Vuoden viimeisenä päivänä oli vielä Paloheinässä
puolimaraton. Paloheinän reittihän on hyvin tasainen, mutta yhdessä ns. mäessä
tuntui Messujuoksu vielä pienenä kankeutena lonkankoukistajissa. Pelkäsin
kovempia jalkatuntemuksia, sillä tässä on jo pitkään juostu hyvin joustavalla
kostealla hiekalla ja Messukeskus oli pääsääntöisesti kovaa betonia. Jalassa
oli silloinkin Cepit, jotka varmasti jalkoja auttoivatkin.
Vuoden opettavaisin
juoksukokemus oli ehdottomasti Berliini, jossa valtavasta tungoksesta pakotettuna
piti juosta alku normaalia huomattavasti hitaammin ja sehän toikin tulosta. Itselleni maraton
on sen verran pitkä matka juostavaksi ettei viitsisi lähteä huvikseen testailemaan
erilaisia taktiikoita eli aikaisemmin en vain ole uskaltanut juosta tarpeeksi
maltilla alkua. Opittua on myös se, että hyvällä tankkauksella pärjään kyllä
maratonin verran ilman energiageelejä, pelkillä järjestäjän juomilla. Geelejä käytän
edelleen, mutta vain pitkillä lenkeillä, joille en mitenkään muutoin valmistaudu.
Tämän vuoden haasteena on vauhtikestävyysharjoittelun
lisääminen, kun kuulemma pitäisi kympin aikaa parantaa. Testasin tätä aluksi lauantaina,
parin kilometrin alkuverkan jälkeen kaksi kovaa kilometriä ja loput kuusi hölkkää.
Loppupäätelmä: 2 km liian kovaa. Jos ainakin 10 sek kilometriltä hölläisi, niin
jaksaa helposti ainakin kolme km ja siitä on hyvä vauhtijuoksua pidentää. Havaintona
myös, ettei lenkkejä kasvissosekeiton voimalla jaksa juosta. Bataattikeitto oli
hyvää, vaikka itse sen teinkin, mutta siitä saatu energia ei vain riitä. Eli
vuoden toisena haasteena on yrittää syödä paremmin.
Nämä kaksi siis haasteita,
ei uudenvuodenlupauksia ;) (kantapään kautta opittua tämäkin)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti