tiistai 30. lokakuuta 2012

Frankfurt 2012 suoritettu!

Maratonaika parani taas parilla minuutilla (jos sekunnit jätetetään huomioimatta) eli olosuhteisiin nähden voi olla tyytyväinen. 27 km saakka meni hyvin ja vauhti pysyi melko tasaisena. Sitten alkoi kylmä vastatuuli pohjoisesta, joka jatkui myös lopussa keskustassa, ei löytynyt leveistä selistä suojaa eikä korkeista tornitaloistakaan. Ennen 34 km alkoi jo hieman huimata, syynä epäilemättä tauti ja lääkkeet. Oli pakko hiljentää vauhtia ja kylmyys tuntui kiristävänä poskissakin. Juomapaikoilla käsineet olivat kastuneet läpimäriksi, joten lopussa oli sormetkin jäässä. 40 km kohdalla kävelin ja join viimeiset energiat ja pystyin puristamaan ns. loppukirin: tunne oli, että käytin käsiä hyväkseni ja olin nostavinani polviakin korkealle. No videopätkät eivät kyllä näytä järin lennokkaalta juoksulta! Annoin kaikkeni ja maaliviivan paremmalla puolella sain hieman talutustukea, näytin ilmeisesti todella voipuneelta. Hotelliin kävellessäni tuli kylmyydestä hirveä tärinähorkka ja kuuman suihkun jälkeen huulet olivat tummansiniset, eli koville otti.

Tankkaus ei ehkä ihan optimaalisesti sujunut ja vatsa ei vetänyt juostessa kuin yhden geelin 10 km kohdalla. Onneksi tunnistin oireet ajoissa, ettei pitänyt vatsan takia pistää kävelyksi ja yhtään vessareissua ei sentään tarvinnut tehdä. Garmin näytti jopa 360 m pidemmän matkan ja kilometriaikoja oli vaikea seurata kun ne eivät täsmänneet kilometritolppien kanssa (merkkiäänet eivät olleet käytössä). Messuhankintoina juoksupipo ja juoksuliivi, joka olikin jo juoksussa päällä ja oli hyvä. Messuilla pisti silmään Berliinin maratonin tyhjä osasto, jossa päivysti pari tympeän näköistä miestä, myytävää kun ei enää ollut. Berliinin 2013 maratonhan myytiin kolmen ja puolen tunnin ennätysvauhdissa loppuun. Ensimmäiset 10 000 ilmoittautumista meni kuulemani mukaan jo kolmessa minuutissa ja hinta hyppäsi seuraavaan kategoriaan.

Juoksun jälkeen vasen polvi melko kipeä, piti linkata jalka suorana, myös vaivasenluun kohdalla särkyä sekä neljä rakkoa. Paluumatka lentokoneessa oli särkylääkkeistä huolimatta suorastaan tuskallinen, mutta nyt jalat ihan ok vaikkakin normaalia rasituskipua on. Ansaittua lepoa ainakin viikko

2 kommenttia:

  1. Onnittelut enkasta! Kyllähän ennätyksen paranemiseen saa aina tyytyväinen olla, etenkin tuollaisten valmistautumisvaikeuksien jälkeen joita (taas kerran) koit.

    Garmin näyttää yleensä n. prosentin liikaa johtuen GPS:n epätarkkuudesta. Alle 400m heitto maratonilla on jo hyvä tulos. Jos katsot reittiviivaa suurennettuna, näet siinä varmaan monessa paikassa pientä siksakkia tai viiva menee välillä tien sivussa. Korkeat rakennukset häiritsevät signaalia enemmänkin. Itse pidän Garminissa automaattisia kierrosaikoja 1km välein ja näytöllä ajan ja matkan lisäksi meneillään olevan kilometrin keskinopeutta. Tuohon nopeuteen kun lisää pari sek/km (tuon GPS-virheen ylimatkan takia), ollaan melko lähellä todellista vauhtia. Hetkellistä nopeutta ei tuon virheen takia kannata katsoa, sillä se voi heitellä miten sattuu. Lisäksi kun seuraa kilometrikylteistä aikataulua 10km tai jopa 5km välein (tavoitevauhdin väliajat voi olla kirjoitettu vaikka käteen, tai sitten laskee päässälaskuna ajankuluksi matkan varrella), pysyy hyvin selvillä siitä missä mennään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kiitos. Olen tosiaan huomannut, että hetkellinen nopeus heittelee reilusti. Frankfurtissa nopein kilometrini meni jopa 4:44 min/km vauhdilla, mutta siinä taisi olla alamäki, jota rullailin menemään. Ja tuo päässälaskeskeluhan on ihan oikeasti mukavaa ajanvietettä, siinä kun tulee keskittyneeksi ihan muuhun kuin juoksuun ja hetken päästä havahtuu, että onkin kilometri hujahtanut ohi ihan huomaamatta.
      Näillä mennään ja Praha on siis seuraava tavoite.
      Pl

      Poista