Vihdoin talvi!

Tällä viikolla maanantaina kympin nautinnollinen hidas hölköttely vielä mustassa syksykelissä ja edelleen tulee vasen polvi tönköksi, vaikka venyttelyä on lisätty. Tiistaina kävin verenluovutuksessa, kun harjoittelussa nyt muutenkin rennompi vaihe päällä, eikä jalkakaan tunnu helpolta. Hemoglobiini ei ollut järin korkealla vain 128, mutta se on toki luovutuskelpoista (alaraja naisilla 125). Edelliset vuodet on mennyt yhdellä luovutuskerralla, mutta tähän vuoteen sain mahtumaan kaksi. Suosittelen verenluovutusta lämmöllä kaikille niille, jotka eivät ole juoksussa järin ryppyotsaisia www.veripalvelu.fi ainakin oma veriryhmäni O neg tuntuu aina olevan vähissä.

Lauantaiksi ilmoittauduin jälleen Paloheinään puolikkaalle ja olen ihan innoissani, että saa vetäistä jälleen nastarit jalkaan ja keli vaikuttaa ainakin ennustusten mukaan äärimmäisen rankalta eli nautinto potenssiin kybä!

Tulevaksi maanantaiksi on varattu aika jäsenkorjaukseen ja odotukset ovat korkealla, vaikkakaan yksi kerta ei ehkä riitä.

Kiristystä

Puolikas Paloheinässä meni lauantaiaamuna mukavasti. Hyvässä seurassa sai vajaassa kahdessa tunnissa vaihdeltua kuulumiset lenkkivauhdilla. Vasen polvi muistutteli olemassaolostaan ja kerran piti hiukan vauhtia tiputtaakin. Sunnuntaina jalka oli todella kipeä, ei pystynyt lähtemään edes sunnuntaikävelylle.  Pahinta on mennä rappuset alas.

Maanantaina hieroja esitti epäilynsä, että si-nivel on virheasennossa ja puristaa hermoa ja kehotti menemään jäsenkorjaajalle. Tuo saattaa hyvinkin pitää paikkansa, sillä vaikka vasen puoli on nyt kireä ja selvästi enemmän jumissa, niin en saa venyttelemällä siihen apua ja sen verran on kokemusta polvivaivoista, että tunnen ettei vika oikeasti ole polvessa.

Tiistaina leppoisasti reilu 11 km ja pientä polvituntumaa. Kevyt hölkkä ei tunnu polven syrjään, mutta kun vauhti kasvaa ja jalka koukistuu enemmän, niin sitten tuntuu. Nyt kävely ei satu ja on normaalia, mutta etureittä venyttäessä huomattava kiristyksen tunne tulee polven sisäsyrjään, juuri sinne mistä tuo hermorata kulkee. Jäsenkorjaajalle siis.

Lenkkipoluille paluu

Aloittelin lääkekuurin jälkeen juoksentelua varovasti viime viikolla kaksi alle 6 km lenkkiä. Otin matkaan sykemittarin, että ainakin näen jos en tunne olotilani laatua. Sykkeet oli hieman kohollaan, mutta lenkin jälkeen syke kuitenkin laski nopeasti. Lenkit menivät runsaasti räkien.

 

Tällä viikolla kaksi reilun kasin lenkkiä vähän rivakammin ja räkiminenkin jäi jo vähemmälle määrälle. Niin kai se on, että yskä lähtee yskimällä ja nuha niistämällä, kuumettahan minulla ei ole ollut koko aikana. Päätin kuitenkin jättää Aktian Cupin väliin ja menenkin lauantaina Paloheinämaratonille juoksemaan puolikkaan rauhalliseen tahtiin.

Uusi kuuri

Niinhän siinä kävi, että juoksu oli sen verran kova rasite kehole, että oli mentävä uudestaan lääkärin puheille. Kurkkukipu ja poskionteloiden särky alkoi uudestaan ja sain uuden antibioottikuurin. Nyt alkaa jo hieman olla helpompi olo vaikka hevosyskä herättääkin öisin. Muutoin lihakset olivat täysin kivuttomat jo neljässä päivässä ja rakkulatkin puhkaisujen jälkeen hyvät. Vasen polvi venyttäessä edelleen hieman kireänä, ei normaali, mutta ei kipeäkään. Olen ottanut ihan levon kannalta vaikka juoksujalka jo vipattaakin. Jos pääsisi edes 17.11. ensimmäiseen Aktia Cupiin.

Berliinin maratonin koodi tuli ja ilmoittautuminen on hoidettu loppuun saakka. Missään kohtaa ei kyllä kysytty tavoiteltavaa juoksuaikaa vaan ainoastaan paras juostu aika? Vastasin ihan totuuden mukaisesti vaikka ei siellä varmasti ole mitään mahdollisuuksia tarkistaa kaikkien juoksijoiden toteutuneita aikoja eli ehkä starttiaika tulee olemaan noin 15-20 min kärjen jälkeen.

Työelämässä aloitin taas norjan opinnot, ties vaikka joskus juoksisi sielläkin ja selviytyisi matkasta ihan norjaksi. Aino-Kaisa Saarinenkin kertoo taltuttaneensa poskiontelovaivat norjalaisten avulla. Hyvä Norja!