Maratonkommentit Berliinistä

Numerolappujen nouto sujui melko lyhyellä jonotuksella vaikka messut olivat täyteen ahdettu,  ehdittiin kuitenkin sopivasti la ap ennen ruuhkahuippua. Paras ostos messuilta oli AIDOT ja OIKEAT kompressiosukat eli CEP-merkkiset. Maksoi melko paljon 45 €, mutta sunnuntaina juoksun jälkeen jaloissa oli vain yksi todella pieni rakkula enkä laittanut jalkoihin edes Compeedin rakonestopuikkoa. Samalla huomasi myös ”kompressiosukan” ja oikean kompression eron eli CEPit pitää ihan pukea päälle eikä vain vetäistä jalkaan. Ehdottomasti hintansa väärtit!

Numeronnoudossa mokasin sen verran, että en huomannut enkä ottanut hakaneuloja mukaan. Niitä ei ollutkaan materiaalipussissa enkä huomannut niitä lappujenjako-tiskilläkään. Onneksi muilla oli ylimääräisiä matkassa. Tajusin vasta jälkikäteen, että vedin lauantai-illan ruokailun melkoisella riskillä eli valintani oli sea food-pasta ja äyriäisethän on tunnetusti oikein hyviä vatsataudin aiheuttajia. Nyt oli kuitenkin onnea matkassa.

Sunnuntaina lähdimme lähtöpaikalle hyvissä ajoin ja tiiviissä tunnelmissa junalla. Löydettyäni oikean tavaranluovutuspisteen jäin suoraan wc-jonoon ja siinä menikin seuraavat kolme varttia leppoisasti jutustellen useiden eri kansallisuuksien kanssa. Samalla tuli selvitettyä mitä kautta pitää siirtyä oikeaan lähtökarsinaan. Vessasta selvittyäni ensimmäinen lähtöryhmä oli jo matkassa ja huomasin, että alueella on reilusti pusikkoa eli hätätapauksessa pitkän vessajonon olisi voinut jättää väliin. Ihmismassaa seuraten jouduin matkaan ja ylitin vihdoin lähtöviivan parikymmentä minuuttia startin jälkeen. Omassa G-ryhmässäni oli kovin ruuhkaista ja kympin kohdalla jo tuskailin, että olipas kiva maksaa ja tulla tänne saakka yhteislenkille! Omaa vauhtia ei vain mahtunut juoksemaan. Nyt jälkeenpäin kun on katsonut videokuvaa, niin kyllä  vielä 25 km kohdallakin oli aivan järjetön ruuhka, mutta kolmestakympistä eteenpäin oli hiukan väljempää ja laitoin loppukirivaihteen päälle hyvissä ajoin.  

Otin varmuuden vuoksi kaksi geelipussia matkaan, mutta energiat pysyi hyvällä tasolla ilman niitäkin hyvin onnistuneen tankkauksen ja matkan varrella tarjottujen urheilujuomien avulla, en ottanut mitään tyrkyllä olleita hedelmiäkään. Sää oli viileähkö ja paikoin tuulinen, mutta pitkään juoksuun ihan passeli. Keskityin juoksuun massan mukana niin totaalisesti, että havainnot itse juoksusta tai reitistä jäi varsin suppeiksi: ei yhtään ylämäkeä, nähtävyyksistä näin Brandenburgin portin, juoksin yhden samanlaisen juoksupaidan ohi (Midnight Run Helsinki 2013) ja tervehdin matkan varrella jossain esiintynyttä intiaanipäällikköä. Melkolailla laput silmillä sujui sunnuntaiaamupäivä J

Lopputulema: juoksun jälkeen olin oikeastaan oikein hyvässä kunnossa, pystyin syömään ja juomaan heti eikä jalatkaan olleet ihan tönkkönä. Kinesio alaselkänikamassa oli toimiva, ei oireile vieläkään enkä ole enää varma diagnoosistakaan... Seuraavan maratonin aloitan siis hitaammalla temmolla, mutta en kuitenkaan ihan näin hitaalla vauhdilla. En ehkä näin suureen tapahtumaan enää ilmoittaudu (41 000 juoksijaa) vaikkakin kaikki järjestelyt toimivat aivan järjettömän hienosti.

 

Kaiken kaikkiaan hieno matka ja löysin täsmälleen samankaltaista seuraakin, jonka kanssa vertailtiin kännyköistä tohjoksi juostujen varpaankynsien ja rakkuloiden kuvia!?! Seuraavat suunnitelmat: talvella Paloheinämaraton ja keväällä Madrid.