Lauantaina mäkijuoksua pehmeällä alustalla pehmeillä tossuilla. Juoksin huipulle kolme kertaa ja loppuviimeistelynä rappusia pitkin ylös ja alas 2x426 askelmaa. Vammakohdassa ei tuntunut mitään epämääräistä, mutta polvessa hieman. Yritin kovasti keskittyä käsien käyttämiseen, mutta sivustaseuraajan kommenttien perusteella yrittämiseksi jäi. Ponnistamisessa sen sijaan onnistuin hyvin saamaan tuntuman takareisiin ja siitä muistutuksena myös pohkeet ovat edelleen jumissa. Nyt on jo toivonpilkahdus, että jalka kestää HCR:n, tosin tuo mäkitreeni vei vain 31 min ja puolikas lähes nelinkertaisesti aikaa.
Sunnuntaina reilu maratonin mittainen pyörälenkki ja tuli bongattua västäräkki eli vähäsen on, valkovuokkoja, neljä isoa sitruunaperhosta ja uskokaa tai älkää: paljasjalkajuoksija! Tyyppi näytti ihan tervejärkiseltä juoksijalta? Eipä tulisi mieleenkään lähteä avojaloin liikenteeseen näin keväällä enkä muutenkaan kaupungissa uskaltaisi. Tänään testaan jalkaa vielä lyhyellä lenkillä hiekkalustalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti