Menneen viikon kaksi ensimmäistä lenkkiä 12,5 km ja 8 km kertoi
vienolla jalkateräsäryllä alkavasta oireesta. Torstaina olikin sitten reipasta iskias-tyyppistä
särkyä koko jalan pituudelta ja kummatkin jalat, ulkosivut ja pakarat ihan
jumissa. Outo vika, joka hyökkäsi päälle todella nopeasti. Löysin todennäköisen
oikean kipupisteen eli kyseessä sama selkänikama, joka oli viimeksikin vinksallaan.
Aika jäsenkorjaukseen on perjantaina ja siihen asti mennään särkylääkkeillä.
Länsiväyläjuoksuun menin toki säryistä huolimatta ja sehän
meni varsin tyydyttävästi. Sää oli mahtava ja sai juosta t-paidassa,
vapauttavaa. Reitin varrella oli aika kuraisia kohtia ja yksi purona soliseva
ylämäkikin. Keskivauhti oli 4:43 min/km ja siihen sai tehdä kokoajan työtä,
mutta rentous säilyi. Juoksun jälkeen olo oli hyvä ja söin hyvin, mutta sitten
iski kova vatsaturvotus ja kipu ja oksensin koko vatsan sisällön. Eli taisi juoksu
olla melko kova rutistus kropalle. Nyt maanantaiaamusta juoksu tuntuu ihan
vähän jaloissa ja enemmän vatsalihaksissa ja se on hyvä, silloin tietää juosseensa
hyvin. Tämä oli hyvä testilenkki vauhdin määrittämiseen, joten Prahassa nelisenkymmentä
sekuntia hitaampi vauhti pitäisi tuntua ihan hyvältä ainakin ensimmäiseen
puolikkaaseen saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti