Yritystä

Tässä taas yritellään päästä normaaliin maratontreeniin kiinni. Viime viikolla vielä vauhdin lisäämisestä aiheutuva puuskuttaminen tuntui keuhkoputkessa, mutta eilisen erikoislääkärin mukaan olen ainakin juuri nyt terve ja nenäkin on suora niin sisältä kuin päälllisin puolin. Sovimme, että seuraavan poskiontelontulehduksen tullessa menen punkteeraukseen ja bakteeriviljelyyn, ei kiva! Muistikuvissa on tallessa edellinen punkteerausyritys, jolloin olin niin huonossa kunnossa että homma lopetettiin kesken kun meinasi taju lähteä.

Viime viikon juoksukohokohta nro 1 oli rivakka yli 8 km lenkki 5:05 min/km vauhdilla. Tuntui hyvältä ja kevyeltä. Lenkin vauhdikkuus ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta jäin suustani kiinni ja huomasin, että en enää ehdikään normilenkkiä suorittamaan…

Kohokohta nro 2 oli pitkälenkki pitkästä aikaa eli hiukan yli 22 km töistä kotiin mutkien kautta juostuna. Juomareppu tosin hankasi ikävän jäljen niskaan eli ei sovi hihattoman paidan kanssa käytettäväksi.

Kolmas kohokohta oli tietty HCM:n seuranta, joka nyt suoritettiin perinteisestä pyöräseurannasta poiketen autolla. Keli oli jotain täysin muuta kuin muutamana viime vuotena ja Lauttasaaressa tuli seisoskellessa ihan kylmä gore texeista huolimatta. Jotkut juoksijoistakin olivat jo pistäneet pitkälahkeista jalkaan ja tuulitakkia niskaan, no ehkä kuitenkin maratonia varten liian lämmin varautuminen kun lämpötila oli kuitenkin noin +16.  Ensi vuonna on suunnitelmissa sitten itsekin juosta tämä kotikaupungin maraton juhlallisesti kymmenentenä maratoninani. Tuosta välistähän puuttuu siis kolme juoksentelua eli työtä riittää.