Pehmeämmät palauttelut

Juoksualustalla näyttää ja ennen kaikkea tuntuu olevan hirveän suuri vaikutus palautumiseenkin. Asfaltia pehmeämmästä alustasta johtuen iskutus jää huomattavan miedoksi ja näin jalkoihin jääkin ainoastaan pitkän fyysisen ponnistelun aiheuttama kipu/jäykkyys. Asfaltimaratonin jälkeen jalat on yleensä olleet sen verran kipeät, että en ole voinut ajatellakaan venyttelyä. Nyt hiekkatiemaratonin jälkeen pystyi hyvin illalla venyttelemään toki hyvin kevyesti. Maratonin jälkeen maanantaina töissä välttelin istumista, ettei jäykkyys iskisi. Jo kolmantena päivänä maratonin jälkeen vedin reilun kahdeksan kilometrin yhteislenkin ja vain oikean jalan pohje oli kireän oloinen. Kuusi viikkoa aikaisemmin asfaltimaratonin jäljiltä viidentenä päivänä väkisin juostu kuuden kilsan lenkki taas oli ihan hirveän tuntuista ja jäykkää. Tossuina oli kummassakin maratonissa Adios 2.

Oikea alapohje hiukan arvelluttaa, joten yritän hieman lepuutella, ainakaan nyt ei kinesiosta ole ollut apua, jos se nyt on ihan oikeaoppisesti sinne vetäistykään? Kylmäpussia olen aina muistaessani iltaisin kyllä käyttänyt. Viikonloppuna olin Stadikan suojissa myrskyltä ja sain kahden päivän rautaisannoksen ”liikuntaoppia” ja opin hirveän määrän uusia  liikkeitä ja venytyksiä. Olo on innostunut vaikkakin viikonlopun lepo jäi nyt tyystin väliin.