Talvi tulla tupsahti

Pitkään ja hartaasti odotettu talvi pääsi sittenkin yllättämään. Lämpötilaero totutusta on niin suuri, ettei siihen oikein millään meinaa tottua vaikka viikossa kuulemma pitäisi kehon sopeutua. Lenkille meno pakkaseen on tuntunut jopa hiukan vastenmieliseltä, vaikka menneinä talvina on juostu pitkää lenkkiä parinkymmenen asteen pakkasessakin. Vastaantulevien lenkkeilijöiden harvasta määrästä voisin päätellä, etten ole ihan ainoa pakkaslenkkiä kaihtava. Yhdellä lenkillä tuli ainoastaan yksi juoksija vastaan, jonka ilokseni tunnistin seuratoveriksi verkkareiden perusteella. Aikoihin en ole nähnyt shortsijuoksijaakaan, joka vielä joulukuussa viiletti lyhyissä lahkeissaan lenkeillä vastaan tai ehkä en tunnista häntäkään runsaiden vaatekerrosten alta. Havaintona tältä viikolta, että -11 asteessa on hengittäminen vielä helppoa, mutta jo kolmisen astetta kylmemmässä jäätyy kaulus ja huivi melko nopeasti koppuraksi. Koska pakkaslumi on nahkeaa, olen juossut edelleen tavallisilla lenkkareilla paksummalla sukalla. Lennokkuutta? ja vauhtia juoksusta syö taas useamman kerroksen kerrospukeutuminen, mutta näillä se on mentävä.
Viikolle mahtui vain kolme lenkkiä (7-11 km mittaisia) kun piti hieman sukujuhliakin välissä  viettää. Lisäksi kuntopyöräilyä ja ensi kertaa tällä kaudella hieman luisteluakin. Ei ollut ihan priimakuntoinen jää ja kun lunta ei ole ympäristössä tarpeeksi, niin jäälle kulkeutuu hiekkaa…pysyin kuitenkin pystyssä, mutta teroitus on pian tarpeen.