähteä huvikseen testailemaan erilaisia taktiikoita eli aikaisemmin en vain ole uskaltanut juosta tarpeeksi maltilla alkua. Opittua on myös se, että hyvällä tankkauksella pärjään kyllä maratonin verran ilman energiageelejä, pelkillä järjestäjän juomilla. Geelejä käytän edelleen, mutta vain pitkillä lenkeillä, joille en mitenkään muutoin valmistaudu.

Tämän vuoden haasteena on vauhtikestävyysharjoittelun lisääminen, kun kuulemma pitäisi kympin aikaa parantaa. Testasin tätä aluksi lauantaina, parin kilometrin alkuverkan jälkeen kaksi kovaa kilometriä ja loput kuusi hölkkää. Loppupäätelmä: 2 km liian kovaa. Jos ainakin 10 sek kilometriltä hölläisi, niin jaksaa helposti ainakin kolme km ja siitä on hyvä vauhtijuoksua pidentää. Havaintona myös, ettei lenkkejä kasvissosekeiton voimalla jaksa juosta. Bataattikeitto oli hyvää, vaikka itse sen teinkin, mutta siitä saatu energia ei vain riitä. Eli vuoden toisena haasteena on yrittää syödä paremmin.

Nämä kaksi siis haasteita, ei uudenvuodenlupauksia ;) (kantapään kautta opittua tämäkin)!