Luntakin tuli

Ihanaa, että kireimmät pakkaset hellittivät vihdoin ja sitä uskaltaa jo hiukan kovempaakin vauhtia juoksennella. Huomattavan hyviksi todetut  pakkasvarusteet on olleet merinovillasukat ja villainen ohut tuubihuivi, jonka läpi on helppo hengittää. Nyt käytössä oleva talvijuoksutakki sen sijaan on huonohko, tuuli ei kyllä mene läpi, mutta eipä se hengitäkään eli -17 asteessa muodostui jäätä takin sisäpuolelle?
 

Kahden viikon suoritteina: viisi peruslenkkiä sekä sauvamäkeä kävellen ylös ja juosten alas neljä kertaa Jätärillä. Sauvojen käyttö tuntui hyvin seuraavana päivänä käsissä. Lisäksi mäkijuoksua ilman sauvoja seitsemän kertaa ylös. Ensimmäistä kertaa jaksoin mennä portaat juosten kokonaan ylös eli 426 askelmaa. Tästä huomasi, että kunto on kehittynyt hyvään suuntaan.

Sunnuntaina oli ensimmäinen pitkä lenkki kohti Düsseldorfia. Vauhti ei siinä rupatellessa kuitenkaan ihan hitaana pysynyt, mutta ihan sopivana kuitenkin. Alusta oli aurattu, mutta silti hiukan sössöinen joka ehkä aiheutti alaselän väsymisen. Tai sitten ei ole jalat vielä tottuneet nastareihin. Lisäliikuntana vielä kuntopyöräilyä ja luistelua ja kotijumppaa useammalle päivälle pilkottuna.

 

Lumen tulon myötä hiihtely kyllä kiinnostaisi ja lyhyitä latupätkiä kyllä lähiseuduilla olisi, mutta antaa nyt innokkaampien siellä hiihdellä. En viitsi mennä tulpaksi. Syksyn juoksusuunnitelmiin tuli sen verran muutosta, että Vantaan maraton taitaa jäädä juoksematta, sillä varasimme matkan Frankfurtin maratonille 26.10. , nyt jo kolmatta kertaa.