keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kesä kävi

Kesä kävi kuumana ja varsin nopeasti. Eli nyt voi taas ottaa pipon esiin. Toissa viikon lenkit olivat taas jokseenkin vaikean tuntuisia. Eniten tökki hengitys, mutta sen voinee laittaa vielä allergian piikkiin. Liikuntasaldo: Normilenkki, mäki, tekniikkatreenit ja kuntosali sekä takareidet tehokkaasti jumittava pitkäkestoinen (loputon) puutarhatyö. Puutarhassa luumun runsas kukinta enteilee oman ja koko suvun tarpeen ylittävää ylituotantoa, myös voikukat kukkivat jälleen kerran terhakkaasti.

Viime viikolla oli töissä ihan mahdotonta juoksutohinaa koko viikko, kun osallistumme  toista kertaa Töölönlahdella juostavaan Yritysmaratonviestiin. Juoksuosuuksia muuteltiin ihan viimeiseen saakka sairastumisien ja muiden vammautumisien myötä. Yhdeksän terveintä lähti viestiä viemään ja 2,2 km osuuksia oli kullakin silloin yhdestä kolmeen kappaletta. Kesken kisan tuli vielä juoksuvauriota, joten oma osuuteni oli kokonaisuudessaan 8,8 km. Olisiko sitten kuuma keli vaivannut, mutta ei ollut ihan parasta juoksua silloinkaan. Maanantaina Jätärillä taas oli jotenkin ”tossu syönnillään”, kuten sanonta kuuluu. Oli yllättävän kevyttä hölkötellä viisi kertaa ylös vaikka lämmin keli oli silloinkin.
 
Toukokuu on ollut niin täynnä toimintaa, että juokseminen on ollut varsin epäsäännöllistä ja pitkät lenkit on ollut pakko jättää väliin. Odottelenkin jo innolla alkukesäkuun Helsinki Half Maratonia.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Uusi alku

 
Viikon tauon jälkeen ensimmäinen lenkki tuntui todella pahalta. Juuri ja juuri jaksoin 10 km ja vaikka vauhti oli maratonia hitaampi, niin en olisi jaksanut tuolla tuntemuksella edes puolimaratonia. Hengästytti kovin ja jalat tuntuivat painavilta. Mäkijuoksu sujui kuitenkin yllättävän hyvin tiistaina, mutta jalat menivät ehkä normaalia enemmän tukkoon. Keskiviikkona kirmailin urheilukentällä uuden innokkaan juoksukouluryhmän kera.
Perjantaina ostin kylmissäni uuden juoksupipon kun pitkään odotettu t-paitakeli ei tunnu vieläkään alkavan. Lauantaina koko päivän siivoamisen jälkeen kävin kannustamassa tuttuja HCR-reitin varrella. Olipas muuten tämän vuoden paita varsin pirteän sävyinen! Sunnuntain herkuttelujen jälkeen menin vielä 8 km lenkille, josta nelisen kilometriä reippaasti. Hengitys oli jotenkin vaikeakulkuista, mutta vauhti muutoin mukavaa. Täytyy näemmä jatkaa allergialääkkeiden syöntiä. Lisäksi yritän taas lisätä kotijumpan määrää...

maanantai 5. toukokuuta 2014

Düsseldorf 27.4.2014


Sateinen jylhä kirkkonäkymä hotellihuoneesta maratonaamuna
Terveiset Düsseldorfista uudella ennätysajalla 3:38:01. Runsaaseen ja raikkaaseen vesisateeseen lähti sunnuntaiaamusta alle 3 000 juoksijaa. Tuntia myöhemmin lähti viestijuoksijat, joita lienee yhteensä kymmenisentuhatta neljällä eri osuudella. Vartti ennen maratonlähtöä lähti matkaan vielä makuupyöräilijät ja yksipyöräisellä ”sirkuspyörällä” pyöräilevät? Enpä ollut sellaisia koskaan ennen nähnyt. Tapahtuma oli siis varsin pieni, mutta oli hyvin tilaa juosta ja sateesta johtuen oli myös helppo hengittää. Infossa luki, että urheilujuomaa on joka 5 km välein kuten tapana on, mutta ensinnäkin juomapisteet eivät olleet lähellekään viiden km välein ja kahdella ensimmäisellä ei ollut tarjolla muuta kuin vettä. Jossain 35 km kohdilla otin hätäpäissäni cokista ja seuraavaksi olikin ihan nurkan takana urheilujuomapiste. Juomapisteistä huolimatta positiivista oli kuitenkin, että kilometrimerkit olivat ainakin alkupäässä aivan samassa synkronissa Garminin kanssa, loppupäässä oli hiukan eroa. Reitti oli myös melko tasainen ja varmasti katsojaystävällinen neliapilaa muistuttavan muotonsa ansiosta. Alussa yksi noin kilometrin pätkä melko tasaista mukulakiveä.

Ensimmäiset kaksi kilometriä menin sekunnilleen suunnitellulla vauhdilla ja pahalta tuntui, mutta sitten alkoi olo vetristyä. Vessareissu oli tehtävä heti vitosen kohdalla. Tankkaus tuli tehtyä siis ehkä hieman liioitellusti. Hieman ennen puoltaväliä kiristin vauhtia, että pysyisin tavoitteessa. Mitään epätoivon hetkeä ei matkan varrella tullut, paitsi silloin kun vedin vedet henkitorveen oli oksennus lähellä. Kolmestakympistä eteenpäin oli todella helppoa, vaikka reisiin sattuikin, oli kuitenkin selvä henkinen yliote juoksuun. Enkä lähtenyt saksalaismiehen matkaan, joka ehdotteli neljässäkympissä vauhdin kiristämistä, sillä juoksin jo silloin ”täysillä”.  Valokuvasarja ennen maalia ei kyllä puhu helppouden puolesta, hymyä ei ole havaittavissa vaikka sadekin lakkasi jo siinä 36 km kohdilla :)Toinen puolikas oli kaksi sekuntia ensimmäistä nopeampi, mutta kilometrivauhdit olivat todella epätasaisia. Ainakin ns. mäessä eli Rheinin ylittävällä sillalla huomasin lisääväni vauhtia siis ylämäkeen. Minulla on joku ylämäki-intohimo, sillä saman havainnon olen tehnyt aikaisemminkin.
 
Juoksun jälkeen illalla hidasta palauttavaa kävelyä runsaasti ja samoin seuraavana päivänä. Kroppa kävi ylikierroksilla vielä keskiviikkonakin, mutta pidin kiinni suunnitelmastani ja olin juoksematta kokonaisen viikon. Yhtäkään rakkulaa ei tullut ja palautuminen oli kaikin puolin nopeaa. Ainoat vauriot tuli sateen kastelemista trikoista, jotka hinkkasivat alaselän ruvelle. Olen sangen tyytyväinen juoksuuni ja jos tuon vessareissun voisi jättää pois ja vielä vähän kiristäisi, niin pientä aikaparannusta on mahdollista vielä ehkä saavuttaa.