Voi räkä

Näin taas kävi, että hartaasti odotettu pitkä joululoma lumisine lenkkeineen jäi vain haveeksi. Räkätautia on kestänyt pian kaksi viikkoa. Jouluaattona sentään mieltä lämmitti kovasti näky kun kovassa lumimyräkässä lenkkeili Vantaan Salamien Juoksukoululainen kevään juoksuryhmästä. Mukavaa, että intoa on riittänyt!

Laskeskelin, että sairasteluiden ja rasitusvammojen takia minulla on ollut pakollisia juoksuttomia päiviä tänä vuonna 55 kpl! Mielestäni melko paljon, mutta onhan vuoteen toki mahtunut kaksi uutta omaa maratonennätyksen parannustakin. Enpä taida tehdä uudenvuodenlupauksia, vaan toivon ainoastaan terveenpää uutta vuotta niin itselle kuin muillekin!

Hermon lepuuttelua

Jäsenkorjaus tuntui melko pitkään kehossa, mutta onpahan ainakin ranka nyt suora. Olen yrittänyt notkistella lisäksi zumban avulla ja muu liikunta onkin ollut joululahjojen perässä juoksua hikisissä tavarataloissa, ai että hermo on levännyt. Maanantaina hieronta ja pienoista parannusta oli havaittavissa, mutta vasen jalka on edelleen huomattavasti enemmän tukossa. Ehkä tämä joulukiireiden pakottama tauko on ollut ihan hyväksikin. Huomenna pääsee sentään maratonkoululaisten kanssa lenkille, vaikka ei näin lumisissa olosuhteissa ihan juoksunautintoon saakka pääsekään.

Jäsenkorjaus

Maanantaina tuli ehkä jäsenet korjailtua. Kipupaikkoja tuntui ilmestyvän aina vain lisää, mitä enemmän väänneltiin ja käänneltiin. Pahin paikka olikin täysin vino selkänikama, jonka johdosta oikea jalkakin oli pidempi. Myös alaetureidet sivukalvoineen olivat varsin tiukalla. Reilun kahden tunnin vääntelyn tuloksena olin tiistaina niin kipeä, että piti käydä lääkepurkilla kesken työpäivän. Keskiviikkona pärjäsi jo ilman lääkitystäkin, mutta tunsin luissa ja ytimissä, että Itsenäisyyspäivän puolimaraton on syytä jättää tänä vuonna juoksematta. Lauantaina juoksin lähinnä jouluostoksilla ja tänään uskaltauduin ihan oikealle lenkille. Ensin seurailin kuitenkin netistä Lanzaroten maratonia palmuine ja aurinkoisine maisemineen. No ei täällä Etelä-Suomessakaan lainkaan hassumpi keli ole, pieni irtolumi ei haitannut, mutta juoksutuntuma oli aivan kammottavaa: koko kroppa ihan jäykkänä ja kolotteli sieltä täältä.

Lopputulemana sanoisin, että jäsenkorjaus on hyvin tuntuva hoitomuoto! Voi olla, että positiivisempaa olotilaa on havaittavissa vasta parin viikon päästä hoidosta (tai sitten ei). No onneksi seuraaviin juoksukisoihin on vielä runsaasti aikaa.

PHM 158.

Eipä ollutkaan Paloheinässä puolikkaalla ihan extreme-keli lauantaina vaan ihan mukava talvikeli -9 astetta ja pientä viimaa aukeissa kohdissa. Nastarit ensi kertaa taas tällä kaudella käytössä, vaikka hyvin olisi pärjätty ilmankin. Ennen klo 10 aamulla oli valtaosa ulkoiluteistä jo aurattu! Kiitos aurakaulusto huippukuljettajineen! Vielä kun VR pystyisi tuommoiseen palveluun tai edes lähellekään sitä, grrr! Perjantaiaamun työmatka, joka normaalisti vie 15 min kestikin puolitoista tuntia. 40 min turhan odottelun jälkeen siirryin bussiliikenteen käyttäjäksi.

Vasen polvi ei tullut pidemmästä juoksusta lähellekään niin kipeäksi kuin viimeksi eli ilmeisesti armoton takareisivenyttely on myös auttanut. Maanantaina kuitenkin jäsenkorjaus. Tänään vielä hidas 6 km verryttely ja uusi puolikas Paloheinässä torstaina Itsenäisyyspäivän kunniaksi, jos järjestäjän mielestä keli ei mene pahemmaksi. Järjestäjällä olikin lauantaina ehdottomasti tuulisin ja kylmin paikka päivystää. Itselläni sormet ei nyt tunnu kestävän juostessa kylmää lainkaan, olisiko Frankfurtissa sitten paleltuneet liiaksi. Täytyy seuraavalla kerralla laittaa paksut rukkaset.

Vihdoin talvi!

Tällä viikolla maanantaina kympin nautinnollinen hidas hölköttely vielä mustassa syksykelissä ja edelleen tulee vasen polvi tönköksi, vaikka venyttelyä on lisätty. Tiistaina kävin verenluovutuksessa, kun harjoittelussa nyt muutenkin rennompi vaihe päällä, eikä jalkakaan tunnu helpolta. Hemoglobiini ei ollut järin korkealla vain 128, mutta se on toki luovutuskelpoista (alaraja naisilla 125). Edelliset vuodet on mennyt yhdellä luovutuskerralla, mutta tähän vuoteen sain mahtumaan kaksi. Suosittelen verenluovutusta lämmöllä kaikille niille, jotka eivät ole juoksussa järin ryppyotsaisia www.veripalvelu.fi ainakin oma veriryhmäni O neg tuntuu aina olevan vähissä.

Lauantaiksi ilmoittauduin jälleen Paloheinään puolikkaalle ja olen ihan innoissani, että saa vetäistä jälleen nastarit jalkaan ja keli vaikuttaa ainakin ennustusten mukaan äärimmäisen rankalta eli nautinto potenssiin kybä!

Tulevaksi maanantaiksi on varattu aika jäsenkorjaukseen ja odotukset ovat korkealla, vaikkakaan yksi kerta ei ehkä riitä.

Kiristystä

Puolikas Paloheinässä meni lauantaiaamuna mukavasti. Hyvässä seurassa sai vajaassa kahdessa tunnissa vaihdeltua kuulumiset lenkkivauhdilla. Vasen polvi muistutteli olemassaolostaan ja kerran piti hiukan vauhtia tiputtaakin. Sunnuntaina jalka oli todella kipeä, ei pystynyt lähtemään edes sunnuntaikävelylle.  Pahinta on mennä rappuset alas.

Maanantaina hieroja esitti epäilynsä, että si-nivel on virheasennossa ja puristaa hermoa ja kehotti menemään jäsenkorjaajalle. Tuo saattaa hyvinkin pitää paikkansa, sillä vaikka vasen puoli on nyt kireä ja selvästi enemmän jumissa, niin en saa venyttelemällä siihen apua ja sen verran on kokemusta polvivaivoista, että tunnen ettei vika oikeasti ole polvessa.

Tiistaina leppoisasti reilu 11 km ja pientä polvituntumaa. Kevyt hölkkä ei tunnu polven syrjään, mutta kun vauhti kasvaa ja jalka koukistuu enemmän, niin sitten tuntuu. Nyt kävely ei satu ja on normaalia, mutta etureittä venyttäessä huomattava kiristyksen tunne tulee polven sisäsyrjään, juuri sinne mistä tuo hermorata kulkee. Jäsenkorjaajalle siis.

Lenkkipoluille paluu

Aloittelin lääkekuurin jälkeen juoksentelua varovasti viime viikolla kaksi alle 6 km lenkkiä. Otin matkaan sykemittarin, että ainakin näen jos en tunne olotilani laatua. Sykkeet oli hieman kohollaan, mutta lenkin jälkeen syke kuitenkin laski nopeasti. Lenkit menivät runsaasti räkien.

 

Tällä viikolla kaksi reilun kasin lenkkiä vähän rivakammin ja räkiminenkin jäi jo vähemmälle määrälle. Niin kai se on, että yskä lähtee yskimällä ja nuha niistämällä, kuumettahan minulla ei ole ollut koko aikana. Päätin kuitenkin jättää Aktian Cupin väliin ja menenkin lauantaina Paloheinämaratonille juoksemaan puolikkaan rauhalliseen tahtiin.

Uusi kuuri

Niinhän siinä kävi, että juoksu oli sen verran kova rasite kehole, että oli mentävä uudestaan lääkärin puheille. Kurkkukipu ja poskionteloiden särky alkoi uudestaan ja sain uuden antibioottikuurin. Nyt alkaa jo hieman olla helpompi olo vaikka hevosyskä herättääkin öisin. Muutoin lihakset olivat täysin kivuttomat jo neljässä päivässä ja rakkulatkin puhkaisujen jälkeen hyvät. Vasen polvi venyttäessä edelleen hieman kireänä, ei normaali, mutta ei kipeäkään. Olen ottanut ihan levon kannalta vaikka juoksujalka jo vipattaakin. Jos pääsisi edes 17.11. ensimmäiseen Aktia Cupiin.

Berliinin maratonin koodi tuli ja ilmoittautuminen on hoidettu loppuun saakka. Missään kohtaa ei kyllä kysytty tavoiteltavaa juoksuaikaa vaan ainoastaan paras juostu aika? Vastasin ihan totuuden mukaisesti vaikka ei siellä varmasti ole mitään mahdollisuuksia tarkistaa kaikkien juoksijoiden toteutuneita aikoja eli ehkä starttiaika tulee olemaan noin 15-20 min kärjen jälkeen.

Työelämässä aloitin taas norjan opinnot, ties vaikka joskus juoksisi sielläkin ja selviytyisi matkasta ihan norjaksi. Aino-Kaisa Saarinenkin kertoo taltuttaneensa poskiontelovaivat norjalaisten avulla. Hyvä Norja!

Frankfurt 2012 suoritettu!

Maratonaika parani taas parilla minuutilla (jos sekunnit jätetetään huomioimatta) eli olosuhteisiin nähden voi olla tyytyväinen. 27 km saakka meni hyvin ja vauhti pysyi melko tasaisena. Sitten alkoi kylmä vastatuuli pohjoisesta, joka jatkui myös lopussa keskustassa, ei löytynyt leveistä selistä suojaa eikä korkeista tornitaloistakaan. Ennen 34 km alkoi jo hieman huimata, syynä epäilemättä tauti ja lääkkeet. Oli pakko hiljentää vauhtia ja kylmyys tuntui kiristävänä poskissakin. Juomapaikoilla käsineet olivat kastuneet läpimäriksi, joten lopussa oli sormetkin jäässä. 40 km kohdalla kävelin ja join viimeiset energiat ja pystyin puristamaan ns. loppukirin: tunne oli, että käytin käsiä hyväkseni ja olin nostavinani polviakin korkealle. No videopätkät eivät kyllä näytä järin lennokkaalta juoksulta! Annoin kaikkeni ja maaliviivan paremmalla puolella sain hieman talutustukea, näytin ilmeisesti todella voipuneelta. Hotelliin kävellessäni tuli kylmyydestä hirveä tärinähorkka ja kuuman suihkun jälkeen huulet olivat tummansiniset, eli koville otti.

Tankkaus ei ehkä ihan optimaalisesti sujunut ja vatsa ei vetänyt juostessa kuin yhden geelin 10 km kohdalla. Onneksi tunnistin oireet ajoissa, ettei pitänyt vatsan takia pistää kävelyksi ja yhtään vessareissua ei sentään tarvinnut tehdä. Garmin näytti jopa 360 m pidemmän matkan ja kilometriaikoja oli vaikea seurata kun ne eivät täsmänneet kilometritolppien kanssa (merkkiäänet eivät olleet käytössä). Messuhankintoina juoksupipo ja juoksuliivi, joka olikin jo juoksussa päällä ja oli hyvä. Messuilla pisti silmään Berliinin maratonin tyhjä osasto, jossa päivysti pari tympeän näköistä miestä, myytävää kun ei enää ollut. Berliinin 2013 maratonhan myytiin kolmen ja puolen tunnin ennätysvauhdissa loppuun. Ensimmäiset 10 000 ilmoittautumista meni kuulemani mukaan jo kolmessa minuutissa ja hinta hyppäsi seuraavaan kategoriaan.

Juoksun jälkeen vasen polvi melko kipeä, piti linkata jalka suorana, myös vaivasenluun kohdalla särkyä sekä neljä rakkoa. Paluumatka lentokoneessa oli särkylääkkeistä huolimatta suorastaan tuskallinen, mutta nyt jalat ihan ok vaikkakin normaalia rasituskipua on. Ansaittua lepoa ainakin viikko

Vika viikko

Ilmoittautuminen ensi syksyn Berliinin maratonille http://www.bmw-berlin-marathon.com/en/onlineanmeldung-2013.html alkoi tänään klo 13 ja onnistuin iskemään ilmoittautumisen sisään heti ilman palvelun ruuhkautumisia.

Nyt sunnuntain juoksukunto näyttää jo paljon valoisammalta, pieni kurkkukipu ainoastaan jäljellä. Tankkaus tuntuu vaan todella haastavalta kun ei ole ruokahalua nimeksikään. Malttia vain.

DNS?

 

Elämäni ensimmäinen DNS saattaa nyt häämöttää. Maanantain lääkärikäynnin tulos oli kuvan lääkearsenaali. Huomaa pakkausten asettelu V-muotoon, koska harmittaa niin VIETÄVÄSTI. Loppuviikon vain lepäilen ja mikäli tästä virkistyn, niin teen lyhyen testilenkin perjantaina. Kuumetta ei ole, mutta eilinen olotila oli täysin raato ja vetämätön. Tänään parempi olo, mutta pientä kurkkukipua. Frankfurtiin lähden joka tapauksessa vaikka en juoksisikaan ja voinkin sitten keskittyä oikein antaumuksella maratonmessujen kiertelyyn ja tarpeellisten juoksuhankintojen tekemiseen. Ostoslistalla: irtohihat ja juoksuliivi ja jos löytyy sopivia edullisia tossuja niin mikäs ettei.

Juoksukuntoa ei viitsisi nyt heittää hukkaan ja jos en sunnuntaina juokse, niin kolmisen viikon päästä on näillä näkymin ainakin lohtuna Paloheinämaraton http://personal.inet.fi/koti/runsivut/ hyvin pieni ja persoonallinen tapahtuma toisin kuin Frankfurt, jossa nyt maratoonareita ilmoittautunut 16 000. Olen toiveikkaana kuitenkin aloittanut tankkauksen ja katselen myös huolestuneena sääennustuksia, jotka lupaavat sunnuntaiaamuksi jopa 4 astetta pakkasta!

Tokavika viikko

Tokavika viikko menossa ja olen keskittynyt pääsääntöisesti rentoutumaan. Keskiviikkona Vantaan Salamien Maratonkoulun ensimmäinen yhteislenkki, reilu kasi verkkaista tahtia. Lauantaina 8,5 km hieman maratonvauhtia kovempaa ja mukana neljä kiihdytystä, jos vaikka Frankfurtissa loppusuoralla kiri irtoaisi? Vasemmassa jalassa taas lauantain jälkeen epänormaalia tuntumaa, laitoin kinesion, katsotaan miten toimii.

Töissä tykyohjelmassa todella mielenkiintoinen ja täysin erilainen luento ruokavaliosta, jolla saa vireyttä niin työntekoon, kuin muutoinkin parempaa oloa, lisätietoja http://optimalperformance.fi/ Samalla tehtiin BioSignature-mittaus, jossa kehon 12 eri pisteestä mitattiin pihdeillä rasvapitoisuus ja tulosta en julkisesti kerro. Luento herätteli siinä määrin, että viikonloppuna hankin blenderin, protskujauhetta ja pinaattia smoothieta varten. Painoa olen saanut syksyn aikaa pikkuhiljaa pudotettua pari kiloa ja Juoksija-lehden edellisen numeron mukaan sen positiivinen vaikutus maratonin loppuaikaan olisi noin kolme ja puoli minuuttia, no katsotaan. Äänestysvelvoite pitää hoitaa alta pois vielä tänään, kunhan Amsterdamin maratonlähetys Eurosportilta päättyy.

Syyskeliä

Melko vetisenä on keli pysytellyt ja muutoinkin on jo aika siirtää hihattomat juoksuvaatteet taka-alalle ensi kesää odottelemaan. Juoksuhanskat on jo käytössä, mutta juoksupipot ovat mystisesti kadonneet. Taitavat olla samassa hyvässä paikassa tallessa, missä auton lämppärikin, kaikki loogiset paikat on jo etsitty läpi. Keskiviikkona 4x1000 m vetoja, kovavauhtisin meni 4:18 min/km. Ei ihan hyvältä tuntunut. Torstaina palauttava 8,5 km ja lauantaina 13,5 km lenkki jotakuinkin maratonvauhdilla. Oli oikein taistelua saada vauhti pysymään tasaisena.

Sunnuntaina aamulla vasen polvi ihan jäykkänä ja jotain omituista tunnetta koko päivän. Illalla venytellessä takareidet olivat kyllä huomattavan kireinä. Muutoin sunnuntai menikin vauhdikkaasti toimitsijan tehtävissä Vantaan maratonilla. Numeroiden noutopisteestä ehdin käydä katsomassa ainoastaan maratonin lähdön ja muu kisajännitys kohdistuikin sitten hakaneulojen riittävyyteen ja riittihän ne nippanappa. Huh!

Viimeistelyä

Maratonviimeistelyt on taas aloitettu. Levon ja buranakuurin jälkeen perjantaina hidas kasin testilenkki tuntui ihan hyvältä. Sunnuntaina pisin pitkä 28,3 km optimaalisesti kolme viikkoa ennen kisaa. Vauhti ihan hieman maratonvauhtia hitaammin. Hyvä tunne koko matkan, mukava syksykeli vaikkakin melko vastatuulinen. Paikkapaikoin myös puista pudoneet lehdet olivat liukkaita tossun alla. Kotivalmentaja pyöräili taas koko matkan vierellä juomat mukana, mutta nyt ei vatsa vetänyt kuin yhden geelin, pientä ongelmaa on ollut.

Pitkän lenkin kruunasi tien varressa ollut tuulettajan hihna! Tällä viikolla sain päätökseen Miika Nousiaisen kirjan Maaninkavaara. Miika on  juoksukokemusta omaava kirjailija ja se harmaahiuksinen ohjelmassa Hyvät ja huonot uutiset. Kirjassa valmentaja Martti keksii talonmiesfilosofialla aivan mahtavia perusteluja juoksemiselle ja myös katkennut tuulettajan hihna on oivallinen mentaalipuolen harjoite: "Asioita tapahtuu myös kun et ole näkemässä." Mietipä sitä. Sain kirjan ei juoksevalta kaveriltani, jätti lukemisen kesken, ei kolahtanut. Itse nauroin ääneen lukiessani eli voin lämmöllä suositella, vaikka normaali lukemistoni onkin yleensä veristä dekkaria.

Tämän hetken tuntuma: kestävyys on kohdillaan, mutta ennätysvauhdista en ole vielä ihan vakuutunut. Alkuillasta jännitetään vielä tuttavan ennätyksen onnistumista Chicagon maratonilla.

Viikon nolaus

No nolostipa kävi, vaikka valmistautuu ja hyvin juoksu kulkikin alkuun niin Pääkaupunkinjuoksu piti jättää puolivälissä kesken. Reiden, polven yläpuolinen sisäkohta alkoi sattumaan siihen malliin etenkin alamäissä, että en lähde tässä vaiheessa riskeeraamaan Frankfurtin maratonia pitkällä juoksutauolla. Nyt lepoa ja buranaa ensi perjantaihin saakka sekä kylmäpussihoitoa. Kyllä tämä tästä. Iloisempia uutisia kuului sunnuntaina sentään Berliinistä, jossa kolme kaveria juoksi kaikki omat uudet maratonenkkansa ja kaksi alitti jopa SM-maratonrajan. Onnea sinne!

Alkuviikosta oli hieronta ja tällä kerralla reiden ulkosyrjät olivat totaalitukossa. Koskaan ennen ei ole noin pahana olleet, näin muisteli myös hierojani, joka on yli kymmenen vuoden ajan jyrännyt kroppaani auki. Keskiviikkona alkoi Vantaan Salamien toinen Maratonkoulu ja siinä vedettiin luennon päälle lyhyt tekniikkaharjoitus. Torstaina vedin jo vähän vauhdikkaaman 8,5 km lenkin keskivauhti oli 4:55 min/km.

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Eli ilmoittautuminen Prahan maratonille 12.5.2013 on nyt lyöty sisään ;)

Mennyt viikko

Kyllä näytti lyhytkin kisa uuvuttavan. Maanantaina 12 km palautteleva lenkki kankeahkosti ja oli palauttavana liian pitkäkin. Torstaina 22 km ristiinrastiin keskuspuistoa. Onneksi kartturi ajoi pyörällä vieressä juomat ja geelit kantaen, sillä en ollut lainkaan hajulla missä mennään. Osa matkasta meni kuitenkin Pääkaupunkijuoksun reittiä ja en kyllä muistanutkaan kuinka mäkistä siellä on. Jostain syystä jo alkumatkasta reiden ulkosyrjässä oli outoa pientä kramppausta , joka levisi koko takareisiin ja viimeiset kilometrit meni aivan suorin jaloin ja tuntuma oli ihan kuin vähintään neljäkymmentä kilometriä olisi jo takana. Eipä ole näin pahaa tunnetta lenkillä ollut aikaisemmin. Perjantaina kuitenkin vajaa 7 km meni jo ihan normaalia rivakkaa tahtia ongelmitta.

 

Sunnuntaina tunnin lenkki kaatosateessa ja yllättävän moni muukin oli ulkoilemassa kehnosta kelistä huolimatta.

Viikon kruunaus

Tämän syysviikon kruunasi ehdottomasti sunnuntaina maastojuoksukisojen kultamitali! Matka oli 4,1 km (Garmin näytti 4,18 km). Aika olisi voinut olla parempikin, mutta olen ihan tyytyväinen vauhtiin, sillä reitti kiersi kaksi kertaa Myyrmäen pururadan, jossa tyypilliseen pururatatyyliin yksi pitkä ylämäki ja toinen lyhyempi mutta jyrkkä. Mäet veivät terän loppukiristä ;) Jaloissa vähemmälle käytölle jääneet kisa-Karhut.

Jalat olivat sunnuntaiaamunakin vielä tönköt lauantain puutarhatöistä ja perjantain pitkästä lenkistä. Perjantaina 26 km oikein syksyisessä kelissä: 6 km kohdalla alkoi sade ja 11 km kohdalla vesi huuhteli varpaanvälitkin, ihan kuin pesusienet jalassa olisi juossut. Kovemmissa vastatuuliosuuksissa käsineet olisi ollut hyvät, mutta muuten pärjäsi märissä sortseissa ja teepaidassa, tosin muutamat harvat vastaan tulleet juoksijat olivat viisaammin jo pitkissä lahkeissa ja juoksutakeissa. Onneksi kotivalmentaja pyöräili vieressä geelien ja vesien tarjoajana niin pysyi positiivinen vire kelistä huolimatta.

Monipuolisuutta lisää

Viimeviikon loppupuoli meni syksyisissä puutarhapuuhissa aamusta iltaan ja sunnuntaina olikin joka paikka niin jäykkänä, ettei juoksuvauhtia ainakaan pitänyt toppuutella. Hidas kymppi palautti ja tärryyteli lihakset takaisin lähelle normaalitilaa.

 

Maanantaina rivakka alle 7 km keskivauhti 4:44 min/km. Nyt oltiin jo hiukan mukavuusalueen ulkopuolella vauhdin suhteen, mutta uskon monipuolisen kehon rääkkäyksen tuovan tuloksia. Kauniimminkin sen voisi sanoa eli suorituskykyisen kehon saat aktivoimalla sitä erilaisin ärsykkein ;) Omakohtaisesti olen huomannut kovavauhtisten vetojen vaikuttaneen positiivisesti niin vauhtiin kuin juoksutyyliinkin. Lisää juoksuryhdikkyyttä on varmasti tullut myös kuntopiirien myötä. Minikuntopiiri oli myös maanantaina: selät, vatsat, hartiat ja kädetkin tosi pienillä käsipainoilla (taidan laittaa hiukan painavammat puntit jo nyt joulupukinlistalle). Ja kaiken monipuolisuuden lisäksi aloitin kesätauon jälkeen monivitamiinin popsimisen.

Tiistaina reilu 13 km taisi mennä suurin piirtein maratonvauhdilla.

Syksyn alkua

Maanantaina hieroja löysi melkoiset kipupisteet ulkoreidestä ja uuden tyyppistä tiukkuutta tuntuu myös säären etuosissa ja ulkosyrjillä. Sen verran tuntui hieronta jaloissa tiistaina, että olisi ollut viisasta jättää juoksu väliin, mutta kun juoksututti. Onko muuten olemassa nyrkkisääntöä kuinka pitkä lepo hieronnan jälkeen olisi hyväksi?

 

Tiistaina kuitenkin reilu 8 km kiihtyvällä vauhdilla. Suurin piirtein puoliväliin saakka vauhdissa pystyi hyvin vielä puhumaan ja keskivauhdiksi tuli 5:02 min/km. Lenkin päälle vielä 4x60 m spurtit ja minikuntopiiri. Eilen 23,5 km maratonvauhtia nopeammalla tahdilla. Seuraava pitkä pitää pystyä menemään maltillisemmin. Syksy ja kunnon nousu vaikuttaa lupaavalta, mutta taas lähestytään kausiflunssan kukoistusaikaa…

Loppuviikon rutistus

Torstaina 12,5 km samoilla vauhdeilla kun tiistainakin ja perjantaina 24 km. Perjantain pitkälle otin juomarepun matkaan ja lenkki sujui mukavasti asfaltilla. Edelliset pitkät lenkit on juostu pehmeitä kävelyteitä pitkin, joten lauantainaamuna jalkoja särki aivan vietävästi. Olisi pitänyt laittaa perjantaina kompressiot jalkaan, niin ehkä olisi ollut paremmat tunnelmat. Kummasti jalat kuitenkin vertyivät illan mittaan kahdeksan sentin koroissa tanssiessa hääjuhlien merkeissä.

 

Viikon neljäs lenkki olikin sitten sunnuntaina kahden tunnin palauttava päiväkävely. Viime ja tällä viikolla olen ottanut minikuntopiirit mukaan ohjelmistoon ja samoin lisännyt venyttelyä. Nyt täytyy vain jatkaa kovan alustan juoksuja ja totuttaa jalkoja tärähdyksiin.

Vähän vielä

Ihan vähän vielä kehun uusia tossujani, jotka tuntuvat siis aamutossumaisen pehmeiltä myös pidemmällä lenkillä. Ja ei, en omista Karhun sponsorisopimusta, valitettavasti ;) Karhut nyt tuntuvat vain rullaavan hyvin ja istuvan mukavasti jalkaan. Toista se oli 80-luvulla, jolloin omistamani Karhut olivat kivikovat, mutta sentään  nätin punaiset.  

 

En tiedä johtuuko nyt uusista tossuista vai mistä, mutta lenkit tuntuvat kulkevan aikaisempaa rivakammalla vauhdilla. Tiistain 8,5 km peruslenkki keskivauhdilla 5:08 min/km ja tuntui rennolta. Toisaalta vauhdin lisääminen on tuntunut myös palautumisessa eli kovempi rasitus pidempi palautumisaika (vai ei kai se vaan ole ikä, joka tässä painaakin?). Raskaan lenkin jälkeen 2 vrk lepo saa aikaan aivan täydellisen palautumisen, mutta siihen ei usein ole mahdollisuuksia. Teen kaikkeni, että saan sovitetuksi neljä lenkkiä viikkoon  muiden pakollisten arkipuuhien lomaan ja jos lenkkipäivät sattuvat perättäisille päiville, niin otan sen sitten vauhdissa ja pituudessa huomioon. Pakkomielteinen...

Tossutesti

Uudet tossut on nyt testattu kahdesti ja ne tuntuu aamutossumaisen hyvältä! Maanantain 8 km rivakampi lenkki 4:53 min/km keskivauhdilla ja tiistaina mäkitreeni. Alamäessä piti jo jarrutella kun tossut vaan rullaa ja rullaa ;)

Keskiviikkona Myyrmäen yleisurheilukentällä lasten Olympiariehan merkeissä otin juoksuaikoja pienille juoksijanaluille lähes kaksi tuntia! Osallistujia oli huikea määrä ja näyttääkin siltä, että yleisurheilu on pop. Myönteisesti tähän lienee vaikuttaneet EM-kotikisat ja Lontoo.

Hyvä vire

Torstai-iltana  mäkitreeni tuntui melkoisesti takalistossa eli oli hyvä treeni. Perjantaina lähdin 7 km vakkarilenkin, jossa kunnon lämmittelyn jälkeen tasaisilla osioilla peräkkäin 5 kertaa 100+ m vetoja, rytmillä heti kun hengitys tasaantui niin uuteen kiihdytykseen. Ei ollut kelloa mukana, eli ei faktaa vauhdista, mutta askellus tuntui oikein kunnon tärähtelynä säärissä. Lauantaina aamupäivällä puolipitkä eli reilu 16 km. Oli vähän liian kuuma keli tuolle matkalle ilman juomaa. Loppumatkasta suu oli rutikuiva eikä hikeäkään enää irronnut, vauhti hiipui todella paljon ja keskivauhti jäi 5:31 min/km. Iltapäivästä sitten HCM seurantaa fillarilla 34 km. Pyörälläkin hiki virtasi, joten juoksijoilla se vasta tuskaista olikin. Parasta "viihdettä" katsojille oli 40 km kohdassa Tilkan pitkän mäen huipulla, jossa juoksijat lähes jo kaikkensa antaneina hoippuivat radan reunoja myöden. Kaikkia kannustettiin kovasti ja ainakin yksi tanskalainen sai hyvät fiilikset huikeaan loppukiriin ;) Leenan menoa oli ilo katsoa, alle kaksi viikko olympiamaratonista!! Ihan huippua!  

Viikon juoksuhankinnat: talvea varten Karhun juoksuhousut ja Karhun fulcrum Fast3-tossut. Näitä tossuja lähden nyt sisäänajamaan Frankkia varten. Arvoin pitkään Asics Nimbusien kanssa, mutta ne tuntuivat jotenkin ihan tasapohjaiselta, vaikka muutoin mukavilta, kun taas Karhuissa tuntui rullaavuus heti. Kun askellus on matala, niin näillä meikäläisen ajoilla on otettava kaikki apukeinot huomioon. Aikaisemmat tossuparit ovat olleet Nimbuksia, mutta nyt tuntuu Barcelonan vammautumisien jälkeenkin Karhu sopivan ja ovathan ne myös hiukan  kevyemmät.

Arki

Ensimmäistä oikeaa arkiviikkoa mennään, onneksi se ei ainakaan sään puolesta ole harmaa. Tiistaina lapset palasivat ihan mielellään takaisin pulpettien ääreen. Itsekin alkaa kangistumaan normaaliin treenitahtiin. Viikon valopilkku tulee kuitenkin olemaan lauantain HCM, jota meinaan fillarin kera seurata.

Maanantaina hidas palautteleva 7 km ja eilen mäkitreeni Jätärillä. Eturinteeseen ja takatiehen oli ajettu ilmeisesti kivituhkaa, mutta hei nythän on ollut jo tälle kesälle epätyypillisen pitkä tauko viime sateesta eli alusta oli täysin irtonaista ja upottavaa. Etenkin eturinne on lisähiekasta huolimatta edelleen sadevesien railottama. Juoksu kulki jo edellistä vauhdikkaammin ylös ja huilaustaukoja ei juuri tarvinnut. Kolme kertaa juosten ja kolme portaita ylös. Portaat menin tällä kertaa osin juoksemalla askelma kerrallaan ja tämähän tuntuu hyvin pohkeissa. Seuraavalla kerralla pitänee ottaa sykemittari mukaan ja kokeilla uudestaan maksimia.

SB

Tilaisuus teki varkaan. Eli vaikka pitkiä olikin tarkoitus juoksennella aiempaa hieman harvemmin niin lauantaina järjestettiinkin Paloheinämaraton, joten olihan se mentävä. Juoksu kulki mukavasti ja ilman irvistyksiä ja suurempia huohotuksia tulos oli yllättävä: 1:44:37 eli kauden paras ja kaikkien aikojen toiseksi paras puolikkaan aikani! Joskus se vaan kulkee ja toisinaan kaikkien taiteen treenien ja huolellisten valmistautumisien jälkeen sittenkään ei. Olen tyytyväinen, että omatasoinen vauhti löytyi sittenkin ja helposti. Nyt täytyy tyrkätä ilmoittautuminen Pääkaupunkijuoksuun sisään, josko pystyisi vielä parantamaan….

Pitkät

Pitkät lenkit on nyt aloitettu puolimaratonin merkeissä eilen Paloheinässä. Kaverin kanssa tuli päivitettyä koko kesän kuulumiset ja vauhti pysyi hyvin maltillisena. Aika taisi olla samaa luokkaa kuin kahdeksisen vuotta sitten ensimmäisellä puolikkaallani. Mutta väliäkös niillä ajoilla, kun on taas hyvä juoksuinto päällä ja oikein odottaa seuraavaa pitkää (lenkkiä).
Mahtuuhan sitä tällekin viikolle lisäksi kolme pätkälenkkiä ja sunnuntaina vihdoin Madonna!

4. kesälomaviikko

Kuvassa mökillä rusakon poikanen popsii karviaismarjoja.

Niin se vaan vähiin käy ennen kuin loppuu. Sateisista keleistä huolimatta ihan mukava loma olikin päättää jännittävän naisten Olympia-maratonin katseluun. Vikalla viikolla otin loppukirin mökin puutarhan hoidossa ja raadoin pitkää päivää. Eli se käynee myös monipuolisesta kuntopiiristä. Joukkoon mahtui myös pari yli 12 km lenkkiä, yksi 7,5 km ja 6,6 km.

Viime vuoden merkintöjä katsellessani pitkät lenkit Frankfurtia varten pitäisi aloittaa nyt alkavalla viikolla. Viime vuonna juoksin kahdeksan pitkää ennen Frankkia, joka viikko yksi, mutta loppuvaiheessa iski flunssa. Nyt ajatuksena on juosta pitkät hieman harvennetulla tahdilla.

3. kesälomaviikko

Perhosia on riittänyt ja ne tunkeutuvat jo sisällekin.

Maanantaina 9 km, ke 7,5 km reipasta ja pe 12,5 km helteessä hyvin hitaasti. Vihdoin alkoi kelit edes hiukan muistuttamaan oikeaa kesälomaa ja sain ottaa käyttöön hihattoman juoksupaidan.

Ja mökillä taas vähän lisää nikkarointia: nyt sai vihdoin rakennusaikainen puulava väistyä takavaraston portaan virasta ja varaston ovelle johtaa suorastaan komia porrasrakennelma.

2. kesälomaviikko

Toinen viikko olikin sitten ihan todellista lomailua perinteisine Ruotsin risteilyineen. Juoksu jäi hiukan vähemmälle eli yksi vähän pidempi 15,5 km 5:32 min/km vauhdilla, joka tuntui nyt juuri optimaaliselta vauhdilta, jolla olisi mennyt pidempäänkin. Viimeiset kilsat meni kuitenkin melko sateisissa merkeissä. Jätärillä juoksin kolme kertaa mäkeä ylös ja kolme portaita. Joku oli käynnyt tekemässä omia askelmamerkintöjä portaisiin ja saanut askelmia vähemmän kuin 426, pitänee seuraavalla kerralla yrittää itsekin laskeskella askelmat.

Mökillä pääsin myös lempipuuhani pariin eli naapureiden iloksi annoin sirkkelin laulaa ja nikkaroin vessan nurkaan hienon "säilytysjärjestelmän".

1. kesälomaviikkko 2012

Kuvassa yksi loma-ajan puuhakohde eli mökin kukkapenkki ja voimia kiskon "hyötylaarista" eli nyt lautaselle omat salaatit, basilikkat ja sipulinvarret. Ma, ke, su 7,5 km ja la 11,2 km. Lyhyemmät lenkit minulle melko kovavauhtisia lenkkejä 5:11-5:16 ja hiukan pidempi hiljempi tahtinen. Nyt voi mökiltäkin juoksennelle omaan aikatauluun kun uusi hieno suihku mahdollistaa virkistäytymisen milloin tahansa.

Muuna sivupuuhana mökillä 15 kpl uusia betonilaattoja uusille paikoilleen.

Kesäloma alkaa

Vihdoin kesis!!! Kesäloman aloitin perjantaina polkaisemalla hienon mökkipyörän mökille eli reilu 20 km ja siihen päälle 3 km hölköttely. Mökkipyörän sain kaveriltani lahjoituksena jo viime kesänä, jolloin juoksin noutopäivänä ja todellisena hellepäivänä 27 km ja pyörällä tietty sama määrä takaisin. Pyörä on maastopyörä, jossa ei toimi vaihteet eikä kovin hyvin jarrutkaan, mutta väri on hieno eli pinkki!

Lauantaina mökiltä mulle rivakka 8 km lenkki 5:10 min/km vauhdilla. Tällä viikolla olen pääsemäisilläni takaisin MUKAVAAN neljän lenkin viikkotahtiin. :)

No huh huh

Nyt täytyy jo ihan itsekin kommentoida eli yritin muokkailla blogiasetuksia niin että saisin lukijat näkyville ja tässä tulos: härski taidepläjäys taustalla ja todellakin lukijat-palsta oli otettava pois kokonaan. Toivottavasti jossakin vaiheessa on aikaa muokata mallia uusiksi.
En siis osaa tätäkään lajia ja juostakaan ei oikein jaksa ja töitäkin on vielä yksi päivä jäljellä... ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Näin sitä on ennenkin toivuttu.

Raskasta

Viime viikkoon sain kuin sainkin kolme lenkkiä, mutta olihan raskasta ja etenkin henkisesti. Ei vaan huvita! Tälle viikolle on hieronnan lisäksi  jo takana yksi lyhyt ja rivakka lenkki sekä mäkitreeni. Otin monen vuoden tauon jälkeen sykemittarin mukaan matkaan ja mäkijuoksussa sain sykkeen 173 ja portaissa samat. Eipä ole hääppöiset maksimit, mutta toisaalta kolmen lenkin viikkojakin on takana vasta kaksi. Laiskotuttaa vain niin vietävästi ja nytkin taistelen mielessäni mennäkö vaiko eikö Paloheinään puolikkaalle lauantaina. Kesäloma alkaa huomenna eli toivottavasti se virkistää myös lenkkeilymieltä.

Ylläpitoasioita: Lukijat-osio meni jo jokin aika sitten "rikki" pyytämättä ja yllätten, mutta eipä se tietenkään näytä itsestään korjautuvan. Eli hyvät lukijani poistan lukija-palstan ja koetan lisätä sen näkyville uudelleen. Joten tervetuloa takaisin. Näen teidät esikatselussa eli yritän laittaa jonkin liittymislinkin, mutta jos ei onnaa niin ainakin tiedätte, että en heittänyt teitä kuitenkaan kylmästi ulos.

Juhannuksen puolikas

Paloheinässä juhannuksen vieton aloitti 50-60 juoksijaa. Itse pääsin puolikkaan aikaan 1:54 ja pahalta tuntui. Jalkavammat ovat kyllä ihanasti ohi, mutta kolmen kuukauden vähäinen juoksentelu on vienyt kehon rasituksensietokyvyn melko mitättömälle tasolle. Puoliväliin vielä jaksoi hyvin, mutta toinen puolikas oli jo pari minuuttia hitaampi ja tuntui ettei jalka yksinkertaisesti jaksa enää nousta. Kroppa ei näemmä enää muista, että pitkät matkat on mukavia =o

Tyly ortopedi soitti tänään sovitusti ja oli tyytyväinen parantumisestani vai oliko se sittenkin siitä että en enää ramppaa hänen riesanaan? No hänen sanoma oli kuitenkin selkeä eli jos on rasituksen tuomaa kipua, niin on tulehdustila ja se on hyvä hoitaa lääkkeillä kuntoon.

Juhannusta odotellessa

Alkuviikon meinigit: maanantaina pisin lenkki sitten maaliskuun maratonin eli 8,47 km 5:34 min/km vauhdilla ja loppuun vielä loikkatömistelyt loivaan ylämäkeen. Verenluovutuksen jälkeinen rautavaje tuntuu jo korjautuneen normaalille tasolle kun noinkin ”kovaa” pääsi puuskuttamatta menemään ja tuntui ihan mukavalta.

Keskiviikkona taas mäessä kolme kertaa juosten ja kolme portaita. Mäkijuoksu ei tunnu enää kovin pahalta, joten pitää ehkä lisätä vauhtia siihenkin. Portaita olen mennyt nyt tyylillä kaksi askelmaa kerrallaan, joka tuntuu paremmin ylätakareidessä. Askelma kerrallaan taas jäytää mukavasti pohkeita. Portaissa oli porukkaa lähes ruuhkaksi asti kun nuoria jääkiekkoilijoita? rääkättiin tyylillä: tasajalkahypyin neljä askelmaa kerralla päätyen syvään kyykkyyn! Lisäksi mäellä oli joukkueellinen salibandy-naisia ja mäkipyöräilijöitä. Muutaman viimekerran aikana huipulla on treenattu myös jotakin itämaista lajia, jota en tunnistanut saatikka että osaisin lajinimen oikein kirjoittaa.

Juhannusaatto starttaa käyntiin Paloheinästä klo 9.  

Hakunila 2012

Tältä näytti Hakunilassa perjantaina ... melko erikoinen paikka teltalle keskellä pääkaupunkiseutua. Osallistuin Jukolan viestiin roudarin ominaisuudessa ja tämän telttaleiriruudun joukkue saavutti reilusti alle 350 sijan! Mahtavaa!!! Joukkueessa oli jopa kolme alle kolmen tunnin maratoonaria. Huikea juoksuvauhti ja kestävyys ei suunnistuksessa välttämättä aina ole sitä parasta valttia, sillä näinkin on kuultu: " Heti kun luulee osaavansa jotain, niin suunnistus kostaa heti." Kaikkea voi maastossa tapahtua kartalta putoamisen lisäksi: piilolinssit tipahtavat oksan räväyksestä ja muuta pientä ja isompaa vammaa, tutuissa lähimaastoissa oli onnistuttu luomaan hienot ja haastavat radat. Kiitos kaikille urheilijoille ja vapaaehtoisille työntekijöille upeasta tapahtumasta! Itse en ainakaan vielä ensi vuonna ole osallistumassa, sillä vaatii useiden vuosien metsäaskellusharjoittelua ettei kompastu heti ensimmäisiin käpyihin. Ikinä ei voi kuitenkaan sanoa EI IKINÄ!

Kisakeskuksen ostosparatiisista tarttui mukaan: 2xjuoksusukat, kompressiosäärystimet ja uusi juoksulippis, jonka toivon jaksavan tuskan hikeä useita vuosia entisen hyvin palvelleen tilalla. Nappasin mukaan myös juoksulasit, sillä viimeiset vaatimattomat lenkit ovat ovat keränneet ärsyttävän paljon kaiken kokoisia hyönteisiä silmämuniin.  Tälle viikolle kertyi tällä erää pisin lenkki eli 6,6 km!!!!! Kuuden minuutin vauhdilla ja polvi tuntui kestävän mukavasti. Menin myös mäkeen kolme kertaa juosten ja kolme portaita pitkin. Olen varsin luottavainen, että jalka kestää juhannuspuolikkaan. Juhannuksen jälkeen maanantaina on ortopedin puhelinaika ja katsotaan jännityksellä mitä kerrottavana on. 

Juoksukunnossa?

Nyt taitaa olo alkaa olla kuntoutettu! Polvi ei kipuile, mutta juoksukunto on toki romahtanut täysin. Pienin askelin tästä vielä noustaan. Torstaina nousinkin sitten Jätärille neljä kertaa hitaasti juosten ja kolme kertaa portaita. Stairway to Hell-juoksukisa oli kerännyt kolmisenkymmentä teräksistä juoksijaa ja muitakin treenaajia oli lähes ruuhkaksi asti ja parkkipaikkakin oli ihan täysi. Lauantaina kummipojan synttärikakun voimin jaksoin 5,5 km lenkin ja mukavalta tuntui. Koetan välttää vielä kovia alustoja, jotta jalka saa mahdollisimman pehmeän uuden alun. Sunnuntaina vielä kotikuntopiiri ja päivän kruunasi sähköposti-ilmoitus Paloheinän juhannusmaratonista! Ilmoittaudun puolikkaalle klo 9 starttiin ja juhannuksestani tulee täydellinen ;)

Onnen pilkahdus

Eilinen yhteislenkki jäi väliin lenkkeilijöiden puuttuessa? eli pääsin omavauhtiselle lenkille. Viimeksi testasin omaa vauhtiani kuutisen viikkoa sitten eli voi vain kuvitella sitä hurmoksen tilaa. Garmin kertoi, että juoksin 6,21 km ja keskivauhti oli 5:24 min/km. Polvessa ihan pientä epänormaalia tuntua, jota ei kivuksi voi sanoa eli paranemaan päin vihdoin, jatketaan hoitoa Mobilatin kera. No vauhtihan oli ihan liioitellun kova, juoksukunto on tässä ajassa takuuvarmasti laskenut ja samoin perjantain verenluovutus tuntui melkoisena hengästymisenä. Mutta pidemmän tauon jälkeen ei pysty pidättelemään itseään vaan sitä laukkaa kuin varsa laitumella. Nyt pitää kuitenkin pitää malttia määrien suhteen eli jatkan voimaharjoituksia ja ehkä uskallan ottaa toisenkin lyhyen lenkin tälle viikolle. Tänään porrastreeni Jättärillä ja samalla voi seurata ei niin vakavamielistä Stairway to Hell-juoksukisaa http://www.perakylanponnistus.com/kilpailut/stairway.php jälki-ilmoittautumisia otetaan ilmeisesti vielä vastaan.

Vko 22

Menneen viikon anti oli liikunnan saralta  2 x 43 min juoksukoululaisten lenkitys, hidas vauhti ei tuntunut polvessa, lisäksi pari kotikuntopiiriä. Perjantaina oli työviikon jälkeen vielä virtaa sen verran, että kävin verenluovutuksessa eli nyt puuskututtaa taas hetken aikaa myös hitaampikin vauhti (Hb 137). Juoksusuunnitelmia tai tässä vaiheessa vielä utopistisia haaveita olisi ensi vuodeksi kaavailtuna syksylle Berliini ja kevääksi vaikka joku huhtikuun tapahtumista. Lähitulevaisuuden haaveena olisi kuitenkin päästä edes juoksemaan normilenkki omaan tahtiin ja jos polvi olisi oireeton, niin puolikas Paloheinässä Juhannusaattoaamuna…

Lauantaina lapset pääsivät vihdoin kesäloman viettoon ja mökin lämmössä seurattiin Tukholman extreme-maratonilla kymmentäkuntaa juoksijaa ja kelihän oli kuulemani ja näkemäni perusteella aivan järkyttävä. Hypotermian oireita oli varmasti usealla tuhannella juoksijalla, mutta hienoja aikoja syntyi silti. Huhtikuun lopussa päättyneen Vantaan Salamien ensimmäisen Maratonkoulun oppilaista on nyt kaksi juossut maratonin läpi ja ajat ovat varsin upeita, ONNITTELUT!

Tänään hierojalle.

Tuomiopäivä

Tänään katselimme tylyn tohtorin kanssa polven magneettikuvia ja eikä sieltä hirveää vaurioita löytynyt. Polvihan vaivaa vain liikunnassa eli ei niinkään arkielämässä eli jos ammattini olisi maratoonari, niin sitten hän ilman muuta leikkaisi ja iskisi kortisonipiikkiä perään, niin että juoksukyky säilyy. Mutta kun olen tavis, niin nyt vain odotellaan ja juostakin saa kerran viikkoon ja kuulostellaan jalan olotilaa joka lenkin jälkeen. Edellisestä maratonista on vasta VAIN kaksi kuukautta eli tämä on ihan normaalia rasitusvammaa. Nyt vain maltilla ja yhden lenkin viikkoannostuksella valmistautumaan kohti lokakuun Frankfurtin maratonia =) Lienee enkka-aikatavoitteet voi jo tässä vaiheessa kuopata, vai löytyisikö keneltäkään treeniohjeita kuinka vähillä kilometreillä tehdään hyviä maratontuloksia??

Jalassani olleet ballerinat saivat jyrkän käyttökiellon! Käytä lenkkareita!!!! Kannan alla pitää olla vähintään kolme senttiä ja tässä kuntoutusvaiheessa paras jalkine on tukeva lenkkari. Täytyy käydä hankkimassa jotkut mukavat kävelylenkkarit kesäkäyttöön, sillä kaapissa olevat juoksutossut ovat kaikki työkäyttöön melko härskin näköisiä ja hikisiä. Tohtori lupasi vielä soitella minulle kuukauden päästä ja kysellä kuulumiset.

Alla kuva, jossa kannustava kesänurmi mökiltä, joka siis oli ihan oikeasti hetken vihreä kunnes voikukat jälleen veivät voiton. Puutarhanhoitoa on kuitenkin kautta aikojen käytetty mm. vanhusten kuntouttamiseen, joten toivon, että se nyt toimii kuntouttavana asiana näihin jalkavaivoihinkin. Sunnuntaina Naisten Kymppi kävellen ja hyvän seuran lisäksi keli oli nautinnollinen.

Näillä mennään

Enpä osallistunutkaan keskiviikkona Kunniakierros-kävelyyn vaan paikallisen Friskis&Svettis vetämään jumppaan. Täytyy sanoa, että tykkäsin ja seuraavana päivänä tuntui siltä, että vatsalihaksetkin tykkäsi kovin: ulkona tuulessa ei tullut hiki, yksinkertaiset ja tehokkaat liikkeet ja tunti kesti tunnin eikä 45 min, kuten body pumpeissa tms. Perjantaina porrastreeni Jätärillä 6 krt 426 askelmaa ylös. Tämä on käsittääkseni sallittu treenimuoto, koska polveen ei sattunut, ainoastaan normaali naksuminen kuului.

Viikonloppu menikin sitten mökkinurmella kontatessa voikukkaviljelmiä harventaen. Myös pohkeet tuntuivat porrastreenin jälkeen nauttivan levosta. Viikon pillerin popsimisen jälkeen alkaa tuntua siltä, että vatsa ei Voltarenista tykkää. Nyt täytyy ainakin vähentää kahvia ja lisätä kaurapuuroa, ettei seurauksena ole vatsakatarria pahempaa.

Tauolla

Niinhän siinä kävi, että loppujen lopuksi ”tyly” ortopedi käski juoksukieltoon ja tulehduslääkekuurille kahdeksi viikoksi, lisäksi magneettikuvaus. Polvessa on nyt epäily ristisidevauriosta, joka voi kuulemma syntyä terveelle kaksikymppiselle jo ihan siitä, että nostaa Hesarin lattialta…myönsin lääkärille olevani hiukan yli kaksikymmentä, johon hän totesi: niin valitettavasti olet! Niin tylyä! Innoissani menin sitten vielä kysymään, että saanko käyttää tämän kahden viikon aikana upouutta tasapainolautaani? Tylyttäjän vastaus: se on suorastaan vaarallinen väline ja aiheuttanut useita turhia nilkkavaurioita. No sain kuitenkin käyttöluvan, kunhan se ei satu ja olen äärimmäisen keskittynyt käytössä. Kun näin julkisesti toivoin tasapainolautaa, niin sainkin sellaisen äitienpäivälahjaksi ja testasin sitä heti sunnuntaina koko Sokkokokin ajan. Ihan miellyttävä.

Tänään Kunniakierros-tapahtuma Myrtsin kentällä rauhallisesti kävellen.

Onnea juoksijoille

Keskiviikon 40 min lenkin perusteella oli täysin selvää, että en pysty osallistumaan puolikkaalle. Polvi oikutteli taas ja lisäksi jalkaterän vaivakin tuntuu pikkuhiljaa pienessä määrin palaavan. Viisi kertaa olen juossut HCR:n, joten lauantaina oli hiukan outo olo olla katsojanroolissa. Keli muuttui lähtöpaukusta hyytävästä viimasta kertaheitolla aurinkoiseksi ja huomasin monen varautuneen turhan tukevalla vaatetuksella. Takkeja, pipoja ja hanskoja riisuttiin jo kilometrin kohdalla. Ilokseni katsoin tuloksista, että lenkitettäväni Vantaan Salamien maratonkoululaiset tekivät hienoja aikoja. Ei ollut epäilystäkään etteivätkö he olisi maaliin asti jaksaneet. Valokuvista näkyi vielä hymyileviä naamoja, joista paistoi onnistumisen ilo. Moni oli hienosti pystynyt kiristämään vielä tahtiakin toisella puolikkaalla. Onnittelut kaikille!

Harkinta-aika

Tässä on testailtu jalan kuntoa ja tehty vakavamielistä harkintaa juostako vaiko eikö juosta? Ja torstain rivakkojen pitkien vetojen jälkeisen kivun jälkeen totesin, että parempi jättää HCR väliin! Tänä vuonna osallistun siis vain katsojana, mutta hommaa on siinäkin kun pitäisi ehtiä reilut kolmisenkymmentä tuttua juoksijaa bongata ja hurrata hyvään juoksufiilikseen.

Polvikipu tuntuu myös fillaroidessa, mutta ei niin pahasti, että jättäisin senkin nautinnon väliin. Tosijuoksijan ohjeet polven hoitoon on kylmä paikallishoito ja harjoittelu tasapainolaudalla…en ihan tiedä minkälainen se on mutta sellaisenhan voi toivoa äitienpäivälahjaksi!

Vappuvapaat vietettiin mökillä tehden pitkää päivää puutarhatöiden merkeissä. Puutarha-askareet tuntuu taas pitkän tauon jälkeen ihan joka puolella kehossa. Mutta siistiä tuli!

Mäkeä

Lauantaina mäkijuoksua pehmeällä alustalla pehmeillä tossuilla. Juoksin huipulle kolme kertaa ja loppuviimeistelynä rappusia pitkin ylös ja alas 2x426 askelmaa. Vammakohdassa ei tuntunut mitään epämääräistä, mutta polvessa hieman. Yritin kovasti keskittyä käsien käyttämiseen, mutta sivustaseuraajan kommenttien perusteella yrittämiseksi jäi. Ponnistamisessa sen sijaan onnistuin hyvin saamaan tuntuman takareisiin ja siitä muistutuksena myös pohkeet ovat edelleen jumissa. Nyt on jo toivonpilkahdus, että jalka kestää HCR:n, tosin tuo mäkitreeni vei vain 31 min ja puolikas lähes nelinkertaisesti aikaa.

Sunnuntaina reilu maratonin mittainen pyörälenkki ja tuli bongattua västäräkki eli vähäsen on, valkovuokkoja, neljä isoa sitruunaperhosta ja uskokaa tai älkää: paljasjalkajuoksija! Tyyppi näytti ihan tervejärkiseltä juoksijalta? Eipä tulisi mieleenkään lähteä avojaloin liikenteeseen näin keväällä enkä muutenkaan kaupungissa uskaltaisi. Tänään testaan jalkaa vielä lyhyellä lenkillä hiekkalustalla.

Penkkiurheilut

Viikonloppuna parin kympin pyörälenkki, olihan ihanaa päästä vaihteeksi liikkumaan kunnolla. Sunnuntain maratonseurannat meni hiukan plörinäksi, kun kaikissa kolmessa tapahtumassa oli täysin onnettomat nettisivut. Pariisi tuli toki livenä Eurosportilta ja Wieniä seurasin nettilähetyksenä, mutta niistähän ei tietenkään tuttuja näkynyt. Kelit näyttivät varsin kolealta viime vuoteen verrattuna, mutta ystäviltä tuli ihan mahdottoman kovat uudet ennätysajat. Tulevana sunnuntaina vuorostaan kytätään Lontoon maraton ja kannustetaan Länsiväyläjuoksijoita reitin varressa.

Keskiviikkona oli Salamien yhteislenkki, johon osallistuin tällä kertaa pyörällä eikä siinä oikein päässyt samaan yhteislenkkitunnelmaan L Tämä viikko on ollut varsin kiireinen työnkin puolesta, joten liikunnat on supistunut vain työmatkoihin. Viikonloppuna menen mäkeen ja toivoa sopii, että jalka kestäisi jo juoksun pehmeällä alustalla.

Paraneminen kesken

Hieronnassa vammajalka oli kauttaaltaan tukossa, mutta keskiviikkona päätin parantua. Könkkäsin töihin ja jätin sauvat toimiston nurkkaan. Kävely oli aluksi hieman honteloa, mutta jalassa ei tuntunut mitään ylimääräisiä kiputiloja. Torstaina juoksutekniikka-harjoittelua, en todellakaan osallistunut vaan juoksin ainoastaan max 1 km niin että sain tyylinäytteen annettua. Kylläpä täytyy todeta, että jalka ei ole lainkaan juoksukelpoinen vieläkään, nyt on jopa HCR:lle osallistuminenkin vaakalaudalla. Odottelen vielä ja käväisen sitten uudestaan lääkärin juttusilla, saattaahan tuolta kuitenkin löytyä joku murtuman tynkä.

Sitten ulkopuolisen ammattilaisen arvio juoksutyylistäni: kyllä, se on energiaasäästävä eli jalka ei nouse ja tällä menolla ei ole juuri enää mahdollista parantaa aikaa. Pitää lisätä vauhtiharjoittelua ja hankkia esim. mäestä ja salilta ruutia myös tuonne takaosastolle. Kädet toimii, mutta nyhjää edelleen liikaa edessä. Tämän olen todennut myös itse kaikista eri tapahtumien juoksukuvista. Käsien käyttöä olen jo mielestäni onnistunut parantamaan, mutta sitä työtä siis jatketaan. Keskivartalon vahvistaminen ei olisi myöskään pahaksi. Tässä olen taas täysin samaa mieltä. Arviointi oli hyvin samankaltainen, mitä itsekin olen ajatellut. Positiivinen pilkahdus oli se, että juoksustani näkyy vuosien kokemus (vai onkohan tämä kuitenkaan positiivinen asia?).

Viikonloppuna pitää kaivaa fillari esiin, että pääsee edes vähän pidemmästi liikkeelle. Ja sunnuntaina onkin tulossa vilkas aamupäivä kisastudion merkeissä, sillä tuttuja nimiä on mukana Rotterdamin, Wienin ja Pariisin maratoneilla. Toivottavasti sivustoilla toimii hyvät km-seurannat.

Hankikanto

Pääsiäisliikuntaan kuului mökkimaastossa köpöttely ja lumikasojen potkiskelu. Vaikka iltapäivästä aurinko sulatti hanget upottavaksi sössöksi, niin yöpakkasen jäljiltä hanki oli todella kova ja kantoi jopa kyynärsauvojen varassa liikkuvan. Nyt olen oppinut jo melko sujuvan etenemistyyliin ja tänä aamuna pääsin töihin 2 min nopeammin kuin ensimmäisinä sauvaköpöttelyaamuina! Enää ei tarvitse pysähtyä myöskään huilaamaan kävelyn lomassa ja huomaan, että hieman hitaammalla etenemisrytmillä jaksaa pidempään kuin yrittämällä hosua samaa vauhtia kuin normaalisti kiidän. Täytyy sanoa, että sauvoissa on kyllä sangen nerokas muotoilu. Tänään hieroja eli huomenna on varmaan taas jyrätty olo ainakin käsivarsissa.

Valivali

No en todellakaan ole jaksanut yhden yhtä kotijumppaa. Kepeillä könkkääminen on tehnyt työssäkäynnin todella raskaaksi. Työmatkaan menee nyt tuplasti enemmän aikaa, vaikka kävelyosuus asemalle ja asemalta on alle 800 m kummassakin päässä. Takatalvinen keli ei ole ainakaan nopeuttanut ulkonaliikkumista, kun välillä pitää pysähtyä ja tökätä piikit esiin ja välillä kääntää pois. Olen myös miettinyt, että Musiikkitalon puiston rampit on varmasti alunperinkin suunniteltu ainoastaan skeittaajille. Alusta on ollut talven aikanakin liukas (ilman keppejä, kumipohjakengillä), ja jos etenee kepeillä, jossa piikit esillä, ne jäävät ikävästi jumiin laattojen välisiin saumoihin tai sadevesiritilöihin. Lisähaasteen tuo huomattavan suuri vesikallistus rampin toiseen reunaan. Ja ei, en myöskään ehdi ylittää Mannerheimintietä vihreillä valoilla.

Jos nyt jotain positiivista tästä tilanteesta etsii, niin tässähän voi työajalla treenata itselleen Madonna-tyyliset käsivarret;). Könkkääminen, yhdellä jalalla hyppiminen ja kurkottelu on alkanut tuntumaan myös vatsalihaksissa, hyvähyvä. Lisäksi olen tutustunut ihan uusiin ihmisiin työpaikan hississä, sen verran laiska olen että nyt en viitsi käsivoimin sportata ruokalaan 8. kerrokseen rappusia pitkin.

Iloista pääsiäistä kaikille!

Palautuminen

No niin eiköhän kuva kerro enemmän kuin tuhat sanaa ja se ei ole aprillia! Palautuminen maratonista meni muutoin hyvin, arkikävely portaineen palautti reidet melko nopeasti normaaliksi ja rakkulatkin on puhkaistu ja hyvässä kunnossa. Mutta oikean jalkaterän kipu  ei vähentynyt lainkaan, ei se myöskään pahentunut. Nilkuttava kävelytyyli alkoi jo tuntumaan pohkeessa ja säären ulkosyrjässä, joten käväisin perjantaina urheiluortopedillä. Sain ihan positiivisen diagnoosin, eli parin viikon "sauvakävelyn" pitäisi lepuuttaa jalkaa siinä määrin, että rasitusvamma paranee. Kun ei laita painoa jalalle, niin ei siinä ole kipuakaan eli ei tarvitse turhaan buranaakaan popsia. Vamman synty on jokseenkin loogista, sillä keväisten kelien viimeistelyihin ei mahtunut kuin kaksi kovan alustan lenkkiä maratontossuilla. Näillä tossuilla tämä oli muutoinkin ensimmäinen maraton, aikaisemmat olen mennyt Nimbuksilla ja nyt alla oli vähän kevyemmät Karhut.

Näistä viikoista tulee ehdottomasti ennenkaikkea henkisesti kasvattavat: kaikkeen liikkumiseen pitää varata reilusti aikaa, lähes kaikkeen tekemiseen pitää pyytää apua enkä pysty pitämään kotona siistiä järjestystä! Tähän mennessä nämä muutamat päivät lapset ovat auttaneet mukisematta ja nyt olisikin hyvä hetki opettaa heille hivenen enemmän omatoimisuutta. Tulevien viikkojen liikunnat ovat varmasti ihan kotijumppaa ja ehkä uintia. Kirsi Valastilta olen oppinut muutamia tehokkaita juoksijan pilates-tyylisiä liikkeitä eli niillä mennään. Taidan kuitenkin jättää Länsiväyläjuoksun väliin, että olisi hyvässä iskussa HCR:llä.

3:54:05

Pääsin siis tavoitteeseen, neljän tunnin reilu alitus. Viime syksyn maratonaika parani yli 15 min! Ei voi muuta sanoa kuin, että olen äärimmäisen tyytyväinen. Barcelonassa oli juoksijoita yli 19 000 ja maaliin pääsi myös 50 kpl suomalaisia. Aikaisempiin maratoneihin nähden, mielestäni porukka oli kovakuntoisempaa, kävelijöitä ei ollut paljoakaan. Aurinkoinen melko lämmin keli, käytin jokaisen tarjotun viilentävän sienen, tapahtumajärjestelyt ihan ok. Pientä suurpiirteisyyttä juottopisteissä 5 km nesteet oli 6 km kohdalla jne. Radalla oli kolme tai neljä mäeksi luokiteltavaa lyhyehköä kohtaa, mutta lisäksi järkyttävän pitkiä loivia ylös hivuttavia suoria. Matkan varrelle oli kerätty mukavasti nähtävyyksiä, tosin itse en huomannut Camp Nouta lainkaan, sehän on pienehkö vain noin 100 000 katsojaa imevä ilmeisesti Euroopan suurin futisstadion ja FC Barcelonan kotikenttä… Valtaosa oli hyvää leveää juoksuväylää, mutta loppupuolella kapeampaa ja omassa ryhmässäni oli ajoittain tosi ruuhkaista juosta.

Lähdin rennolla, mutta rivakalla tahdilla alkuun, oli useita alle vitosen kilsoja (4:57-4:59 min/km), 15 km kohdalla aloin yrittelemään vauhdin pudotusta. Vedin 40 gr mansikka-Gutzyjä vitosesta lähtien 25 km saakka, sitten jysähti vatsa jumiin. Tuli täpötäysi olo ja oli pakko kolmessa eri kohdassa kävellä vesipullon kanssa. Pikkuhiljaa vatsan olotila alkoi hellittämään ja 35 km:stä maaliin saakka pystyin nostamaan sijoitustani 90 pykälää.

Vammatilanne juoksun jälkeen: muutama rakkula, niin kuin aina vaikka laitoin taaskin Compeedin rakkulanestovoidetta, teipatuissa kohdissa ei minkäänlaista kipua ja oikean jalkaterän ulkosyrjässä mustelma ja nilkuttamista vaativa kiputila jalkapohjan puolella. Kinesioteippi on omakohtaisella kokemuksella huipputuote! Nyt täyttä lepoa ainakin viikko, vielä ei pysty oikein edes venyttelyyn.

Jalan ulkosyrjävamma on tarkkailun alla, mutta oletettavasti paranee, joten seuraava kisa taitaa olla Länsiväyläjuoksu 22.4.

Valmista on

Nyt on maha ja silmäpussitkin näemmä tankattu täyteen hiilaria. Tänään lyhyt LPG-hoito polven tienoolle (tehostaa paikallisesti aineenvaihduntaa, on kuulemma tosi käytetty hoito etenkin pitkänmatkanjuoksijoille ja muille urheiluvammatapauksille) ja kinesioteipit päälle. Teipit polvilumpion alle hymynmallisesti, yksi viistoon, niin että lumpio ei lumpsahtele liikaa ulkosyrjälle ja vielä yksi sisäsyrjään oireilevaan kohtaan. Fyssarin mukaan ei vaikuta lainkaan pahalta vain pientä rasituksesta johtuvaa hermoärsytystä. Harmi kun ei ollut värillistä teippiä sävysävyyn juoksupaidan kanssa ;)

Tankkaus

Nyt on tankkaus aloitettu. Olo alkaa olla jo tukeva ja illalla pitäisi jaksaa vielä Vantaan Salamien yhteislenkki. Olen syönyt ja juonut todella reilusti ihan vain jo senkin vuoksi, että kotona jyllää vatsatauti! Sen sairastaminen tähän väliin ei oikein sopisi, mutta toki minulla on vastaavasta tilanteesta kokemusta: viime vuonna ennen Wienin maratonia oksennustautiset lapset jäivät isovanhempien huostaan ja mies alkoi oksentamaan lauantaina iltapäivällä, itse sitten sunnuntaiaamuyöstä. Startti oli su klo 9. Sen verran laimeana tauti itselleni tuli, että kaksi runsasta oksennuskertaa riitti ja puolikkaan banaanin voimalla lähdin matkaan. Juoksu meni ihan mukavasti, kiitos hyvin onnistuneen tankkauksen.

Teippiaika

Kasvatin taas sallittujen aineiden listaa ja varasin ajan kinesioteippaukseen ensi perjantaiksi. Tästä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta, ainoastaan kuulopuheita puolesta ja vastaan. Pitää ottaa paljon kuvamatskua, että ehkä osaa tulevaisuudessa itsekin teippailla. Käsittääkseni se on kyllä ihan anatomian ammattilaisten puuhaa. Muutoin olen läträillyt kylmägeelin kanssa, että saan pidettyä hierojan aukirepimät jumikohdat hyvässä kunnossa. Viikonloppuna rentoudutaan mökillä ja jos grilli löytyy lumikinoksesta, niin makkarat voisi laittaa.

Nastarit naulaan

Uskaltauduin jo paketoimaan hyvin palvelleet nastarit ensi talvea odottelemaan. Paikkapaikoin on kyllä edelleen yllättävän liukasta, mutta sulia pitkiä pätkiäkin riittää. Eilen Vantaan Salamien yhteislenkki, sisältäen 4x4 min vetoja. Hyvä fiilis, mukava keli ja liikkeellä näytti olevan paljon lenkkeilijöitä.

Barcelonasta tuli tiedoksi, että 20 ja 30 km kohdilla on tarjolla myös geelejä Gu Energy Gel, makuina mansikka-banaani (yök), sitruuna, appelsiini-mandariini (?) ja vanilja (yök) jotkut maut sisältäen kofeiinia… en taida uskaltaa noita kokeilla kun ei ole aikaisempaa kokemusta tuosta merkistä ja kofeiinimössön vaikutus vatsaan kolmessakympissä saattaa olla turhankin tehokas? Olen ottanut, nyt hyvin rennosti ja ajatuksena on vetää enää yksi lenkki ennen maratonia. En tiedä vaikuttaako liikunnan normaalia pienempi määrä vai mikä, mutta ruoka ei oikein tunnu maistuvan, on ikään kuin ähky olo.

Luulosairautta?

Viimeiset viikot ennen maratonia sitä kuulostelee kroppaa tarkoin ja pelkää huomaavansa tauteja ja kaikenlaisia vikoja. Viime viikolla tuntui, että on tulossa kipeäksi, ihan kuin olisi lämpöä ja nenä vähän tukossa, mutta ei. Olen syönyt ahkerasti maitohappobakteereja aina antibioottikuurista lähtien, joten vastustuskyvyn pitäisi olla ihan hyvällä tasolla. Lisäksi olen ottanut nestemäisen rautakuurin varmistaakseni, että hb ei pääse tippumaan (viime maratonilla oli sellaistakin vaivaa). No sitten on tullut omituisia jalkatuntemuksia, mutta minultahan jäi yksi hieronta väliin, joten tänään hierojani saa rusikoida kaikki jumitukset auki. Lisäksi olen ottanut uuden kollageenituotteen käyttöön, joka oikein hivelee nivelet hyvään kuntoon;). Eli kaikki sallitut aineet on käytössä!

Sunnuntaina hyvin lyhyt tunnustelulenkki sulalla asfaltilla vauhdikkaasti: vauhti kyllä tuntui mutta ei lainkaan pahalta. Loppuaika sisältää myös hetken seisahduksen ja muutaman sanan vaihdon naapurin kanssa, lenkin keskivauhdiksi tuli 5:03 min/km. Eli ihan suunnitelman mukaisessa vauhdissa ollaan, mutta alku pitää ottaa todella varovasti, sillä Barcelonan rataprofiili on kovin mäkinen ja varsinkin  alussa.

Kankea olo

Viikonlopun pitkästä liukkaasta lenkistä jäi melko kankea olo jäseniin eli olen ottanut nyt todella rennosti. Tänään rennon letkeät zumbat ja vielä vaan lisää venyttelyä. Onneksi ensi viikolla odottelee hieronta.

Tapasin muuten työnmerkeissä sattumalta ihmisen, jonka kanssa tuli ruoka puheeksi, ruokapöydän ääressä kun olimme. Hän oli samaan tyyliin kuin minäkin eli skarpannut ruokatottumuksiaan ja vähentänyt huomattavasti valkoisten jauhojen ja sokerin määrää. Kas kummaa myös häneltä oli migreeni hävinnyt. Hän muutti tottumuksiaan toukokuussa 2011 ja itse tein muutoksia tammikuussa 2011, eikä meillä kummallakaan ole ollut migreenikohtauksia sen jälkeen. Eli migreeni-ihmiset huomio, jos näin pienellä vaivalla pääsee järkyttävästä särystä eroon, niin suosittelen lämpimästi! Aikaisemmin olen saanut myös pidempiaikaisen avun migreeniin akupunktiosta.

Viimeinen pitkä

Juoksin viimeisen ja pisimmän lenkin ennen maraa lauauntaina 27020 m. Pituus oli juuri niin kuin suunnittelinkin, mutta vauhti ei. Lenkki meni kuuden minuutin vauhdilla, sillä tein ison virhearvioinnin. En laittanut alle nastoja, koska yliarvioin kevätauringon vaikutuksen. Ajattelin, että reitti olisi jo sulaa/sössöistä, mutta vaikka lähdin liikkelle reilusti puolenpäivän jälkeen niin liukasta oli. Kahdet lipat ja seitsemisen läheltä piti tasapainoilua, lisäksi kahdessa paikkaa piti heittäytyä lumipenkkaan konttaamaan yliliukkaat kohdat ohi. Uusina tuotteina geelitestissä oli Maximin mansikka, aivan järkyttävän makeaa. Ja toinen oli luomutuote Mule bar, jonka halusin testata kofeiinipitoisuuden takia…no jo alkoi yökkimisrefleksit tulla pintaan. Ihan hirveä maku ja koostumus lähellä hammastahnaa! Lopputuloksena on, että lähden kotimaisella Gutzyn mansikkageelillä maratonille. Näistä makuasioistahan ei voi kiistellä.
Vitkuttelin lenkille lähtöä, sillä yksinäiset pitkät lenkit alkaa jo maistua puulle, niitä on vedetty joulukuun alusta lähtien joka viikko, lukuunottamatta yhtä sairasviikkoa. Pitkät on olleet aina yli puolimaratonin. The Loneliness of the Long Distance Runner kuvaa hyvin tätä tunnelmaa http://www.youtube.com/watch?v=xo-1iAsqmQI&feature=related :)
Alkava viikko otetaan jo vähän rauhallisemmin ja vain odotellaan kun kunto nousee korvissa kohisten?

Vetoja

Eilen oli vihdoin optimaalinen keli pidemmille vedoille. Kävelytie Jätärin olisikohan suurin piirtein itäpuolelta Malminkartanosta Myyrmäkeen oli hyvin sulana, kiitos kaukolämpö! Laitoin kuukausien tauon jälkeen tavalliset lenkkarit jalkaan ja tuntuma oli ihanan kevyt. Reitti on suora, toiseen suuntaan loivaa nousua ja yllättäen toiseen pienoinen alamäki. Tähtäsin noin neljän minuutin vetoihin, joista analysoin Sports Trackerissa kilsan pätkät. Sain senkin toimimaan Lumiassa poistamalla vanhan sovelluksen ja lataamalla uusimman. Tein neljä vetoa ja ehkä välissä kävellen huilasin liikaa 3-4 min? Heikoin pätkä ylämäkeen 4:41 min/km ja paras alamäkeen 3:58 min/km. Tasaisuus ei ole vahva puoleni ja epäilen jo laskentaani. Hyvä aika, taisi mennä kyllä ylikovaa ja kyllähän se myös tuntui pahalta. Vetoja voinee tehdä vielä kahtena seuraavana viikkona, mutta johonkin pitää laittaa vähän pidempikin vauhtikestävyyslenkki.

Tänään lihaskuntoa ja venyttelyt ja huomenna pisin lenkki ennen maratonia.

Puurokeli

Täytyy myöntää, että eilisen myräkän vuoksi olin jo jättämässä lenkkiä väliinL Mutta sain kuin sainkin lenkkiseuraa, joten pitihän sitä lähteä. Kuusi kilsaa puuroutunutta lumipolkua oli melko uuvuttava ja näin aamulla tuntuu pohkeet ja akillesjänteet kireiltä. Loppuviikosta on tulossa lisää lunta, kiva.

Enää 24 päivää ja joitain tunteja Barcelonaan, joten asfalttikilsoja ei taida saada alle.

http://www.zurichmaratobarcelona.com/

Testilenkki

Tänään oli vuorossa kolmen testin pitkä lenkki.
Testi 1 energiageelit, makuina Dexalin persikka-ananas ja sitruuna sekä Gutzyn appelsiini ja mansikka. Aikaisemmat geelikokemukset ovat olleet epämiellyttäviä, mutta näiden koostumus oli ihan ok. Otin geelit puolen tunnin välein ja ne tuntuivat nimensä mukaisesti ihan hyvin energiaa antavina. Mauista persikka-ananas ja appelsiini olivat aika karmeat, mutta noita kahta muuta voisin harkita. En ole mitenkään herkkävatsainen, ja siksi uskaltauduin kokeilemaan tällaista cocktailia. Plussaa Gutzyn suuremmasta annoskoosta eli 40 gramman pussi.

Testi 2 Osprey Viper 4 juomareppu. Nestetilavuus on 2 l, mutta laitoin vettä litran. Helppo täyttää, hyvä istuvuus, vaikka onkin miesten mitoitukselle tehty. Tuntui kevyeltä selässä ja neste pysyi hyvin juomalämpöisenä koko lenkin ajan. Kylmällä kelillä ehkä kannattaa ujuttaa juomaletku takin sisään, sillä putkessä oleva vesi oli toki kylmää. Ainoa miinus oli kova hölskymisen ääni, mutta muutoin hölskymistä ei tuntenut. Reppu onkin alunperin suunniteltu pyöräilykäyttöön.

Testi 3 Lumia 800:n Sports Tracker. No se ei kyllä sitten toiminutkaan, mittasi ajan muttei matkaa! En tiedä mikä siinä mättää gps toimii, mutta tulos oli 2 t 19 min ja 0 kilometriä… hiukan harmittavaa, sillä tykkään tarkkailla lenkin mittaa. No eipä tuossa puhelimessa toimi bluetoothkaan ja multimediaviestitkin silloin tällöin, mutta voihan sillä toki soittaa!

Kaiken kaikkiaan ihan kiva pitkä, keli oli keväisen aurinkoinen, alusta rankka auraamaton ja lisävastusta toi kova tuuli. Lenkkeilijätilastointi Espoossa viisi, Vantaalla kuusi ja Helsingin puolella kolme havaintoa, hiihtäjiä oli kyllä useita. :) 

Hiihtoloman loppu

Loppuloman aktiviteetteihin kuului  torstaina hiukan lyhyempi lenkki sisältäen seitsemän pyrähdystä. Illan tehotreeniin kuului lisäksi mökkitarvikkeiden roudausta märässä umpihangessa. Perjantaina pitkästä aikaa uintia, siis oikeasti pitkästä aikaa, sillä taitaa olla viitisen vuotta edellisestä uimahalliuinnista. 50 metrin altaassa meni rennolla tahdilla 900 metriä eikä ollut ruuhkaakaan. Lauantaina ysin lenkki loppua kohden kiihdyttäen. Lonkissa ja nivusissa tuntui uinnin tehokkuus ja jalat tuntui tosi raskailta. Pikaisella kauppareissulla kahmaisin mukaan eri geelejä testiin pitkälle lenkille.

Uusi alku

Eilen vihdoin puolentoista viikon levon jälkeen pääsin lenkille. Jalat olivat kuin uudet, meno tuntui kevyeltä, mutta lähdin kuitenkin varovasti liikkeelle. Puuskututti normaalia enemmän ja tärähtely sai viimeisetkin räät onteloista liikkeelle. Lenkin puolenvälin jälkeen uskaltauduin varovasti lyhyisiin pyrähdyksiin. Kulki niin mukavasti, että otin yhteensä kuusi lyhyttä spurttia. Lenkin jälkeen venytellessä huomasin, että sisäreidet ja persus kirraa melkoisesti. Tässä tuli taas muistutus siitä, että keho on kokonaisuus ja jos vasenta nilkkaa särkee niin oikeasti vika löytyykin oikeasta kankusta jne. Eli tuossa lepotauollani venyttelin kyllä, mutta en näemmä kaikkia lihasryhmiä tasapuoleisesti. Lenkin jälkeistä mukavaa oloa lisäsi vielä karski keli, lähdin liikkeelle pahimpaan räntäpyryyn ja vastatuuleen. Suojalasit toimivat hetken, mutta räntä tarttui niihin jämäkästi kiinni ja loppumatka menikin melko sokkona jalkatuntumalla.

Seuraava tehtävä olisi testailla eri enegiageelejä. Joitakin olen muinoin maistellut, mutta ne tuntuu epämiellyttävän jauhoisilta suussa. Onko vinkkejä mahdollisimman hyvänmakuisista ei-jauhomaisista geelimerkeistä? Aikaisemmat maratonit olen mennyt ihan järjestäjän tarjonnalla ja juonut joka pisteellä tarjotut urheilujuomat ja vedet ja cokiksetkin, mutta jotenkin tuntuu että energia ei riitä. Siksi on ajatuksena ottaa Barcelonaan matkaan täyteen ladattu geelivyö.

Sairasta

Niinhän siinä taas kävi, että tauti levisi poskionteloihin niinkuin tapana on. Nyt viikon antibioottikuuri, josta ikävinä sivuoireena huimausta ja huonovointisuutta. Lepo jatkuu ainakin tiistaihin. Löhöily ja se etten päässyt hierojalle on jumittanut koko kropan toispuoleisesti ja jumi ei tunnu laukeavan venyttelystä huolimatta. Tilaamani juomareppukin on vihdoin saapunut ja odottaa ensilenkkiään olkkarin nurkassa. Maltti on valttia toipilaana ja toivotaan, että lopussa kiitos seisoo. Reilun viikon levon ei pitäisi vaikuttaa kuntoon negatiivisesti, siis ainakaan tällä tasolla.

Viikonloppu

Seurasin juoksusään kehittymistä perjantaina Forecan sääpalvelusta ja hups iltapäivästä lupailtiinkin lauantaiaamuksi -20 lukemia!! Jotain ongelmia taisi ennusteissa olla, sillä starttihetkellä klo 9 mittari näytti -13 ja maaliin tullessa -10, ensimmäisen "kierroksen" otin lämmitelen ja tämän vuoden toka puolimara meni lopulta aikaan 1.53 ihan kiva kun olin tiukan pakkasennusteen vuoksi varautunut äärimmäisen hitaaseen pitkään lenkkiin.

Iltapäivästä mentiin pitkästä aikaa mökille, jonka sisälämpötila näytti -4. Onneksi pieni mökki lämpeää kamiinalla nopeasti, yhtä nopeasti lämpeni itsekin ulkona runsaita lumitöitä tehdessä. Näin talviaikaan tulee mökillä oikeasti levättyä ja rentouduttua turhien aktiviteettien puuttuessa (=pyykin pesu, siivous, läppäri, x-box jne.) nyt jostakin syystä olivat myös 1- ja 2-kanavatkin kadonneet telkkarista. Onneksi sentään kolmonen ja Putous näkyivät:)

Yli kymmenen tunnin yöunien jäljiltä oli aamulla ihana olo, mutta sitten alkoi aivastelu! Sitähän riitti ja sitten alkoi vielä nokka vuotamaan.  Tätähän tässä onkin odoteltu, että kohta tauti kaataa sänkyyn, mutta nyt on onneksi vielä hyvin aikaa jäljellä maratonviimeistelyihin. Nyt siis vuorossa totaalilepo. Harmittaa julmetusti, sillä tältä päivältä oli pakko jättää myös hieronta väliin.

Hyytävää

Siinä missä työ häiritsee vapaa-aikaa, niin pakkanen todella häiritsee juoksemista! Eilisen lenkin jälkeen tuli talvesta mitta täyteen: laitoin jalkaan uudet nimenomaan talvijuoksuun tarkoitetut climawarm-trikoot ja siihen vielä ohuet juoksuhousut päälle…no ei ollut warmit ei! Loppumatkasta oikein tunsi kuinka kylmä kangistaa jalkoja ja kotiin kun pääsi niin oli jalat punalaikukkaana kauttaaltaan. Että kaivapa siinä sitten ne nopeat solut pikku pyrähdyksillä esiin… En uskaltanut pyrähdellä, sillä tuntui siltä siinähän voi irrota vaikka koko jalka J

Tänään jätän suosiolla lenkin väliin ja teen salitreeniä sitten senkin edestä. Lauantaina odottaa puolikas Paloheinässä.

Kylmempi

Sain kuin sainkin mahdutettua neljä lenkkiä ehkäpä tämän talven kylmimmälle viikolle. Kotimittarin kovimmat lukemat taisi olla - 28 ja siinä kelissä urheiltiin ihan vain sen verran, että äänestysvelvollisuus tuli hoidettua.

Vaikka todella kevyellä vauhdilla kylmät lenkit menikin, niin hengitys pakkaskelissä huivin läpi on kyllä raskasta. Juomatankkaus hoidettiin reitin varrella olevassa tutummassa osoitteessa, sillä kovin pitkään ei olisi juomat pysyneet juomakelpoisessa lämpötilassa. Odotan malttamattomana tilaamaani juomareppua, toivon saavani siitä apua kylmiin pitkiin lenkkeihin. Tänään yhteislenkki työkavereiden kanssa.

Kylmä

Tänään aamulla taivuin pakkasen edessä ja laitoin jo pitkät housujen alle. Se olikin ihan hyvä ratkaisu kun yksi junavuoro oli taasen peruttu välistä. Tällä viikolla maanantaina ja tiistaina pystyi vielä juoksemaan mukavasti normilenkit, mutta yli 20 pakkasta viiman kera ei tunnu enää oikein soveliaalta. Noin  15 pakkasasteeseen saakka olen saanut suojattua itseni riittävästi ja hengitys sujuu miellyttävästi ohuen huivin läpi. Jos lenkki matalalla sykkeellä kovassa pakkasessa kuitenkin tuntuu hengittelyn puitteissakin hyvältä, niin kannattaako se? Voiko keuhkot paleltua? Sairastumisen riski nousee, mutta onkohan tätä asiaa oikein tutkittu? Juostaanhan sitä arktisissa olosuhteissa maratonejakin! No pohjoisnapamaratoonarit on toki ihan omaa lajiansa, kuten esimerkiksi Jukka Viljanen http://www.sportman.fi/?page_id=10  Tällä hetkellähän Jukka juoksee viimeisiä etappejaan Saharassa hiukan lämpimämmissä olosuhteissa, projektina yksin Saharan halki 2000 km 35 päivässä… Palataanpa takaisin normaalin ihmisen arkeen eli kovalla pakkasella tavallisen lenkkeilijän on terveellisintä siirtyä korvaavien sisälajien ääreen.

ps. nyt on ilmoittautuminen Frankfurtin maratonille hoidettu.

Loppuviikko

Torstaina käytin aikaani oikein tosissaan kaupassa tutkaillen elintarvikkeiden koostumuksia. Tulin siihen tulokseen, että saadakseni lisää hiilaria voin lisätä ruisleivän, puuron ja hedelmien määrää vatsan kärsimättä. Normaalisti muuten kuulemma kaksi hedelmää päivässä täyttää vitamiinitarpeen. Eli enää ei omenakaan päivässä riitä!

Perjantaina ysin lenkki ja lauantaina 12,5 km. Olipa jännä keli juosta, sillä lämpötila oli - 6 lähtiessä ja lähes - 12 takaisin tullessa. Ja kuitenkin alle kutosta juoksin, hengitellessä huomasi selvästi kylmyyden.

Sunnuntaina totaalilepo ja tulevien kisojen suunnittelua. Näyttää vahvasti siltä, että tänäkin vuonna mennään Frankfurtin maratonille. Täytyy lyödä ilmoittautuminen sisään viimeistään huomenna, niin pääsee edes hiukan halvemmalla.

Tykyä

Tänä vuonna työnantajani panostaa entistä enemmän tyky-toimintaan. Saimme mahdollisuuden osallistua juoksukouluun, jossa vetäjänä on Kirsi Valasti. Eilen oli ensimmäinen kerta ja saimme mahtavan annostuksen ravitsemustietoutta sekä hyvät venytysliikkeet. Tämä juoksukoulu on sopiva ja hyväksi siis kaikille, ei vain juoksijoille. Sain herätyksen, että täytyy tarkistaa ainakin oman ruokavalion hiilihydraattitaso. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (entinen kansanterveyslaitos) sivuilta löytyy Fineli eli elintarvikkeiden koostumustietopankki ja tässä siihen linkki http://www.fineli.fi/ Pientä vaivannäköä vaaditaan ja laskuri kertoo, että hiilaritaso ei välttämättä ihan riitäkkään... Olen yli vuoden karttanut parhaani mukaan valkoisia jauhoja. En karppaa, vaan skarppaan siinä mitä suuhuni pistän. Vuoden testijakso on tuonut mukavia sivuoireita kuten: talvi-ihottuma katosi, migreeni katosi ja vatsan toiminta parani huomattavasti. Ennen maratoneja pakottaudun kyllä tankkaamaan varastot täyteen mm. pastalla ja vaalealla leivällä, muuten ei jaksa. Rasvapuolelta huipputuotteeksi todettiin kylmäpuristettu pellavaöljy, joka sisältää runsaasti omega 3 ja 6-rasvahappoja! Itse olen aikaisemmin tottunut lähinnä ulkoiseen käyttöön eli rautakaupan pellavaöljyä keittiötason pintaan…

Venytysliikkeistä opin uusina supertehokkaan kylkivenytyksen ja lonkkavenytyksen. En löytänyt kuvia näistä, sori. Kylki venyy seinään kädellä nojaten, sormet lattiaa kohden ja seinän puoleinen jalka toisen jalan yli rennosti ristiin. Sitten vain nojaillaan rauhallisesti hengityksen tahdissa. Lonkka taas venyy lattialla lähes risti-istunnassa, mutta niin että alin jalka on enemmän auki, sääri vaakasuorana itseensä nähden ja toinen jalkaterä alemman jalan polven päällä ja sitten taas nojaillaan eri kulmissa ja hengitellään rauhallisesti.

Illalla luvassa Vantaan Salamien noin kympin yhteislenkki.

Kevyehkö viikko

Loppujen lopuksi tästä kevyemmäksi suunnitellusta viikosta tulikin vain kevyehkö. Juoksuja oli toki vain kolme, mutta nekin rasitustasoltaan kovia. Torstaina valitsin lumisen polkulenkin noin 9km ja perjantaina vetreyttelin itseäni zumbassa. Lauantaina huitaisin vuoden ensimmäisen puolimaratonin Paloheinässä. Ajalla ei voi kehua, mutta olihan uuvuttava alusta! En toki kisamielessä matkaan lähtenytkään vaan ihan lenkkinä, mutta noin väsynyt olen ollut varmaan ekan maratonini jäljiltä. Vasta vikalla kierroksella lumiaura työsti osan matkasta ihan kelpokuntoon. Muutoin keli oli mukava pieni pakkanen ja luntakin tuprutteli. Hiihtäjiä oli runsaasti liikkeellä ja parkkipaikkakin oli aivan ääriään myöten täynnä. Ruoan jälkeen oli pakko vetäistä kunnon päiväunet.

Sunnuntaina taas yritettiin luistella, mutta lunta oli niin paljon jään pinnassa, että vauhtia sai potkia ihan tosissaan. Iltapäivällä oli vuorossa zumba ja sitten äänestys.

Maanantaina vapaapäivän kunniaksi juoksin jo alkaneen viikon pitkän lenkin alta pois, hiukan alle 25 km. Jotenkin tuli epätasaisella alustalla jännitettyä yläkropaa niin, että nyt on lapa pahasti jumissa. Eli luvassa lisää venyttelyä!

Luottoa on

Nimittäin omaan kroppaan. Viime viikon kilometrit tuntuivat hieronnassa lähinnä nilkoissa, akillesjänteen kummankin puolen. Eli kerrankin olin venytellyt lähes tarpeellisen määrän. Suosittelen venyttelyä lämpimästi kaikille! Venyttelyyn ei oikeasti mene paljoa aikaa, vaan se sujuu ihan huomaamatta vaikka telkkarin ääressä iltaisin, kunhan vaan ottaa tavaksi.

Eilen meni vajaa ysi ihan reipasta vauhtia. Niinkin reipasta, että ei olisi sutivalla alustalla hirveän paljon pidempään matkaa viitsinyt juosta. Illalla v e n y t e l l e s s ä tuli ensimmäistä kertaa tunne, että maratontavoiteaikani ei ole ihan mahdoton saavuttaa. Toisaalta olen realisti: tässä on vielä useita viikkoja aikaa ja olen ennen edellisiä maratoneja poikkeuksetta sairastanut aina.  Tänään illalla keliolosuhteet huomioiden, joko polvennostojuoksua auraamattomilla teillä tai hikinen zumba.

Hieno talviviikko

Ihanaa, sunnuntaina päästiin vihdoin luistelemaan, talvi on alkanut ihan kunnolla. Pitkän ulkoilun jäljiltä tuntui tosin hiukan vastenmieliseltä lähteä uudestaan ulos lenkille juuri kun oli saanut itsensä lämpimäksi. Eilinen juoksukelihän oli oikeastaan ihan mukava, lauantain pureva viima oli laantunut. Lauantaina viima ja alkumatkan juoksuseura kiihdytti vauhtia hieman ja 20 km meni mukavasti. Sunnuntaina meni sitten verkkaisemmin 21 km. Sunnuntaihavainnot: Vantaalla 1! lenkkeilijä, Helsingissä 6 ja Espoon puolelle en tällä kertaa livennyt.

Sain kuluneella viikolla kilometrejä kasaan hiukan alle 90 km, ja olen varsin tyytyväinen. Määrähän on lähes tuplana normaaliviikon kilsat. Taivalletut kilometrit takasi myös loistavat yöunet, joka yö vähintään 9 tuntia. Lisäsin myös venyttelyä lähes samassa suhteessa lisättyjen kilometrien määrään, mutta silti hieman pelottaa jo etukäteen huominen hierojakäynti. Kestävyyttä näemmä löytyy kehosta mukavasti, mutta sitten pitäisi löytää vauhti mukaan. Onhan tässä vielä 10 viikkoa aikaa maratoniin, kait sen vauhdin siihen mennessä löytää?

Nyt on kolme tiukempaa treeniviikkoa takana eli tuleva viikko otetaan hiukan rauhallisemmin.