Huikee viikko

Oikein hyvä viikko on juostu. Maanantaina kympin lenkki, josta 4 km vauhdikkaasti. Onneksi oli kaveri mukana, sillä edellisen päivän lenkki painoi jonkin verran jaloissa ja yksin en olisi noin vauhdilla tai ihan noin pitkää mennyt. Keskiviikkona lyhyesti juoksutekniikan hiomista. Torstaina vedätin toista kaveriani, joka lähtee Düsseldorfiin mukaan juoksemaan toista maratoniaan. Juostiin siis kympin lenkki, jossa neljä kilometrin vetoa 3 min palautuksilla. Tuli suuri onnistumisen ilo kaverin puolesta, että hän jaksoi niin hyvin kun on kovin epäileväinen oman juoksukuntonsa suhteen. Niin kai se on, että toinen maraton pelottaa, kun tietää mitä on tulossa. Ensimmäiselle taas lähtee vähän rotsi auki –fiiliksellä. Perjantaina oli järjetön väsymys, melkein nukahdin junaan kotimatkalla ja oikein viivyttelin lenkille lähtöä. Väkinäisesti lähdin, mutta reilun kympin juoksin kuitenkin ja loppua kohden alkoi olokin reipastumaan. Lauantai olikin ns. aktiivista palauttelua ja melkein koko päivän sain kulumaan siivoiluun ja järjestelyyn sekä ykkösinhokkiaskareeseeni, joka on lakanoiden vaihto. En tiedä mikä siinä niin ärsyttää, koska aina on toki mukava mennä puhtaisiin lakanoihin nukkumaan.

Sunnuntaina juoksin hyvin palautuneena yhden ehkä parhaimmista lenkeistäni, vaikka reittisuunnittelu menikin vähän heikosti. Kokonaismatka oli vähän yli 25 km, josta kahdeksan viimeistä kilsaa kovaa. Kymmenen viimeistä kilometriä satoi välillä melko runsaastikin, lenkkarit tuntuivat pesusieniltä ja sadevesi tirskui varpaiden välissä. Loppu oli niin täynnä napakoita ylämäkiä, että kolmen kilomerin keskivauhti nousi väkisinkin vitosen päälle. Huomasin, että pitkänkin loivan ylämäen sietää hyvin, mutta jyrkät hapottavat kahdenkympin jälkeen ihan vietävästi. Alkumatkan olisin voinut juosta vielä vähän hitaammin. Jälkikäteen kun analysoi, niin ei se niin täydellinen juoksu kai sitten ollutkaan, mutta hirveän hyvä olo oli jälkeenpäin. Ravintopuolesta huolehtiva kotikokkini valmisti ennen lenkkiä veteen sekoitetun hiilaridrinkin ja heti lenkin jälkeen "herkullisen" mansikkaproteiini-hiilarijuoman. Maku on sivuasia mulle, kiva että joku huolehtii polttoaineen saannistani eli lähes poikkeuksetta syön kyllä kaiken mitä eteen laitetaan.  Lenkkijuomana vesi ja 13 km kohdalla geeli.   

Kovettuman käsittelyosastolla olen ottanut järeät aseet käyttöön: istuin telkkarin ääressä lauantaina sitruunanpuolikas sukassa hautoen yli tunnin! Sitten taas hohkakiveä raivokkaasti ja meni melkein vereslihan puolelle. Öiksi olen laittanut rasvan lisäksi ko. kohtaan kaapista löytynyttä voidepitoista haavanhoitoon käytettävää verkkoa, johonkin vammaan olen tuollaistakin joskus hankkinut. Verkon rasva on kai vaseliinia, jonka ei kuvittelisi hirveän hyvin imeytyvän, mutta mielestäni hoito on tepsinyt. Konstit on monet!