Tältä näytti Hakunilassa perjantaina ... melko erikoinen paikka teltalle keskellä pääkaupunkiseutua. Osallistuin Jukolan viestiin roudarin ominaisuudessa ja tämän telttaleiriruudun joukkue saavutti reilusti alle 350 sijan! Mahtavaa!!! Joukkueessa oli jopa kolme alle kolmen tunnin maratoonaria. Huikea juoksuvauhti ja kestävyys ei suunnistuksessa välttämättä aina ole sitä parasta valttia, sillä näinkin on kuultu: " Heti kun luulee osaavansa jotain, niin suunnistus kostaa heti." Kaikkea voi maastossa tapahtua kartalta putoamisen lisäksi: piilolinssit tipahtavat oksan räväyksestä ja muuta pientä ja isompaa vammaa, tutuissa lähimaastoissa oli onnistuttu luomaan hienot ja haastavat radat. Kiitos kaikille urheilijoille ja vapaaehtoisille työntekijöille upeasta tapahtumasta! Itse en ainakaan vielä ensi vuonna ole osallistumassa, sillä vaatii useiden vuosien metsäaskellusharjoittelua ettei kompastu heti ensimmäisiin käpyihin. Ikinä ei voi kuitenkaan sanoa EI IKINÄ!
Kisakeskuksen ostosparatiisista tarttui mukaan: 2xjuoksusukat, kompressiosäärystimet ja uusi juoksulippis, jonka toivon jaksavan tuskan hikeä useita vuosia entisen hyvin palvelleen tilalla. Nappasin mukaan myös juoksulasit, sillä viimeiset vaatimattomat lenkit ovat ovat keränneet ärsyttävän paljon kaiken kokoisia hyönteisiä silmämuniin. Tälle viikolle kertyi tällä erää pisin lenkki eli 6,6 km!!!!! Kuuden minuutin vauhdilla ja polvi tuntui kestävän mukavasti. Menin myös mäkeen kolme kertaa juosten ja kolme portaita pitkin. Olen varsin luottavainen, että jalka kestää juhannuspuolikkaan. Juhannuksen jälkeen maanantaina on ortopedin puhelinaika ja katsotaan jännityksellä mitä kerrottavana on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti