Ihmiskoe onnistui eli hyvin tehdyllä pohjatyöllä voi juosta
maratonin ilman varsinaista maratonharjoittelua!? Isäinpäivänä juoksin Paloheinässä
uuden oman ennätykseni. Juoksijoita oli tällä kerralla yhteensä 33 eri
mittaisilla matkoilla eli nyt riitti loistavasti tilaa juosta omaa juoksua. Sain
henkilökohtaisen jäniksen ekalle puolikkaalle, josta jäi kuvan pallo muistoksi.
Pallossa merkittynä neljä tuntia, koska ajatuksissa oli oikeasti suurin piirtein 3:55
aika. Toisella puolikkaalla seurana uusi tuore jänis tällä kertaa pyörän selässä. Kelihän
oli ihan sitä parasta marraskuuta eli raikkaita ja runsaita saderyöpsäyksiä ja
hirveitä tuulenpuuskia. Tuuli oli välillä niin kova, että pelotti juosta isojen
puiden keskellä. Risuja ja kuusenkäpyjä mätkähteli maahan tuon tuosta ja vähän
jännitti, että lähteekö taju, jos sellainen kopsahtaa keskelle päätä. Ehkä
suurin vaara oli kuitenkin, että tällä ”lennokkaalla” askelluksella olisi
voinut oikeasti kompastua käpyyn J
Yksi puu kuitenkin rysähti kunnon rytinällä katki kymmenisen metrin päässä.
Kova hiekkatie oli armelias jaloille, vaikkakin juoksun jälkeen ei meinannut
millään jalat kantaa autolle asti. Onneksi sain kuskin kotiin, sillä en ihan
tuntenut olevani ajokuntoinen. Isäinpäivän kunniaksi oma isäkin tuli katsomaan
näyttävän loppukirini eli oli siellä yleisöäkin. Tämä oli kolmas ja ehdottomasti viimeinen maraton tälle vuodelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti