Loppuviikko

Torstaina käytin aikaani oikein tosissaan kaupassa tutkaillen elintarvikkeiden koostumuksia. Tulin siihen tulokseen, että saadakseni lisää hiilaria voin lisätä ruisleivän, puuron ja hedelmien määrää vatsan kärsimättä. Normaalisti muuten kuulemma kaksi hedelmää päivässä täyttää vitamiinitarpeen. Eli enää ei omenakaan päivässä riitä!

Perjantaina ysin lenkki ja lauantaina 12,5 km. Olipa jännä keli juosta, sillä lämpötila oli - 6 lähtiessä ja lähes - 12 takaisin tullessa. Ja kuitenkin alle kutosta juoksin, hengitellessä huomasi selvästi kylmyyden.

Sunnuntaina totaalilepo ja tulevien kisojen suunnittelua. Näyttää vahvasti siltä, että tänäkin vuonna mennään Frankfurtin maratonille. Täytyy lyödä ilmoittautuminen sisään viimeistään huomenna, niin pääsee edes hiukan halvemmalla.

Tykyä

Tänä vuonna työnantajani panostaa entistä enemmän tyky-toimintaan. Saimme mahdollisuuden osallistua juoksukouluun, jossa vetäjänä on Kirsi Valasti. Eilen oli ensimmäinen kerta ja saimme mahtavan annostuksen ravitsemustietoutta sekä hyvät venytysliikkeet. Tämä juoksukoulu on sopiva ja hyväksi siis kaikille, ei vain juoksijoille. Sain herätyksen, että täytyy tarkistaa ainakin oman ruokavalion hiilihydraattitaso. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (entinen kansanterveyslaitos) sivuilta löytyy Fineli eli elintarvikkeiden koostumustietopankki ja tässä siihen linkki http://www.fineli.fi/ Pientä vaivannäköä vaaditaan ja laskuri kertoo, että hiilaritaso ei välttämättä ihan riitäkkään... Olen yli vuoden karttanut parhaani mukaan valkoisia jauhoja. En karppaa, vaan skarppaan siinä mitä suuhuni pistän. Vuoden testijakso on tuonut mukavia sivuoireita kuten: talvi-ihottuma katosi, migreeni katosi ja vatsan toiminta parani huomattavasti. Ennen maratoneja pakottaudun kyllä tankkaamaan varastot täyteen mm. pastalla ja vaalealla leivällä, muuten ei jaksa. Rasvapuolelta huipputuotteeksi todettiin kylmäpuristettu pellavaöljy, joka sisältää runsaasti omega 3 ja 6-rasvahappoja! Itse olen aikaisemmin tottunut lähinnä ulkoiseen käyttöön eli rautakaupan pellavaöljyä keittiötason pintaan…

Venytysliikkeistä opin uusina supertehokkaan kylkivenytyksen ja lonkkavenytyksen. En löytänyt kuvia näistä, sori. Kylki venyy seinään kädellä nojaten, sormet lattiaa kohden ja seinän puoleinen jalka toisen jalan yli rennosti ristiin. Sitten vain nojaillaan rauhallisesti hengityksen tahdissa. Lonkka taas venyy lattialla lähes risti-istunnassa, mutta niin että alin jalka on enemmän auki, sääri vaakasuorana itseensä nähden ja toinen jalkaterä alemman jalan polven päällä ja sitten taas nojaillaan eri kulmissa ja hengitellään rauhallisesti.

Illalla luvassa Vantaan Salamien noin kympin yhteislenkki.

Kevyehkö viikko

Loppujen lopuksi tästä kevyemmäksi suunnitellusta viikosta tulikin vain kevyehkö. Juoksuja oli toki vain kolme, mutta nekin rasitustasoltaan kovia. Torstaina valitsin lumisen polkulenkin noin 9km ja perjantaina vetreyttelin itseäni zumbassa. Lauantaina huitaisin vuoden ensimmäisen puolimaratonin Paloheinässä. Ajalla ei voi kehua, mutta olihan uuvuttava alusta! En toki kisamielessä matkaan lähtenytkään vaan ihan lenkkinä, mutta noin väsynyt olen ollut varmaan ekan maratonini jäljiltä. Vasta vikalla kierroksella lumiaura työsti osan matkasta ihan kelpokuntoon. Muutoin keli oli mukava pieni pakkanen ja luntakin tuprutteli. Hiihtäjiä oli runsaasti liikkeellä ja parkkipaikkakin oli aivan ääriään myöten täynnä. Ruoan jälkeen oli pakko vetäistä kunnon päiväunet.

Sunnuntaina taas yritettiin luistella, mutta lunta oli niin paljon jään pinnassa, että vauhtia sai potkia ihan tosissaan. Iltapäivällä oli vuorossa zumba ja sitten äänestys.

Maanantaina vapaapäivän kunniaksi juoksin jo alkaneen viikon pitkän lenkin alta pois, hiukan alle 25 km. Jotenkin tuli epätasaisella alustalla jännitettyä yläkropaa niin, että nyt on lapa pahasti jumissa. Eli luvassa lisää venyttelyä!

Luottoa on

Nimittäin omaan kroppaan. Viime viikon kilometrit tuntuivat hieronnassa lähinnä nilkoissa, akillesjänteen kummankin puolen. Eli kerrankin olin venytellyt lähes tarpeellisen määrän. Suosittelen venyttelyä lämpimästi kaikille! Venyttelyyn ei oikeasti mene paljoa aikaa, vaan se sujuu ihan huomaamatta vaikka telkkarin ääressä iltaisin, kunhan vaan ottaa tavaksi.

Eilen meni vajaa ysi ihan reipasta vauhtia. Niinkin reipasta, että ei olisi sutivalla alustalla hirveän paljon pidempään matkaa viitsinyt juosta. Illalla v e n y t e l l e s s ä tuli ensimmäistä kertaa tunne, että maratontavoiteaikani ei ole ihan mahdoton saavuttaa. Toisaalta olen realisti: tässä on vielä useita viikkoja aikaa ja olen ennen edellisiä maratoneja poikkeuksetta sairastanut aina.  Tänään illalla keliolosuhteet huomioiden, joko polvennostojuoksua auraamattomilla teillä tai hikinen zumba.

Hieno talviviikko

Ihanaa, sunnuntaina päästiin vihdoin luistelemaan, talvi on alkanut ihan kunnolla. Pitkän ulkoilun jäljiltä tuntui tosin hiukan vastenmieliseltä lähteä uudestaan ulos lenkille juuri kun oli saanut itsensä lämpimäksi. Eilinen juoksukelihän oli oikeastaan ihan mukava, lauantain pureva viima oli laantunut. Lauantaina viima ja alkumatkan juoksuseura kiihdytti vauhtia hieman ja 20 km meni mukavasti. Sunnuntaina meni sitten verkkaisemmin 21 km. Sunnuntaihavainnot: Vantaalla 1! lenkkeilijä, Helsingissä 6 ja Espoon puolelle en tällä kertaa livennyt.

Sain kuluneella viikolla kilometrejä kasaan hiukan alle 90 km, ja olen varsin tyytyväinen. Määrähän on lähes tuplana normaaliviikon kilsat. Taivalletut kilometrit takasi myös loistavat yöunet, joka yö vähintään 9 tuntia. Lisäsin myös venyttelyä lähes samassa suhteessa lisättyjen kilometrien määrään, mutta silti hieman pelottaa jo etukäteen huominen hierojakäynti. Kestävyyttä näemmä löytyy kehosta mukavasti, mutta sitten pitäisi löytää vauhti mukaan. Onhan tässä vielä 10 viikkoa aikaa maratoniin, kait sen vauhdin siihen mennessä löytää?

Nyt on kolme tiukempaa treeniviikkoa takana eli tuleva viikko otetaan hiukan rauhallisemmin.

Tyylitöntä

Juoksutyyliäni ei voi sanoa virtaviivaiseksi tai tyylikkääksikään. Askel on niin matala että käpyyn kompastuisi. Perjantain tyyliä voisi kutsua jo täysin tyylittömäksi. Etenin takakenoisesti hiihtelemällä. Valitsin tämän tyylilajin kuitenkin täysin tietoisena, sillä pelkäsin liukastumista. Työtoverini makailee seuraavat viikot kotona jalka taitavasti raudoitettuna ja kipsattuna, hän liukastui aamukiireissään. Jätetään siis kiire talviliukkailla ja opetellaan kissamainen tasapaino, kuten invaliidiliitto talvikampanjassaa neuvoo http://www.liukastumis.info/index.htm 

Mukavassa lumipyryssä etenin kuitenkin hieman pidempään kuin aluksi suunnittelin eli 19 km.

Vetistelyt

Eilen leppoisalla tahdilla Vantaan Salamien yhteislenkki. Goretex-pintainen tossukin tuntui vuotavan siitä suuaukon kohdalta. Hyvin märästä ja runsaasta loskasta huolimatta muutoin keli oli jopa mukava, miellyttävän lämmin.

Työmatkajuoksua voisi kohta taas harkita vakavasti, sillä tähän viikkoon on osunut omalle kohdalleni 53 min junien myöhästelyä!

Lenkki siirtymineen oli 15 km ja tänään vuorossa sali.

Rytmitystä

Tällä viikolla aikomukseni on juosta hieman normaalia enemmän kilometrejä, katsotaan miten käy. Aikaisemmista vuosista viisastuneena yritän jatkossa myös tosissaan rytmitellä juoksujani niin, että välillä on vähän löysempiäkin viikkoja ja muutoinkin lisätä erilaisia harjoituksia. Yleensä juoksen joko rivakasti tai hölkötellen, sillä pyrähdykset/vedot ovat jotenkin hankalia ainakin yksin juostuna, mutta niihin keskityn mahdollisesti ensi kuussa.

Eilinen lenkki meni metsäisillä alueilla vielä monin paikoin pimeässä ilman katuvaloja, sillä Tapaninpäivän myrskyn jälkeisiä sähkötuhoja ei ole vielä korjattu. Toki asiat tärkeysjärjestykseen vieläkin on jokunen asuttu torppa kokonaan ilman sähköjä. Positiivisena asiana kuitenkin uutisoitiin, että suurimmat sähköyhtiöt laskevat hintoja! Eilen hiukan alle 12 km maratonvauhdilla pöpperöisestä kelistä huolimatta.

Ylivuotinen paita

Hämmentävän runsas pakkanen aiheutti päänvaivaa sunnuntailenkille lähtiessäni, viime talven pakkaslenkkipukeutumista ei oikein enää muistanut. Lykkäsinkin lähtöäni parilla tunnilla, mutta -11 oli kuitenkin lähtiessä ja saman verran takaisin tullessa. Ihan sopivasti tuli laitettua kerrosta ylle ja lenkin päätteeksi, perheenjäsenten pyynnöstä, heitin toissajouluisen joululahjani roskiin. Tällaista nuukaa ihmistä kirpaisee heittää ehjä ja kivan näköinen paita roskiin, ainoastaan hajun takia. Onko kukaan keksinyt toimivaa hajunpoistoa lenkkivaatteille? Myönnän kyllä, että hikoilen runsaasti.

Juoksin verkkaisasti hiukan alle 24 km. Keli oli mahtava, tyyntä ja aurinko paistoi matalalla. Tiet oli hyvässä kunnossa ja uudet nastarit tuntuivat edelleen hyvältä, vaikka tavallisillakin olisi hyvin pärjännyt. Yksin juostessa sitä tulee seurattua ympäristöä melko tarkasti yrittäen pitää positiivista virettä yllä. Tällä kertaa laskeskelin, että Espoossa minua tuli vastaan kymmenen juoksijaa, Helsingissä yksi ja Vantaalla yksi. Eli kerrankin voi hurrata hyvä Espoo!   

Tänään taas levätään.

Hyvä(sti) joulukuusi

Kevyen punttiksen jälkeisenä lepopäivänä kaikki lihakset tuntuivan kangistuvan iltaa kohden yhä enemmän. Näin siinä käy kun välillä lihaskuntopuolesta vähän lintsaa.

Tänään loppiaisena lopetetaan joulu. Tänä jouluna meillä oli tosi hyvä kuusi. Sillä olisi menty ihan Nuutin-päivään saakka, mutta loppiasena meillä on aina kuusi riisuttu, mitäpä sitäkään tapaa muuttamaan. Kuusen lähdön jälkeen koti näyttää vähän valjulta ja mielikin tuli hiukan haikeaksi. Siispä mäkeen.

Sain mäkitreeniin mieheni kaveriksi ja kumpikin vähän vedätti toinen toistaan. Tänään meni joulukuusen kunniaksi kuusi nousua eli yksi enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla. Alusta oli jäinen ja möykkyinen, onneksi raatsin ottaa vihdoin upouudet Sarvan Xtirot jalkaan. Ja hyvä oli pito ja lisäksi möykkyisyys laajensi treenin tehoa ihan koko kroppaan tuntuvaksi. Jätäri on innostava treenipaikka vaikkei kuva siltä näytäkkään, mutta siis Helsingin korkein kohta kuten wikipedia kertoo http://fi.wikipedia.org/wiki/Malminkartanonhuippu Mäkitreenit otin mukaan ohjelmistoon joulukuun alusta, sillä tavoitteena on parantaa maratonenkka kolmosella alkavaksi.

Huomenna levätään.

Saimaa sinersi silmissäni

Toteutin toki edellspäivän suunnitelmani ja kävin salilla ekaa kertaa sitten viime kesän. Soutulaite on kyllä ihan lempparini, olin yksin (kyseessä työpaikan sali, jossa oli minua ennen käynyt eilen jopa kaksi tyyppiä), suljin silmät ja näin ihanan sinisen Saimaan ja sen rannoilla huojuvan kauniin vihreän metsän, jossa ei näkynyt merkkiäkään talven myrskyjen runtelemista puun rujoista rangoista. Vartti hujahti hetkessä, lisäksi tein lyhyesti ja kevyesti koko kropan lihakset läpi. Selkä oli päässyt kyllä huonoon kuntoon, kevyellä kotijumpalla en ainakaan saa selkälihaksiin mitään tuntumaa. Olen yrittänyt nylkyttää niitä ala-asteen jumppatunneilta tuttuja jalan ja kädennostoja, mutta ei tuntumaa. Niin ja se jumppapallo on sisustukseen sopimattomana ja liikaa tilaa vievänä kellarin kätköissä. Työpaikan kuntosali on muuten mainio keksintö, ei mene aikaa treenimatkaan, ei maksa mitään (ainakaan meidän sali) ja ei todellakaan ole ruuhkainen. Varustetaso meillä on ihan perusrautaa ja kaikki laitteet on kunnossa (matalan käyttöasteen vuoksi) eli jos oman työpaikkasi kellarista löytyy sali, niin hyödynnä ihmeessä! Lyhyt pyrähdys vaikka vain soudun ja käsipainojen äärellä tekee hyvää jokaisen näppistyöntekijän harteille.

Lipsuttelut

Aamulla oli eilisestä pöpperökelistä tottumattomat koivet hiukan kipiänä. Iskiaskin oireili, mutta iltaa kohden vertyi hyvin seuraavalle reilun kympin suoritukselle. Olisi pitänyt tajuta laittaa nastat alle, sillä sen verran lipsutteli. Huomenna ajattelin mennä piiitkästä aikaa salille. Yritän tehdä kevyesti, mutta ei se ole koskaan ennekään ilman seuraavan päivän lihaskipuja sujunut.

Lupaus

Uudenvuoden tiimellyksessä on ihmisillä tapana tehdä lupauksia. Useimmat lupaukset liittyvät terveellisempään elämään, juoma- ja ruokatottumusten muutokseen, uuden harrastuksen aloittamiseen jne. tavoitteena aikaisempaa parempi elämä. Monet lupauksista elävät kuukauden kukoistuksen ja hiipuvat sitten takaisin vanhojen tapojen koukeroihin. Toivottavasti omalle lupaukselleni ei käy niin, sillä aloitin uuden elämän lenkkeilevänä blogaajana. Lenkkeillyt olen toki ennenkin, mutta en voi mitenkään kuvailla itseäni some-tyyppinä, sillä enhän ole edes FB:ssä. En ajatellut sinne mennäkään.

Mutta asiaan: tänään tepsuttelin vuoden ekan lenkin vihdoinkin valkeassa maastossa. Mieleen palautui muistikuvat viime talvesta ja kilometritolkulla auraamattomista lenkkireiteistä, kyllä nyt on ihanaa! Lumirähmä oli tosin piikikkään tuntuista ja suojalasitkin unohtuivat eteiseen. Kympin lenkin varrelle osui jopa yksi toinenkin hölköttelijä.