Syystuulahduksia

Viime viikolla sain kuin sainkin puserrettua neljä lenkkiä kasaan. Pitkälenkki osui järkyttävän tuuliselle perjantaille ja hieman jouduin tuulelle taipumaan eli lyhensin lopusta parisen kilsaa pois ja matka jäi reiluun 23 km. Tuulenpuuskista johtuen lenkki alkoi menemään ihan hoiperteluksi ja käsiäkin alkoi kylmäämään. Pitää jälleen penkoa kaapista lämpimämpää roipetta käyttöön ja survaista lyhytlahkeiset takariviin.

Viikon kohokohta taisi olla käynti Itäkeskuksen XXL:ssä, ei kuitenkaan avajaispäivänä vaan lauantaina ja silloin ei ollut lainkaan häiritsevästi ruuhkaa. Ostin Asics Cumulukset alle puoleen hintaan ja kaikenlaista muuta tarpeellista heijastinliivit, palautusjuomia, protskujauhetta jne. Täytyy ihan kehua, että oli riittävästi henkilökuntaa ja oikein asiantuntevia, miellyttäviä ja myyviä myyjiä. Kassajonokin eteni kokoajan ihan rivakkaan tahtiin eli tämä kokemus voitti edellisen kesäkuisen reissun Tammiston XXL:ään, jossa jono velloi melkein peräseinään saakka. Vaikka nyt suunniteltua enemmän kauppakoriin tavaroita tipahtikin, niin silti sain halavalla!!! Olen edelleen jatkanut kaappien kätköjen karsimista ja viime viikolla viskasin käytön jälkeen pari juoksupaitaa, sukat ja liivit menemään. Nuo Cumulukset ostin NewBalancien tilalle, sillä vaikka kuinka niillä harjoittelin juoksua, niin jalkaterän ulkosyrjää alkoi aina jossakin vaiheessa lenkkiä särkemään. Olisiko lesti ollut sittenkin liian kapea? Lahjoitin tossut 65-vuotiaalle täti-ihmiselle, joka on kovasti intoutunut intervalliharjoittelusta jossakin päin Turkua J

Sunnuntain hitaalla syysnautintolenkillä vasemmassa polvessa rusahti jokin. Polvesta kuului ihan oikeasti ääni, mutta ei se ollut kipeä vaan tuntui ihan siltä, kuin se olisi jäänyt hiukan jumiin. Polvitaipeen puolelta tunnen, että lievää turvotusta taitaa olla, mutta ei siis kipua. Tarkkailen tilannetta…

 

Maratontreeni käyntiin?

Kun kisakuvioista päästiin, niin alkoi treenaus Frankfurtin maratonia varten. Syyskuun ekalla viikolla tuli heti innostuksissaan juostua kaksi pitkää lenkkiä, sillä hieronta-aika oli jo kalenterissa. Ja kylläpä tulin todella kipeäksi siis hieronnasta. Hieronnan vaikutukset kivusta huolimatta huomasin heti seuraavana päivänä: hengitys soljui rennossa ylävartalossa ja koko juoksu kulki ryhdikkäästi. Aloitin myös magnesiumtankkauksen. Sen puute/vajaus saattoi olla poikkeuksellisen pitkäkestoisten jalkalihaskipujen yhtenä syynä. Liekkö magnesium-varannot huuhtoutuneet olemattomiin kesän runsaan hikoilun myötä?

Seuraavalla viikolla pistäydyin pitkästä aikaa salilla ja seuraavan päivän pitkälenkki oli kyllä takkuista ja suorastaan piinallista. Sanoohan sen jo järkikin että jalkakyykky+jalkaprässi ja seuraavana päivänä pitkälenkki =>ei hyvä, mutta muitakaan vaihtoehtoja  ei ollut. Onneksi pitkälenkki oli kuitenkin siirtymämatka kotoa mökille eli siinä oli sentään jonkin verran ideaakin. Kesäloman jälkeen elokuu oli melko hiljaista niin työ-, koti- kuin vapaa-ajan kuvioissakin, mutta syyskuussa tupsahtikin sitten kalenteri täyteen ihan joka sorttia. Hieno treenisuunnitelmani meni heti ensimmäisellä viikolla myttyyn ja kilometrit on juostava kokoon vain kolmella lenkillä viikossa.

Yhteisharjoituksissa intouduin askelkyykyistä hieman överisti ja tämä taas tuntui ja jopa näkyi erikoisena kävelytyylinä pari seuraavaa päivää. Pitkälle lenkille lähdin viime viikolla hyvin väkinäisesti, mutta tulipa tehtyä ja matka menikin melko huomaamattomasti, mutta nyt täytyy kyllä uusia pitkänlenkin musat.

Midnightrun

Tulehduskipulääkekuurin jälkeen oli aikomukseni aloittaa hölkkäilyllä ja hyvin kevyesti maanantaina. No tuli muuta menoa ja satoi. Meninpä sitten hölkälle tiistaina ja silloin vasta satoikin: lähdin hyvän sään aikaan, mutta selän takaa vyöryi kaatosadepilvi, jota yritin juosta karkuun. En ollut pilveä nopeampi (melkein häkellyin itsekin), juoksin siis aivan liian kovaa sadevesisuihkusta litimärkänä ja reidet taas kipeinä. Ke 4 min vedot ja taas satoi hyvin, no vedoista vasta tulikin koivet kipeäksi. Jalkoja särki vielä perjantainakin, joten ajattelin että Midnightrun menee ihan oikeasti hölkötellen, sillä vetovauhti tuntui tosi ikävän kovalta. Taas jäin ihmettelemään, että miten se lääke osasi viedä juuri niskakivun pois, mutta jalkasärky jäi...

Lauantaina olin koko päivän urheilukentällä ohjailemassa nuoria urheilijoita omille kilpailupaikoilleen ja siinä tuli käveltyä melkoisesti n. 6 km, mutta eipä sentään satanut. Jalat vertyivät hyvin ja illan juoksukin kulki hyvin ja juuri sitä samaa epämukavaa vetovauhtia. Kymppi on oikeastaan aika kiva matka juosta kovaa eli minulle sopivan lyhyt. Aikani oli 29 sek hitaampi viime vuoteen verrattuna ja nythän oli alla kahden viikon takainen maraton eli ihan tyytyväinen olo. Midnightrunin järjestelyt olivat mielestäni parantuneet aikaisemmasta toki tällä kertaa minulta jäi vessajono- ja tavarasäilytysjonokokemukset väliin. Juoksuväylää oli saatu vähän leveämmäksi, juomapisteet toimivat ja hienoja valojuttuja reitin varrella eikä yhtään liian pimeää kohtaa. Tällä kertaa olikin ihan yksityishuoltaja matkassa, joka kantoi vaihtovaatteet ja luksusjärjestelyä oli myös Helsingin keskustassa lämmin sauna heti juoksun jälkeen.