Lähes tauditon

Räkä alkoi sittenkin pikkuhiljaa loppumaan ja pääsin maanantaina vihdoin hölkälle kahden viikon levon jälkeen. Alussa sattui penikoihin, sattui jalkapohjaan ja sattui jalkateriinkin. Sitten tunteeseen taas turtui miellyttävän vesisateen piestessä kasvoja ja aloin jo melkein suunnittelemaan viikonlopun Aktia Cupiin osallistumista, kunnes taas loppumetreillä alkoi takareisi kirraamaan. Lenkin päälle vedetyt rennot kiihdytykset eivät myöskään tuntuneet hyvältä jalassa, mutta irrotti hyvin viimeisiä ylimääräisiä limoja nenästä. Viikon mittaan kävin toisenkin noin 11 km peruslenkin ja kävin katsastamassa kuinka mäessä näkee. No näkinhän siellä oikein hyvin juosta suunnistuslamppu otsassa, nousin Jätärille kolme kertaa juosten ja kolme kertaa portaita pitkin ylös. Kävin myös pitkästä aikaa rauhallisella kävelylenkillä sekä tein kovempivauhtisen lenkin, jolloin huomasin olevani todella virkeä. Johtuuko virkeys sitten parin toimettoman viikon jälkeen liikunnan parissa runsaammin vietetystä ajasta ja raittiista ilmasta? Ainakaan sunnuntaina ei marraskuu masentanut.