Maanantaina oli hieronta ja edellisestä kerrasta oli aikaa
viitisen viikkoa. Ruumiin havaintoja: Toimistotyöntekijän niska-hartiaseutu on
pysynyt todella hyvässä kunnossa ihan pienellä vaivalla eli kaksi-kolme kertaa
viikossa käsipainojen heiluttelua lenkin päälle ja eipä ole ollut jumeja eikä päänsärkyjä.
Tiukkanäppisen hierojan käsittelyssä ei enää tuo seutu rusahtele lainkaan. Havaitsin
myös, että joulukuun alussa tehty jäsenkorjaus auttoi ja sitä ehkä avitti myös
sairasteluista johtuva pakkolepo, mutta enää ei ole omituisia kipuja eikä jäykkyystiloja
polvensyrjässäkään. Kuona-aineet sen sijaa ryöpsähtivät hieronnan jälkeen
voimallisesti liikkeelle ja illalla oli todella pahoinvoiva olo runsaasta veden
latkimisesta huolimatta.
Tiistaina olikin sitten oikein kevyt ja pirteä olo
juoksennella reilu kymppi, mutta keskiviikkona sitten… sanotaan näin, että kovin
monesti olen hyvin paljon paremmassa kelissä juoksennellut. Lumi oli sen verran
märkää, että siitä sai melko hyvän pidon, mutta sitten oli pätkiä, joita ei
oltu aurattu edellisen pyrynkään jälkeen niin olihan se normaalia rankempaa. Suojalasit
toimivat hyvin ehkä kilometrin verran, mutta sitten pyry vain jumittui linssin
pintaan eli näkyvyys oli heikko, mutta havaitsin sentään kaksi lenkkeilijää
lisäkseni. Näistä toinen oli puolipakotettuna puolet matkasta lenkkiseurana. Reilu
kympin lenkki oli fyysisesti vähän raskaampi ja ehkä sitten henkisesti normaaliakin
antoisampi. Eihän tätä tuossakaan kelissä tekisi, jos siitä ei tykkäisi eli
onnistumisen iloa =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti