Nimittäin omaan kroppaan. Viime viikon kilometrit tuntuivat hieronnassa lähinnä nilkoissa, akillesjänteen kummankin puolen. Eli kerrankin olin venytellyt lähes tarpeellisen määrän. Suosittelen venyttelyä lämpimästi kaikille! Venyttelyyn ei oikeasti mene paljoa aikaa, vaan se sujuu ihan huomaamatta vaikka telkkarin ääressä iltaisin, kunhan vaan ottaa tavaksi.
Eilen meni vajaa ysi ihan reipasta vauhtia. Niinkin reipasta, että ei olisi sutivalla alustalla hirveän paljon pidempään matkaa viitsinyt juosta. Illalla v e n y t e l l e s s ä tuli ensimmäistä kertaa tunne, että maratontavoiteaikani ei ole ihan mahdoton saavuttaa. Toisaalta olen realisti: tässä on vielä useita viikkoja aikaa ja olen ennen edellisiä maratoneja poikkeuksetta sairastanut aina. Tänään illalla keliolosuhteet huomioiden, joko polvennostojuoksua auraamattomilla teillä tai hikinen zumba.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti