Ennen lähtöä tuli räväkkä sadekuuro ja hiukan myöhemmin
vielä kevyttä tihkua, joten keli tuntui kostealta ja liian lämpimältä. Vaikka
tankkaus onnistui mielestäni hyvin, niin jostain syystä suu tuntui kokoajan
rutikuivalta ja en heittänytkään vesipulloani lähdössä pois. Sain vielä uudet
pullot 17 km ja 30 km kohdilla. Tuossa vauhdissa 0,5 l pullon kantaminen oli
ihan vaivatonta. Espan jälkeen alkoi tulla miellyttävämpää vienoa tuulahdusta. Ensimmäisen
vesijuomapisteen ohitin, mutta jokaisessa seuraavassa urheilujuomapisteessä
join rauhassa mukillisen ja lisäksi vesihörpyt päälle. Suolakurkut, banaanit ja
etenkin geelit jätin suosiolla väliin. Jossakin vaiheessa loppupäässä alkoi tuntua jopa
vatsa täydeltä urheilujuomasta ja epäilin jatkaa samaan malliin, mutta jatkoin
kuitenkin ja lisäsin vielä veden juomisen määrä. Energiat riitti loistavasti
loppuun saakka, vaikka ennen lähtöä tunsin nälän hieman kurnahtelevan vatsassa.
Juoksunaikainen huolto oli hienosti järjestetty,
juomapisteitä oli jossakin kohtaa melkein liian tiuhasti, mutta juoman sai
hyvin ilman ruuhkaa. Parissa kohtaa otin sienen, mutta loppumatkassa kippasin
juomisen jälkeen loput vedet kauluksesta sisään viilentämään oloa. Lähtö- ja
maalijärjestelyt olivat hyvin toimivat ja tilavat ja kerrankin vessoja oli
riittävästi ja jonotus kesti vain muutaman hassun minuutin. Reitti oli
tietenkin kiva, koska vuosia sivusta tapahtumaa seuranneena tiesin täsmälleen
missä menen, mutta mäkien määrä ja jyrkkyys kyllä sittenkin yllättivät. Ajattelin
ennakolta, että Mannerheimintielle nousu ennen 40 km ottaisi koville, mutta se
olikin niin kevyttä muihin mäkiin verrattuna. Tuttuja katsojia oli reitin varrella
jopa kahdessatoista kohtaa ja suurimmat tsempit sain heiltä ehkä juuri lopussa
Mannerheimintiellä, josta pystyin kiihtymään reilun kahden kilometrin
loppukiriinkin! Kiitos!!!
Join maalin jälkeen reilusti yli 2 l, mutta ensimmäinen
vessareissu piti suorittaa vasta yli kolmen tunnin päästä maaliintulosta ja
edellinen keikka oli puolisen tuntia ennen lähtöä eli kuiviin veti runsaasta
juomisesta huolimatta.
Jos tässä juoksussa oli paljon hyvää, niin oli sitten tosi
huonoakin: Pahin hetki oli noin 35 km kohdalla ylämäessä, johon oli tuupertunut
arviolta minua nuorempi mies. Tilanne oli todella vakava ja häntä oli jo auttamassa
kolme juoksijaa, joista yksi antoi ohjeita ja kaksi suoritti elvytystä. Onneksi
samassa kohdassa oli järjestäjiä, jotka soittivat välittömästi apua ja
sattumalta myös heti mäen alapuolella oli SPR:n auto, josta osaavaa henkilökunta
tarvittavan hoitovälineistön kanssa juoksivat paikalle. Toivon todella, että
mies selvisi!
Palautuminen rennosta juoksusta tuntui kuitenkin ottavan
tiukille. Vatsalihakset kramppaisvat, kun kiskoin kompressiosukkia pois! Saldona
jaloissa yksi iso verirakkula ja kolme muuta tuskin mainitsemisenarvoista
pikkurakkulaa. Minulle on tullut aina rakkuloita jalkoihin eri sukista ja
tossuista riippumatta, mutta rakkulamäärä on pienentynyt dramaattisesti
Compeedin rakkulanestopuikon ja kompressiosukkien käytön jälkeen. Nyt sain
tiedokseni, että talkki estää täysin rakkuloiden syntymisen, no sitäpä kokeillaan
sitten seuraavalla kerralla. Sunnuntaina kävely oli kankeaa, muutoin olo
virkeä. Maanantaina töissä istuminen kangisti oloa entisestään ja iltapäivästä todellinen väsymys vyöryi niskaan. Illalla ja
seuraavana päivänä oli pientä lämpöä ja aivan kaamea kolotus. Torstaina olin jo
ihan perusvireessä, kunnes niska napsahti jumiin. Ehkäpä tulehduslääkekuuri ja
lihasrelaksantti tässä kohtaa on ihan sopivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti