Elämä normalisoituu

Ehkä pääsen sittenkin takaisin normaaliin juoksuun, siis itselleni normaaliin. Viime viikolla lisäsin niin juoksulenkin pituutta kuin lukumäärääkin. Prosentuaalisesti aivan liian suuri kertalisäys, mutta sallin itselleni henkilökohtaiset ihmiskokeet. Tällä erää pisimmän lenkin 7,5 km juoksin asfaltilla ja täräykset tuntui kieltämättä pahemmalta kuin hiekkatiellä. Eri lenkkialusta ja ympäristö tarjosi muutakin eli bongasin kymmenen rusakkoa yhden lenkin aikana! Kaksi ekaa ja kaksi vikaa saattoivat olla samat yksilöt en ihan havainnut kaikkia tuntomerkkejä illan hämärtäessä, mutta siis kevättä on todella ilmassa.

Viikon kolmas lenkki sujuikin vauhdin puolelta normaalisti, vaikkakin hieman enemmän piti edelleen puuskuttaa. Vaikka alussa tuntui, että lähtee ihan nollasta tai jopa miinuksen puolelta liikkeelle, niin yllättävän nopeasti on päässyt perustasolle takaisin. Kolmessa viikossa alun vaivalloinen vauhti on kiihtynyt noin 40 s/km vauhdikkaammaksi. Jännityksellä odotan mitkä on lonkan tuntemukset kun aloittaa pitkät lenkit.

Muut liikunnat viikolla pientä pyöräilyä, päivittäiset kuntoutusliikkeet ja venyttelyt. Vesijuoksukin oli mukavaa lähes viikon tauon jälkeen.  Huippuinnostuneena otin vastaan Länsiväyläjuoksun kutsun! Nyt vain pitää päättää matka 6 km vai 17,3 km? Kutonen kuulostaa vähän lyhyeltä ja pidempi vähän pitkältä, mutta onhan tässä vielä kuukausi aikaa kehittyä.

Testit jatkuu

Sunnuntaisen testilenkin jälkeen hieroja veivasi minut taas täysin oireettomaksi. Käsittelyn jälkeisenä päivänä pystyin venyttelemään kunnolla, aikaisemmin en ole saanut venyttelyä tuntumaan kunnolla lähinnä on vain ollut jäykkä olotila. Kestojumit alkavat ehkä kuitenkin rentoutumaan?

Keskiviikkona juoksun testailut jatkuivat ja pidensin taas matkaa hiukan. Juoksun jälkeen pitkät venytykset ja tennispallojen päällä makailua. Juostessa kipua tuntuu kokoajan vähemmän, mutta siis edelleen tuntuu ja kun lenkin saa päätökseen niin kipu loppuu lähes heti.

Ehkä pitkistä venyttelyistä johtuen lonkkaluun seutu tuntui taas hieman aralta, mutta fysioterapeutti sai olotilan lyhyen kidutuksen jälkeen taas akuneuloilla oireettomaksi.  Viiden viikon fysioterapian tulokset tulevat kovin hitaasti ja pienesti esiin, mutta ainakin terapeutti oli positiivisella mielellä. Ohjeeksi sain jatkaa samoin ja maltillisesti kuin tähänkin asti. Tässä alkaa jo pikkuhiljaa olla maltti koetuksella…

 

Sunnuntaina maltilla taas pidensin lenkkiä hieman ja nyt on mittaa jo 7 km! Vauhti kiihtyi lähes huomaamatta ja jalat olivat todella tuoreen tuntuiset. Hengitys ei tosin meinannut pysyä ihan mukana. Kivaa oli kuitenkin J Muut viikon liikunnat oli sitä malttiliikuntaa eli vesijuoksua, kävelyä, jumppaa ja puussa kiipeilyä (luumupuun leikkaus).

Testijuoksut

Kymmenes kerta vesijuoksua ja olen alkanut jopa hieman tykkäämään tuosta lajista. Tiistain iloinen yllätys oli kun Vantaan Energia tarjosi vesijuoksut ja uinnit ilmaiseksi Kaukon eli kaukolämmön päivän kunniaksi. Aika onnistunut sponsorointi! Akunpunktion vaikutukset tuntuivat edelleen, joten ajattelin rohkaistua testilenkille. Perjantaijumppien yhteydessähän olen jo hyvin kevyesti hölkötellyt alku- ja loppuverryttelyt ja alusta on jalkapallohallissa pehmeää. Alkulämmittelyksi keskiviikkona kilsa kävelyä, sitten 5 km hiekkatietä hölkötellen ja loppu kävellen. Vauhti oli hidas ja ei hengästyttänyt. Kipu ja kiristys alkoi noin kilometrin jälkeen. Loppukävelyn aikana laskin housun kaulusta reilusti alaspäin (oli pitkä takki) ja isompi kipu hellitti heti. Seuraavana päivänä tuntui jonkin verran kipua kävelyssä, mutta fysioterapia ja taas akuneulat veivät tuntemukset kokonaan pois. Fysioterapeutti antoi myöntymyksen, että voin tehdä lyhyitä lenkkejä ja lisäksi sain taas uusia nytkytysliikkeitä kotiläksyksi. Sunnuntaille oli ennustettu auringon paistetta ja olinkin suunnitellut leppoisaa lepopäivää ja kirjan lukua kevätauringossa, mutta jälleen kerran ennuste jäi toteutumatta. Kun muutakaan järkevää puuhaa ei ilmaantunut, lähdin rohkeasti viikon toiselle testilenkille. Kipu alkoi noin 1,5 km kohdalla ja se oli siedettävää, mutta pidempää lenkkiä en viitsisi tällä tuntemuksella tehdä.

Jotenkin tämä koko kuntoutuspuuhaa mietityttää: onko mitään limapussin tulehdusta koskaan ollutkaan, voiko kaikki johtua ylikireästä piriformiksesta? Miksi oikea puoli on ja pysyy täsmälleen yhtä kireänä jokapäiväisestä venyttelystä huolimatta? Alkavalla viikolla tämän hoitojakson viimeinen fysioterapia, jonka jälkeen ilmeisesti palaan lääkärin luokse. Tänään taas normaalihieronta ja jos sen vaikutuksesta oireet lähtevät taas toviksi, niin pyydän ilmeisesti lääkäriltä jonkun norsuannostuksellisen relaksanttia piriformiksen avaamiseksi?   

 

Kuntoutus jatkuu

Kuntouttelu jatkuu: kävelyä, vesijuoksua, jumppaa, venyttelyä, hierontaa, fysioterapiaa. Lonkan seudun kipuilu on siirtynyt itsestään hieman lantioluusta taaksepäin ja  kun housunkaulus osuu sopivaan kohtaan niin ihon pinnassa tuntuu erikoista polttelua? Onko nämä paranemisoireita? Pikkuhiljaa alkaa mietityttää onko tämä kaikki pelkkää kuvitelmaa…
Viikon fysioterapiakerran päätteeksi sain akuneuloja jalkapöydästä alaselkään saakka ja sen jälkeen olo oli oireeton. Lauantaina vielä kertaalleen hiihtoa ja se sai jäädä tämän lyhyen ja lämpimän talven viimeiseksi. Latupohjaa oli paikkailtu paksummaksi ja paikka paikoin tuntui kuin olisi joustinpatjalla hiihdellyt! Lyhyen kauden lyhyet saavutukset yhteensä kokonaiset 118 km latua. Samaisena päivänä sain äherretyksi minimaalisen määrän ilmaa renkaisiin ja siirsin pyöräni huoltoon. En ole kyllä koskaan aikaisemmin pyöräillyt helmikuussa!