Viikon nolaus

No nolostipa kävi, vaikka valmistautuu ja hyvin juoksu kulkikin alkuun niin Pääkaupunkinjuoksu piti jättää puolivälissä kesken. Reiden, polven yläpuolinen sisäkohta alkoi sattumaan siihen malliin etenkin alamäissä, että en lähde tässä vaiheessa riskeeraamaan Frankfurtin maratonia pitkällä juoksutauolla. Nyt lepoa ja buranaa ensi perjantaihin saakka sekä kylmäpussihoitoa. Kyllä tämä tästä. Iloisempia uutisia kuului sunnuntaina sentään Berliinistä, jossa kolme kaveria juoksi kaikki omat uudet maratonenkkansa ja kaksi alitti jopa SM-maratonrajan. Onnea sinne!

Alkuviikosta oli hieronta ja tällä kerralla reiden ulkosyrjät olivat totaalitukossa. Koskaan ennen ei ole noin pahana olleet, näin muisteli myös hierojani, joka on yli kymmenen vuoden ajan jyrännyt kroppaani auki. Keskiviikkona alkoi Vantaan Salamien toinen Maratonkoulu ja siinä vedettiin luennon päälle lyhyt tekniikkaharjoitus. Torstaina vedin jo vähän vauhdikkaaman 8,5 km lenkin keskivauhti oli 4:55 min/km.

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Eli ilmoittautuminen Prahan maratonille 12.5.2013 on nyt lyöty sisään ;)

Mennyt viikko

Kyllä näytti lyhytkin kisa uuvuttavan. Maanantaina 12 km palautteleva lenkki kankeahkosti ja oli palauttavana liian pitkäkin. Torstaina 22 km ristiinrastiin keskuspuistoa. Onneksi kartturi ajoi pyörällä vieressä juomat ja geelit kantaen, sillä en ollut lainkaan hajulla missä mennään. Osa matkasta meni kuitenkin Pääkaupunkijuoksun reittiä ja en kyllä muistanutkaan kuinka mäkistä siellä on. Jostain syystä jo alkumatkasta reiden ulkosyrjässä oli outoa pientä kramppausta , joka levisi koko takareisiin ja viimeiset kilometrit meni aivan suorin jaloin ja tuntuma oli ihan kuin vähintään neljäkymmentä kilometriä olisi jo takana. Eipä ole näin pahaa tunnetta lenkillä ollut aikaisemmin. Perjantaina kuitenkin vajaa 7 km meni jo ihan normaalia rivakkaa tahtia ongelmitta.

 

Sunnuntaina tunnin lenkki kaatosateessa ja yllättävän moni muukin oli ulkoilemassa kehnosta kelistä huolimatta.

Viikon kruunaus

Tämän syysviikon kruunasi ehdottomasti sunnuntaina maastojuoksukisojen kultamitali! Matka oli 4,1 km (Garmin näytti 4,18 km). Aika olisi voinut olla parempikin, mutta olen ihan tyytyväinen vauhtiin, sillä reitti kiersi kaksi kertaa Myyrmäen pururadan, jossa tyypilliseen pururatatyyliin yksi pitkä ylämäki ja toinen lyhyempi mutta jyrkkä. Mäet veivät terän loppukiristä ;) Jaloissa vähemmälle käytölle jääneet kisa-Karhut.

Jalat olivat sunnuntaiaamunakin vielä tönköt lauantain puutarhatöistä ja perjantain pitkästä lenkistä. Perjantaina 26 km oikein syksyisessä kelissä: 6 km kohdalla alkoi sade ja 11 km kohdalla vesi huuhteli varpaanvälitkin, ihan kuin pesusienet jalassa olisi juossut. Kovemmissa vastatuuliosuuksissa käsineet olisi ollut hyvät, mutta muuten pärjäsi märissä sortseissa ja teepaidassa, tosin muutamat harvat vastaan tulleet juoksijat olivat viisaammin jo pitkissä lahkeissa ja juoksutakeissa. Onneksi kotivalmentaja pyöräili vieressä geelien ja vesien tarjoajana niin pysyi positiivinen vire kelistä huolimatta.

Monipuolisuutta lisää

Viimeviikon loppupuoli meni syksyisissä puutarhapuuhissa aamusta iltaan ja sunnuntaina olikin joka paikka niin jäykkänä, ettei juoksuvauhtia ainakaan pitänyt toppuutella. Hidas kymppi palautti ja tärryyteli lihakset takaisin lähelle normaalitilaa.

 

Maanantaina rivakka alle 7 km keskivauhti 4:44 min/km. Nyt oltiin jo hiukan mukavuusalueen ulkopuolella vauhdin suhteen, mutta uskon monipuolisen kehon rääkkäyksen tuovan tuloksia. Kauniimminkin sen voisi sanoa eli suorituskykyisen kehon saat aktivoimalla sitä erilaisin ärsykkein ;) Omakohtaisesti olen huomannut kovavauhtisten vetojen vaikuttaneen positiivisesti niin vauhtiin kuin juoksutyyliinkin. Lisää juoksuryhdikkyyttä on varmasti tullut myös kuntopiirien myötä. Minikuntopiiri oli myös maanantaina: selät, vatsat, hartiat ja kädetkin tosi pienillä käsipainoilla (taidan laittaa hiukan painavammat puntit jo nyt joulupukinlistalle). Ja kaiken monipuolisuuden lisäksi aloitin kesätauon jälkeen monivitamiinin popsimisen.

Tiistaina reilu 13 km taisi mennä suurin piirtein maratonvauhdilla.

Syksyn alkua

Maanantaina hieroja löysi melkoiset kipupisteet ulkoreidestä ja uuden tyyppistä tiukkuutta tuntuu myös säären etuosissa ja ulkosyrjillä. Sen verran tuntui hieronta jaloissa tiistaina, että olisi ollut viisasta jättää juoksu väliin, mutta kun juoksututti. Onko muuten olemassa nyrkkisääntöä kuinka pitkä lepo hieronnan jälkeen olisi hyväksi?

 

Tiistaina kuitenkin reilu 8 km kiihtyvällä vauhdilla. Suurin piirtein puoliväliin saakka vauhdissa pystyi hyvin vielä puhumaan ja keskivauhdiksi tuli 5:02 min/km. Lenkin päälle vielä 4x60 m spurtit ja minikuntopiiri. Eilen 23,5 km maratonvauhtia nopeammalla tahdilla. Seuraava pitkä pitää pystyä menemään maltillisemmin. Syksy ja kunnon nousu vaikuttaa lupaavalta, mutta taas lähestytään kausiflunssan kukoistusaikaa…

Loppuviikon rutistus

Torstaina 12,5 km samoilla vauhdeilla kun tiistainakin ja perjantaina 24 km. Perjantain pitkälle otin juomarepun matkaan ja lenkki sujui mukavasti asfaltilla. Edelliset pitkät lenkit on juostu pehmeitä kävelyteitä pitkin, joten lauantainaamuna jalkoja särki aivan vietävästi. Olisi pitänyt laittaa perjantaina kompressiot jalkaan, niin ehkä olisi ollut paremmat tunnelmat. Kummasti jalat kuitenkin vertyivät illan mittaan kahdeksan sentin koroissa tanssiessa hääjuhlien merkeissä.

 

Viikon neljäs lenkki olikin sitten sunnuntaina kahden tunnin palauttava päiväkävely. Viime ja tällä viikolla olen ottanut minikuntopiirit mukaan ohjelmistoon ja samoin lisännyt venyttelyä. Nyt täytyy vain jatkaa kovan alustan juoksuja ja totuttaa jalkoja tärähdyksiin.