 |
| Sateinen jylhä kirkkonäkymä hotellihuoneesta maratonaamuna |
Terveiset Düsseldorfista uudella ennätysajalla 3:38:01. Runsaaseen
ja raikkaaseen vesisateeseen lähti sunnuntaiaamusta alle 3 000 juoksijaa. Tuntia myöhemmin lähti
viestijuoksijat, joita lienee yhteensä kymmenisentuhatta neljällä eri osuudella.
Vartti ennen maratonlähtöä lähti matkaan vielä makuupyöräilijät ja
yksipyöräisellä ”sirkuspyörällä” pyöräilevät? Enpä ollut sellaisia koskaan
ennen nähnyt. Tapahtuma oli siis varsin pieni, mutta oli hyvin tilaa juosta ja
sateesta johtuen oli myös helppo hengittää. Infossa luki, että urheilujuomaa on
joka 5 km välein kuten tapana on, mutta ensinnäkin juomapisteet eivät olleet
lähellekään viiden km välein ja kahdella ensimmäisellä ei ollut tarjolla muuta kuin vettä.
Jossain 35 km kohdilla otin hätäpäissäni cokista ja seuraavaksi olikin ihan
nurkan takana urheilujuomapiste. Juomapisteistä huolimatta positiivista oli
kuitenkin, että kilometrimerkit olivat ainakin alkupäässä aivan samassa
synkronissa Garminin kanssa, loppupäässä oli hiukan eroa. Reitti oli myös melko tasainen ja varmasti katsojaystävällinen neliapilaa muistuttavan muotonsa ansiosta. Alussa yksi noin kilometrin pätkä melko tasaista mukulakiveä.
Ensimmäiset kaksi kilometriä menin sekunnilleen
suunnitellulla vauhdilla ja pahalta tuntui, mutta sitten alkoi olo vetristyä.
Vessareissu oli tehtävä heti vitosen kohdalla. Tankkaus tuli tehtyä siis ehkä
hieman liioitellusti. Hieman ennen puoltaväliä kiristin vauhtia, että pysyisin
tavoitteessa. Mitään epätoivon hetkeä ei matkan varrella tullut, paitsi silloin
kun vedin vedet henkitorveen oli oksennus lähellä. Kolmestakympistä eteenpäin
oli todella helppoa, vaikka reisiin sattuikin, oli kuitenkin selvä henkinen yliote
juoksuun. Enkä lähtenyt saksalaismiehen matkaan, joka ehdotteli
neljässäkympissä vauhdin kiristämistä, sillä juoksin jo silloin ”täysillä”. Valokuvasarja ennen maalia ei kyllä puhu
helppouden puolesta, hymyä ei ole havaittavissa vaikka sadekin lakkasi jo siinä
36 km kohdilla :)Toinen puolikas oli kaksi sekuntia ensimmäistä nopeampi, mutta
kilometrivauhdit olivat todella epätasaisia. Ainakin ns. mäessä eli Rheinin
ylittävällä sillalla huomasin lisääväni vauhtia siis ylämäkeen. Minulla on joku
ylämäki-intohimo, sillä saman havainnon olen tehnyt aikaisemminkin.
Juoksun
jälkeen illalla hidasta palauttavaa kävelyä runsaasti ja samoin seuraavana päivänä.
Kroppa kävi ylikierroksilla vielä keskiviikkonakin, mutta pidin kiinni
suunnitelmastani ja olin juoksematta kokonaisen viikon. Yhtäkään rakkulaa ei
tullut ja palautuminen oli kaikin puolin nopeaa. Ainoat vauriot tuli sateen
kastelemista trikoista, jotka hinkkasivat alaselän ruvelle. Olen sangen tyytyväinen juoksuuni ja jos tuon vessareissun voisi jättää pois ja vielä vähän kiristäisi, niin pientä aikaparannusta on mahdollista vielä ehkä saavuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti