Hiihtoloma

Hiihtoloman hiihtelyt jäi aika vähiin kelien takia, mutta sain sentään yhden lenkin tehtyä loman viimeisenä päivänä hirveässä räntäsateessa ja tuulessa. Sauvoja sai puristaa kunnolla, kun nekin meinasi leijailla tuulen mukana. Taisi kyllä olla vika hiihto tälle ”talvelle”, varpaatkin kastui kun mono hörppäsi ladulla vettä sisään.

Lomalla kävelyä tuli paljon ja vesijuoksua kolme kertaa. Kun nyt ei hirveästi muutakaan voi urheilla, niin vesijuoksun positiivisia puolia on se, ettei tule lainkaan mistään kohtaa kipeäksi tai kireäksi ja tuohan on ihan mahtavaa treeniä juoksukäsillekin. Vauhdin olemattomuus ja välillä altaan ruuhkaisuus ovat sitten taas ei niin miellyttäviä piirteitä, mutta kaikkeen tottuu. Ja hitaalla vauhdilla ehdin seurata myös uintikoululaisten kuivatreenit altaan päädyssä ja nepä ei ihan kevyiltä näyttäkään! Kuten olen nyt havainnut, niin lonkan parantuminen on aivan törkeä hidasta ja olenkin jo siihen malliin tottunut vesijuoksuun, että tätähän voisi jopa jatkaa palauttavana treeninä sittenkin kun joskus juoksemaan oikeastikin pääsisi.

Viikon paras ja pahin treeni oli kuitenkin kuntopallotreeni, joka tuntui niin reisissä kuin takaosioissa hyvinkin pitkään!

 

Kuntoutuksen huippuviikko

Vihdoin jotain pientä edistystä ehkä tapahtuu. Maanantaina hieroja, joka totesi että piriformis on totaalitukossa. Se on pienehkö lihas takaliston puolella ja sitä auottiin kyynärpäätaktiikalla… Käsittelyn jälkeen olo oli turta, jyrän alle jäänyt, mutta kävelin autoon ILMAN lonkkakipua!!!!

Tiistaina hieronnasta palautteleva vesijuoksu ja keskiviikkona fysioterapia: väänsi lähes solmuun ja hieroi sairaan kovalla näppituntumalla. Samana iltana myöskin askelia ilman lonkkakipua. Torstaina taas vesijuoksu, altaasta noustuani huomaisin ettei tarvitsekaan enää kävellä lonkka tönkkönä linkaten. Perjantaina hiihto vesisateessa, lauantaina hyvä kotijumppa ja sunnuntaina pakkashiihto (luisti loistavasti ja ihan joka suuntaan J)

Parantuminen?

Viisi viikkoa lepäiltyäni lähdin tosi varovaisesti lenkille: uudet Sarvat toimivat loistavasti, mutta jo pitkään jäykkänä ja kireänä oireillut lonkka/kylki seutu äityi tosi pahaksi. Kävely oli seuraavana aamuna klenkkaamista ja sattui, no sain taas lääkettä. Kova kipu lähti parissa päivässä, mutta jäljelle jäi joka askeleella tuntuva kipu lonkan seudulla. Lääkäri totesi kuitenkin nivelen normaaliksi eli tekonivel saa sentään odottaa. Eli viiden viikon lepo oli täysin vääränlainen ärsyke tällaiseen rasitusvammaan? Sain lisää lääkettä ja kipugeeliä, no lopetin kesken kun eivät auttaneet yhtään.
Jäsenkorjaaja sai aikaan hetkellisesti lisää kipua, mutta liikkuvuus parani. Seuraavaksi fysioterapeutti jyrnytti melko voimallisesti reiden ulkosyrjän kalvoa. Hänen ohjeiden mukaisesti olen nyt hiihtänyt, vesijuossut, jumpannut, venytellyt, sauvakävellyt, zumbannut, antanut lämpötyynyhoitoa ja nyt vielä kuuma/kylmägeeliä.
Pari kuukautta on tässä vierähtänyt juoksematta ja sairastellessa eli onneksi en ilmoittautunut kevätmaratonille, sillä pelihän olisi jo menetetty. HCM 2015 on ainoa kisa, johon olen ilmoittautunut ja olen vielä tässä vaiheessa luottavainen, että pääsen tapahtuman uudelle reitille kirmaamaan. Parhailta hoitokeinoilta nyt tuntuu hiihto ja vesijuoksu sekä Perskindol-geeli eli näillä jatketaan.