Keskiviikon 40 min lenkin perusteella oli täysin selvää, että en pysty osallistumaan puolikkaalle. Polvi oikutteli taas ja lisäksi jalkaterän vaivakin tuntuu pikkuhiljaa pienessä määrin palaavan. Viisi kertaa olen juossut HCR:n, joten lauantaina oli hiukan outo olo olla katsojanroolissa. Keli muuttui lähtöpaukusta hyytävästä viimasta kertaheitolla aurinkoiseksi ja huomasin monen varautuneen turhan tukevalla vaatetuksella. Takkeja, pipoja ja hanskoja riisuttiin jo kilometrin kohdalla. Ilokseni katsoin tuloksista, että lenkitettäväni Vantaan Salamien maratonkoululaiset tekivät hienoja aikoja. Ei ollut epäilystäkään etteivätkö he olisi maaliin asti jaksaneet. Valokuvista näkyi vielä hymyileviä naamoja, joista paistoi onnistumisen ilo. Moni oli hienosti pystynyt kiristämään vielä tahtiakin toisella puolikkaalla. Onnittelut kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti